Changes in Late Adulthood
Cardiorespiratory function decreases with age and is affected by lifestyle with greater declines evident among more sedentary adults.
O2max laskee noin 10 % vuosikymmentä kohti istumatyötä tekevillä henkilöillä, ja se on noin 36-62 % alhaisempi iäkkäillä aikuisilla kuin nuoremmilla aikuisilla.35 Astrandin ym.36 tekemä pitkittäistutkimus osoitti, että
O2max laski jopa 20 % 11 vuoden aikana 20-33-vuotiailla henkilöillä. Keskimääräisen 25-vuotiaan
O2max on 47,7 ml/kg/min verrattuna keskimääräisen 75-vuotiaan aikuisen
O2max on 25,5 ml/kg/min. Ikäsidonnaiseen
O2maxin heikkenemiseen vaikuttaa aktiivisuustaso, ja liikunnan harrastaminen ja reipas fyysinen aktiivisuus puskuroivat ikään liittyviä menetyksiä.37-39
Lisäksi iäkkäiden aikuisten sietokyky suuria A-V O2-eroja kohtaan on heikentynyt. Toleranssin aleneminen liittyy rasvamassan lisääntymiseen tai rasvattoman massan vähenemiseen. Nämä vähennykset johtavat pienempään O2-kuljetuskapasiteettiin ja jopa 20 %:n laskuun huipputyökapasiteetissa.
Ikään liittyvä SV:n heikkeneminen vaikuttaa haitallisesti hiilidioksidipitoisuuteen. CO:n lasku vaihtelee 3,4-7 l/min vuodessa alkaen toisesta elinvuosikymmenestä. Aikuisen CO on levossa 75 lyöntiä/min kertaa 75 ml eli 6,5 L/min. Maksimaalisen rasituksen aikana CO on 190 lyöntiä/min kertaa 100 ml eli 19 L/min.
Myös verenpaineen nousu on ilmeistä iän myötä.35,38 Keskiverto aikuisen SBP on levossa noin 120 mmHg ja 190-240 mmHg maksimaalisen rasituksen aikana. SBP voi nousta 50 mmHg iäkkäillä aikuisilla. Vastaavasti DBP voi nousta 80 mmHg:stä 90 mmHg:iin ikääntymisprosessin aikana, vaikka DBP:n vaste liikuntaan ei näytä muuttuvan. SBP ja DBP nousevat liikunnan aikana iäkkäillä aikuisilla.35 Nämä SV:n, CO:n ja BP:n laskut johtavat TPR:n vähenemiseen erityisesti istumatyötä tekevillä iäkkäillä aikuisilla.38
HR-vaste liikuntaan laskee ikääntymisen seurauksena. RHR pysyy vakaana koko aikuisiän ja loppuelämän ajan huolimatta MHR:n merkittävästä vähenemisestä.36,40 Kuten ennustemalleissa näkyy, MHR on iästä riippuvainen funktio (MHR = 220 – ikä). Jopa 14 prosentin vähennykset ovat ilmeisiä. Ennustemallien mukaan keskimääräinen MHR 20-29-vuotiaana on noin 190 lyöntiä/min verrattuna 60-69-vuotiaaseen aikuiseen, jonka keskimääräinen MHR on 164 lyöntiä/min. Hengitystaajuusvaste on koholla submaksimaalisen rasituksen intensiteetin jaksojen aikana, mikä vaikuttaa negatiivisesti huippukuntokapasiteettiin.35,36 Huippuhengitystaajuus liikunnan aikana laskee noin 25 % iäkkäillä aikuisilla, mikä alentaa liikuntakapasiteettia ja sietokykyä.
Hengitystaajuus nousee iäkkäillä aikuisilla leposyönnissä hieman 12-15 henkeä/min elintoimintakapasiteetin muutosten funktiona. Keskimääräisen 20-30-vuotiaan aikuisen miehen vitaalikapasiteetti on noin 4800 ml. Etenevää, jopa 25 %:n laskua on havaittavissa, mikä johtuu ikääntymisprosesseista.
Vaikka sydän- ja hengitystoiminnan muutokset saattavat olla väistämättömiä, liikunta ja aktiivisemmat elintavat voivat minimoida tai jopa estää ikään liittyvän laskun. Sydämen sykkeen vaihtelun väheneminen on vähäisempää ikääntyneillä aikuisilla, jotka harrastavat rasittavaa liikuntaa (18 %), verrattuna aikuisiin, jotka harrastavat kohtalaisen rasittavaa liikuntaa (38 %), ja istumatyötä tekeviin ikääntyneisiin aikuisiin (64 %).37,38,40 Masters-urheilijoilla, yli 40-vuotiailla kilpaurheilijoilla, on
O2max samankaltainen kuin nuoremmilla yksilöillä.38
Sairaudet ja krooniset terveydelliset seikat on tärkeää huomioida arvioitaessa sydämen ja hengityselimistön toimintakykyä, sillä sairaustilat muuttavat olennaisesti yksilön kykyä osallistua fyysiseen aktiviteettiin. Aerobisen harjoittelun määräämiseen voi olla tarpeen tehdä muutoksia aerobisen peruskunnon tai sairaustilojen huomioon ottamiseksi; kaikkia iäkkäitä aikuisia olisi kuitenkin kannustettava osallistumaan jonkinlaiseen liikuntaan. Iäkkäät aikuiset saavat aerobisesta kestävyysharjoittelusta samanlaisia kardiorespiratorisia hyötyjä kuin nuoremmat kohortit.41,42 Näihin hyötyihin kuuluvat lisääntynyt veritilavuus, perifeerinen verisuonten tonus, loppudiastolinen täyttö, lisääntynyt sydämen sykeväli (SV) levossa ja submaksimaalisessa harjoittelussa, pienentynyt sydämen syketaajuus (RHR) ja sydämen syketaajuus (HR) submaksimaalisessa harjoittelun aikana sekä lisääntynyt kammiolisäkkeen lihaksen koko.37,43 Iäkkäät aikuiset, jotka osallistuvat pitkäaikaiseen, kohtuullisen intensiiviseen liikuntaohjelmaan (>75 % huippu-HR:stä), osoittavat merkittävää parannusta
O2maxissa sekä merkittävää parannusta huippu-HR:ssä, jotka parantavat huippu-VO2:ta ja CO:ta submaksimaalisen liikunnan aikana.44-46 Iäkkäät aikuiset 9 kuukauden kestävyysharjoittelun jälkeen osoittavat myös alentunutta HR:ää submaksimaalisen harjoittelun aikana samanlaisella harjoittelulla, mikä osoittaa aerobisen kunnon merkittävää paranemista.44,46
Tutkimus, joka osoittaa optimaalisen annoksen (taajuus, intensiteetti, kesto), ei ole selvä. Huomattavia muutoksia on havaittavissa 3 kuukauden kuluessa, ja merkittävämpiä muutoksia tapahtuu pitkällä aikavälillä 6-12 kuukauden aikana.38 Aerobisen harjoittelun optimaalisen intensiteetin tulisi olla 60-80 %
O2max:sta, ja korkeamman intensiteetin harjoittelu saa aikaan muutoksia.38
O2max:ssa ja RHR:ssä ei ole havaittavissa näkyvää muutosta sen jälkeen, kun 3 kuukautta on kävelty kävelyllä, jonka intensiteetti on 65-80 % MHR:stä; iäkkäillä aikuisilla on kuitenkin havaittavissa sydämen sykkeen alenemista submaksimaalisen työn intensiteetin aikana sekä parantunutta rasituksen sietokykyä.40. Pidemmän aikavälin muutoksiin 6 kuukauden aerobisen harjoittelun jälkeen kuuluu RHR:n aleneminen ja
O2max:n, huipputyötaajuuden ja sydämen sykevaihtelun lisääntyminen sekä levossa että submaksimaalisten harjoitusintensiteettien aikana37 , ja
O2max:n paraneminen jatkuu pitkäkestoisen aerobisen harjoittelun tuloksena 12 kuukauden ajan.38