Dialects and Mandarin:
Kiinan kielessä on monia eri murteita. Ne eroavat toisistaan niin monin tavoin – sanastossa, ääntämisessä, kieliopissa.
Kiinan valtavan koon vuoksi, kun Kiinan kommunistinen puolue vapautti Kiinan vuonna 1949, yksi suurimmista ongelmista, jonka he kohtasivat, oli se, että Kiina oli jakautunut satoihin toisiaan ymmärtämättömiin murteisiin. Tämä tarkoitti sitä, että kommunikaatio eri alueiden ihmisten välillä oli hyvin vaikeaa. Tämä aiheutti suuria ongelmia maan koordinoinnille ja johtamiselle. Jotta Kiina voisi kehittyä ja pystyä kilpailemaan kehittyneen maailman kanssa, oli ehdottoman tärkeää kuroa umpeen eri murteiden välinen kuilu ja luoda yhteinen kieli. Vuonna 1955 kieli standardoitiin ja Kiinan kansantasavallan viralliseksi kieleksi julistettiin ”putonghua”, joka tunnetaan myös nimellä mandariini tai ”yleiskieli” ja joka perustui Pekingin murteeseen.
Voidakseen tehdä tästä kielestä virallisen kielen, sitä alettiin opettaa kouluissa Kiinan kaikissa osissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien niiden alueiden asukkaiden, joilla mandariinia ei aiemmin puhuttu, oli opittava tämä uusi kieli. Tämän seurauksena monet kiinalaiset ovat itse asiassa jo kaksikielisiä, eli he puhuvat kotona omaa paikallista murrettaan ja luokkahuoneessa ja virallisissa yhteyksissä, kuten työpaikoilla, tavallista mandariinikieltä. Kun ihmiset vanhenevat, he saattavat alkaa unohtaa mandariinin kielen, koska he puhuvat vain omaa äidinkieltään.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi useimmat Shanghaissa asuvat ihmiset puhuvat Shanghain murretta, joka tunnetaan nimellä shanghaihua (joka on täysin erilainen kuin mandariini), he puhuvat mandariinia koulussa ja shanghaihua kotona. Guangdongin nuoret puhuvat koulussa mandariinia, mutta kotona kantonin kieltä.
Se on siis syy, miksi ulkomaalaisena mandariini on ainoa kiinalainen kieli, joka kannattaa opetella, jos osaat ulkomaalaisena puhua tavallista mandariinia, nuoret ymmärtävät sinua kaikkialla Kiinassa, ja yhä enemmän myös Hongkongissa, jossa mandariinia opetetaan yhä enemmän kantonin ja englannin rinnalla kouluissa.
Kiinan murteet
Joidenkin länsimaisten kielitieteilijöiden mielestä useita murteita ei voitaisi laskea lainkaan ”murteiksi”, koska ne eroavat mandariinista niin paljon, että niitä pitäisi oikeastaan kutsua eri kieliksi. On totta, että jotkut suurimmista murteista ovat keskenään käsittämättömiä, mutta silti niitä kaikkia yhdistää yksi asia: kiinalaiset merkit. Sitä paitsi niiden erot sanastossa tai kieliopissa eivät ole mitään perustavanlaatuista. Niiden keskeinen ero on ääntämisessä, tai voimme sanoa aksentissa. On olemassa kolme päämurretta.
Pohjoismurre
Wu-murre
Kantonin murre
Pohjoismurre on Kiinan pääkieli, ja sitä kutsutaan mandariiniksi. Suurin osa kiinalaisista puhuu tätä, noin 70 % Kiinan väestöstä puhuu ”pohjoista murretta” (北方方言). Sitä kutsutaan ”pohjoisen murteeksi”, mutta itse asiassa se on laajimmalle levinnyt murre; monet ihmiset Etelä-Kiinassa puhuvat myös tätä murretta. Se muistuttaa eniten mandariinia. Sen tyypillisin esimerkki on Pekingin aksentti. Itse asiassa mandariinikiina on paranneltu versio Pekingin aksentista, jota kutsutaan myös ”virkamiesten kieleksi” (官话). Peking on ollut Kiinan pääkaupunki satoja vuosia, joten Pekingin aksentti oli lähes kaikkien feodaalisen Kiinan korkea-arvoisten virkamiesten äidinkieli. Kaikkien alempien virkamiesten, jotka asuivat ja työskentelivät kaukana Pekingistä, oli opittava puhumaan Pekingin aksenttia, jotta he pystyivät tarvittaessa kommunikoimaan esimiestensä kanssa. Pohjoisen murteella on neljä suurta alamurretta:
Pohjois-& Koillis-Kiinassa puhuttu aksentti, mukaan lukien Peking, Tianjin, Liaoningin maakunta, Jilinin maakunta jne;
Luoteis-Kiinassa puhuttu aksentti, kuten Shaanxin maakunta, Gansun maakunta jne;
Aksentti, jota puhutaan Lounais-Kiinassa, mukaan lukien Chongqing, Sichuan, Yunnan jne;
Aksentti, jota puhutaan Jangtse-joen ja Huai-joen läheisyydessä, mukaan lukien osa Anhuin ja Jiangsun maakunnista jne.
Näillä neljällä aladialektilla on eroja keskenään, mutta niiden yhtäläisyydet varjostavat eroja, ja siksi ne on ryhmitelty yhteen. Yksinkertaisesti sanottuna joku Liaoningissa asuva ymmärtää täydellisesti vanhaa miestä Pekingissä. Hänen saattaa olla hieman vaikeampi kommunikoida jonkun Chengdusta kotoisin olevan kanssa, mutta ongelmat ratkeaisivat, jos Chengdusta kotoisin oleva kaveri voisi vain hieman hidastaa tahtiaan. Useimmat ihmiset näillä alueilla ymmärtävät toisiaan, vaikka suurkaupungeissa asuvat ihmiset ja nuoremmat ihmiset (jotka ovat juuri saaneet koulutuksen) puhuvat tavanomaisempaa aksenttia kuin vanhemmat ihmiset maaseutualueilla.
Noin 8 % kiinalaisista puhuu wun murretta (吴方言). Se ei ole suuri määrä verrattuna pohjoista murretta puhuvaan väestöön, mutta se on Kiinan toiseksi vaikutusvaltaisin murre, koska tätä murretta käytetään pääasiassa Jiangsun maakunnan eteläosassa, suurimmassa osassa Zhejiangin maakuntaa ja Shanghaissa – alueella, joka on täynnä taloudellisesti nopeasti kasvavia tähtiä. Wun murre kuulostaa hyvin erilaiselta kuin mandariinikiina. Periaatteessa ei ole mahdollista, että joku Pohjois-Kiinasta kotoisin oleva ymmärtäisi Wun murretta. Äänensävyjen lisäksi Wu-murteessa on hyvin outoja kollokaatioita. Esimerkiksi Shanghaissa ihmiset ”manipuloivat” liikaa sanaa 吃 (joka tarkoittaa ”syödä”). He käyttävät fraasia 吃红灯 (红灯 tarkoittaa liikennevaloja) ilmaistakseen merkityksen ”pysähtynyt liikennevaloihin”. Miten se, että ”pysäytetään”, voisi millään tavalla liittyä ”syömiseen”? Mutta älä huoli. Voin vakuuttaa, että sinulla ei ole vaikeuksia kommunikoida ihmisten kanssa Shanghaissa, jos puhut mandariinia, koska 80 prosenttia shanghailaisista puhuu mandariinia yhtä sujuvasti kuin omaa äidinkielensä murretta. Kaiken lisäksi, koska Shanghai on kosmopoliittinen kaupunki, se vetää puoleensa suuren määrän hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka puhuvat erittäin hyvin englantia, ja siellä on satoja tuhansia korkeakouluopiskelijoita, jotka puhuvat sujuvasti sekä mandariinia että englantia.
Noin 5 % kiinalaisista puhuu kantonia. Sen tyypillinen esimerkki on Guangzhoun aksentti. Guangdongin maakunnan ja Guangxin maakunnan asukkaiden lisäksi myös Hongkongin, Taiwanin ja Macaon asukkaat puhuvat kantonia. Sen äännejärjestelmä on hyvin monimutkainen: yhteensä noin 9 säveltä. Se on myös murre, joka säilyttää muinaisen kiinan kielen alkuperäisimmät piirteet, mutta kirjoitettu kantoninkieli ei vastaa perinteisiä kirjaimia. Oikeastaan vain Hongkongin, Taiwanin ja Macaon asukkaat ovat tottuneet kirjoittamaan perinteisiä merkkejä; kantoninkielisiä puhuvat mantereen asukkaat kirjoittavat yleensä yksinkertaistettua kiinaa.
Voit hakea kiinalaisia ohjelmia Kiinassa täältä.
- Author
- Recent Posts
- Dwight Glinton: Kokemukseni LLM:n tekemisestä Pekingissä – 14. maaliskuuta 2021
- Luettelo parhaista kirjoista Kiinasta ja kiinan kielen oppimisesta – 13. maaliskuuta 2021
- Kiitos vastauksestasi – 10. maaliskuuta 2021