Kaakkois-Aasia, laaja Aasian alue, joka sijaitsee Intian niemimaan itäpuolella ja Kiinan eteläpuolella. Se koostuu kahdesta toisistaan poikkeavasta osasta: mantereen projektiosta (yleisesti Kaakkois-Aasian mantereeksi kutsuttu) ja mantereen etelä- ja itäpuolella sijaitsevasta saaristojoukosta (Kaakkois-Aasian saaristo). Noin 1 100 kilometriä mantereelta etelään Kaakkois-Aasian saaristoon ulottuu Malesian niemimaa, joka on rakenteellisesti osa manteretta, mutta jolla on myös monia ekologisia ja kulttuurisia yhtäläisyyksiä ympäröivien saarten kanssa ja joka toimii siten siltana näiden kahden alueen välillä.
Kaakkois-Aasian Manner-Aasia jakautuu Kambodžaan, Laosiin, Myanmariin (Burmaan), Thaimaahan, Vietnamiin ja pieneen Singaporen kaupunkivaltioon Malaijin niemimaan eteläkärjessä; Kambodžaa, Laosia ja Vietnamia, jotka valtaavat mantereen itäisen osan, sanotaan usein yhteisesti nimellä Indokiinan niemimaa. Malesia on sekä manner- että saarivaltio, jonka länsiosa sijaitsee Malesian niemimaalla ja itäosa Borneon saarella. Lukuun ottamatta pientä Brunein sulttaanikuntaa (myös Borneolla), loput Kaakkois-Aasian saaristoalueesta koostuu Indonesian ja Filippiinien saarivaltioista.
Kaakkois-Aasia ulottuu laajimmillaan noin 4 000 mailia (suunnilleen luoteesta kaakkoon) ja käsittää noin 5 000 000 neliömailia (13 000 000 neliökilometriä) maata ja merta, josta noin 1 736 000 neliömailia on maata. Pohjois-Myanmarissa Kiinan rajalla sijaitseva Hkakabo-vuori on 5 881 metrin korkeudellaan Kaakkois-Aasian mantereen korkein huippu. Vaikka alueen nykyisiä kansakuntia pidetään toisinaan pieninä, ne ovat – Singaporea ja Bruneita lukuun ottamatta – suhteellisen suuria. Esimerkiksi Indonesia ulottuu lännestä itään yli 3 000 mailia (mikä ylittää Yhdysvaltojen mantereen länsi-itäsuuntaisen laajuuden) ja pohjoisesta etelään yli 1 000 mailia; Laosin pinta-ala on vain hiukan pienempi kuin Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-ala; ja Myanmar on huomattavasti Ranskaa suurempi.
Kaikki Kaakkois-Aasia kuuluu trooppiseen ja subtrooppiseen ilmastovyöhykkeeseen, ja suuressa osassa aluetta sataa vuosittain huomattavia määriä. Alueella vallitsee laaja ja säännöllinen monsuunisääjärjestelmä (eli sääjärjestelmä, jossa vallitsevat tuulet vaihtavat suuntaa kuuden kuukauden välein), joka tuottaa huomattavan märkiä ja kuivia kausia suurimmassa osassa aluetta. Kaakkois-Aasian maisemalle on ominaista kolme toisiinsa sekoittunutta fyysistä elementtiä: vuoristot, tasangot ja tasangot sekä vesi sekä matalien merien että laajojen valuma-alueiden muodossa. Näistä joet ovat luultavasti olleet historiallisesti ja kulttuurisesti merkittävimpiä, sillä vesiväylät ovat ratkaisevasti muokanneet asutusta ja maanviljelyä, määrittäneet perustavanlaatuisia poliittisia ja taloudellisia malleja ja auttaneet määrittelemään kaakkoisaasialaisten maailmankatsomuksen ja omaleimaisen kulttuurisen synkretismin luonteen. Suurta merkitystä on ollut myös sillä, että Kaakkois-Aasia, joka on maailman helpoimmin saavutettavissa oleva trooppinen alue, sijaitsee strategisesti Itä-Aasian ja Lähi-idän-Välimeri-maailman välisen meriväylän varrella.”
Tässä laajassa hahmotelmassa Kaakkois-Aasia on kenties maapallon monimuotoisin alue. Suurten ja pienten ekologisten markkinarakojen määrä on enemmän kuin yhtä suuri kuin Kaakkois-Aasian asukkaiden itselleen kehittämien taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen markkinarakojen huikea kirjo; etnisiä ryhmiä ja kieliä on tunnistettu satoja. Näissä olosuhteissa on usein vaikea pitää mielessä alueen perimmäistä yhtenäisyyttä, ja on ymmärrettävää, että Kaakkois-Aasiaan suhtaudutaan niin usein sekalaisena kokoelmana kulttuureja, jotka eivät yksinkertaisesti oikein sovi mihinkään muualle.
Mutta jo muinaisista ajoista lähtien Kaakkois-Aasiaa on pidetty sen naapureiden keskuudessa omana alueena eikä vain omien maidensa jatkeena. Kiinalaiset kutsuivat sitä Nanyangiksi ja japanilaiset Nan’yōksi, molemmat nimiä, jotka tarkoittavat ”eteläisiä meriä”, ja eteläaasialaiset käyttivät alueesta sellaisia termejä kuin Suvarnabhūmi (sanskritiksi: ”Kullan maa”).
Nykyaikaiset tutkijat ovat yhä enenevässä määrin löytäneet todisteita laajoista yhtäläisyyksistä, jotka yhdistävät alueen kansoja kautta aikojen. Historiallisen kielitieteen tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että valtaosa Kaakkois-Aasian kielistä – jopa monet niistä, joilla aiemmin katsottiin olevan erillinen alkuperä – ovat joko saaneet alkunsa yhteisistä juurista tai ne ovat pitkään ja erottamattomasti kietoutuneet toisiinsa. Yhteiskuntien väistämättömästä vaihtelusta huolimatta koko Kaakkois-Aasian mantereella ja saaristossa on havaittavissa yhteisiä näkemyksiä sukupuolesta, perherakenteesta sekä sosiaalisesta hierarkiasta ja liikkuvuudesta, ja laajalti yhteinen kaupallinen ja kulttuurinen perintö on vaikuttanut koko alueeseen useiden vuosituhansien ajan. Nämä ja muut yhteiset piirteet eivät ole vielä synnyttäneet tietoista tai täsmällistä Kaakkois-Aasian identiteettiä, mutta ne ovat antaneet sisältöä ajatukselle Kaakkois-Aasiasta määriteltävänä maailmanalueena ja tarjonneet puitteet sen osien vertailevalle tutkimukselle.