Klassisesti kuvattu Rovsingin merkki ei ole pelkkä vasemman suolilieväkkeen tunnustelu, joka aiheuttaa kipua oikeassa suolilieväkkeessä. Sen sijaan
Rovsingin alkuperäisen kuvauksen mukaan hän yritti laajentaa umpilisäkettä ja
lisäkettä työntämällä vasenta paksusuolta antiperistalttiseen suuntaan.
1950-luvulla tehdyt tutkimukset, jotka koskivat intraoperatiivisia ja ruumiista tehtyjä manometrisia
mittauksia, vahvistivat, että mekanismi kuulostaa yhtä epätodennäköiseltä nykyäänkin kuin
tuolloin. Samoissa tutkimuksissa todettiin tai viitattiin pieneen herkkyyteen
ja spesifisyyteen umpilisäkkeen diagnosoinnissa.
Viimeisimmässä, vuonna 2005 julkaistussa artikkelissa todetaan herkkyyden olevan 30,1 % ja
spesifisyyden 84 %.4 %, mutta kun otetaan huomioon Rovsingin kuvaaman
alkuperäisen merkin laajalle levinnyt tuntemattomuus, tätä merkkiä on parasta pitää
Rovsingin kaltaisena merkkinä, ja se on luultavasti parhaimmillaankin vain korvike
peritoneaaliselle ärsytykselle jostakin syystä, jonka keskipiste on oikeassa suolilieväkkeessä, mutta
ulottuu vasempaan suolilieväkkeeseen.
Davey WW. Rovsingin merkki. British medical journal. 1956 Jul 7;
2(4983):28-30.
Yasui H. Rovsingin merkki. British medical journal. 1958 May 17;
1(5080):1163.
Kharbanda AB, Taylor GA, Fishman SJ, Bachur RG. A clinical
decision rule to identify children at low risk for appendicitis.
Pediatrics. 2005 Sep; 116(3):709-16