US Pharm. 2017;42(11):15-16.
Pakkohäiriö (OCD) on eräänlainen ahdistuneisuushäiriö, jonka nimi viittaa sen oireisiin. Pakko-oireista häiriötä sairastavat kokevat pakkomielteitä eli pysyviä ajatuksia, jotka ovat hallitsemattomia eivätkä perustu todellisuuteen. Heillä voi olla myös pakkoajatuksia, toistuvia toimia, jotka auttavat lievittämään pakkoajatusten aiheuttamaa ahdistusta. OCD:tä pidettiin aikoinaan harvinaisena ongelmana, mutta nykyään sen arvioidaan koskettavan yli kahta miljoonaa amerikkalaista. Tutkijat eivät täysin ymmärrä pakko-oireisen häiriön syytä, mutta se johtuu todennäköisesti aivojen serotoniini-nimisen kemikaalin alhaisesta tasosta.
OCD on ahdistuneisuushäiriö
Pakkomielteiset ajatukset, kuten pelko bakteereista tai liasta, kuolettavasta taudista, taloon yöllä tunkeutuvasta tunkeilijasta tai jonkun vahingoittamisesta, vaivaavat pakonomaista ihmistä. Näiden ajatusten aiheuttaman ahdistuksen hallitsemiseksi pakko-oireisesta pakkomielteestä kärsivä henkilö tuntee itsensä pakotetuksi toistuvaan toimintaan rituaalinomaisella tavalla. Tällaisia pakko-oireita ovat esimerkiksi liiallinen käsienpesu, lääkärissä käynti sairauksien poissulkemiseksi, ovien ja ikkunoiden lukkojen tarkistaminen yhä uudelleen ja uudelleen sekä rutiinit, joilla pyritään estämään muiden vahingoittaminen, kuten asioiden laskeminen tai koskettaminen tietyssä järjestyksessä.
OCD:tä sairastavat ihmiset elävät pakkomielteiden ja pakkoajatusten hallitsemaa elämää, mikä voi häiritä vakavasti koulunkäyntiä tai työtä. Useimmat pakko-oireista kärsivät ihmiset häpeävät pakkoajatuksiaan ja pakonomaista käyttäytymistään. Koska he eivät pysty hallitsemaan niitä, he selviytyvät niistä piilottelemalla niitä ystäviltä ja perheeltä välttääkseen häpeän. Oireet voivat pahentua tai parantua ajan myötä, mutta monissa tapauksissa oireet haittaavat lopulta henkilön kykyä toimia ja nauttia elämästä. Vaikka useimmat pakko-oireista kärsivät ymmärtävät, että nämä rituaalit ovat järjettömiä, he tuntevat tarvetta toistaa niitä päästäkseen eroon ahdistavista ajatuksistaan.
Tuntomerkit ja riskitekijät
OKS ilmaantuu usein lapsuudessa tai teini-iässä, ja se vaikuttaa yhtä lailla miehiin kuin naisiin. Monissa tapauksissa pakko-oireyhtymän varhaiset oireet eivät välttämättä ole hankalia tai elämää muuttavia, mutta ne saattavat tuntua olevan osa ”pakonomaista” tai ”ylisuorittavaa” persoonallisuutta. Pakko-oireita voi esiintyä yhdessä muiden ahdistuneisuushäiriöiden, syömishäiriöiden tai masennuksen kanssa. Joissakin tapauksissa pakko-oireinen häiriö esiintyy suvussa, ja pakko-oireisen häiriön riski on suurempi henkilöillä, joiden suvussa on esiintynyt muita psykiatrisia häiriöitä. Äärimmäisen jäykässä ja kontrolloidussa ympäristössä kasvamisen uskottiin aikoinaan ennustavan pakko-oireista häiriötä; tämä ei todennäköisesti pidä paikkaansa, mutta suuret elämän stressitekijät voivat laukaista oireet. Raskaana oleville naisille ja tuoreille äideille voi kehittyä pakko-oireita, jolloin pakkomielteiset ajatukset keskittyvät lapsen vahingoittamiseen.
Psykoterapia ja masennuslääkkeet hoitavat oireita
Pakkomielteisen pakko-oireisen häiriön hoitoon kuuluvat kognitiivinen käyttäytymisterapia ja lääkitys. Altistuminen ja vasteen ehkäisy on erityinen psykoterapian tyyppi, jota käytetään auttamaan potilaita hallitsemaan pakko-oireitaan. Potilaat altistavat itsensä vähitellen pakkomielteilleen ilman, että rituaali tai pakko seuraa heti. Potilaat alkavat tuntea yhä vähemmän ahdistusta pakkomielteisistä ajatuksista ja voivat vastustaa pakonomaista käyttäytymistään pitkään terapian päättymisen jälkeen.
Jotkut ihmiset saattavat tarvita myös lääkkeitä, jotka auttavat heitä hallitsemaan oireitaan. OCD:hen yleisesti määrätyt lääkkeet vaikuttavat lisäämällä serotoniinin vaikutusta aivoissa. FDA on hyväksynyt joukon tällä tavoin vaikuttavia masennuslääkkeitä, kuten klomipramiini (Anafranil), fluoksetiini (Prozac), fluvoksamiini (Luvox), paroksetiini (Paxil) ja sertraliini (Zoloft). Useiden viikkojen päivittäisen lääkityksen jälkeen suurin osa potilaista huomaa oireidensa helpottuneen merkittävästi. Näiden masennuslääkkeiden tärkeimmät haittavaikutukset ovat uneliaisuus, päänsärky ja pahoinvointi. Niillä voi olla yhteisvaikutuksia monien muiden lääkkeiden kanssa, joten varmista, että apteekkihenkilökunta ja lääkäri ovat tietoisia kaikista näiden masennuslääkkeiden kanssa käytettävistä lääkkeistä. Kun oireet ovat hallinnassa, annosta voidaan pienentää ja joillakin potilailla jopa lopettaa.
Paikallinen apteekkihenkilökuntasi auttaa sinua! Jos sinulla, ystävälläsi tai perheenjäsenelläsi on kysymyksiä pakko-oireisesta häiriöstä ja hoidossa käytettävistä lääkkeistä, kysy asiaa luotettavalta apteekkarilta.