Yksi tutkituimmista ihmisen motiiveista on tarve kuulua joukkoon. (Lavigne, Vallerand, Crevier-Braud, 2011) Kuuluminen voidaan määritellä ”universaaliksi tarpeeksi muodostaa ja ylläpitää positiivisia, vakaita ihmissuhteita” (Lavigne et al., 2011) Tukea tälle hypoteesille löytyy Kanadan vuoden 2006 väestönlaskennasta, jossa raportoitiin, että 90 %:lla väestöstä oli vähintään kaksi ihmistä taloutta kohti. Itsemääräämisteorian mukaan voidaksemme toimia optimaalisesti olemassaolomme ytimessä on psykologinen perustarve olla suhteessa toiseen ihmiseen ja huolehtia hänestä. (Lavigne et al., 2011) Tämä kuulumisen tarve on niin syvälle psyykkeeseemme juurtunut, että mikä tahansa hylkäämisen uhka saa aikaan reaktioita, jotka muistuttavat fyysistä kipua. (Laslocky, 2013)
Tutkijoiden mukaan Baumeister & Learyn (1995) mukaan tämä kuulumisen tarve juontaa juurensa evoluutioon. Jotta esi-isämme pystyivät lisääntymään ja selviytymään, oli välttämätöntä, että he solmivat sosiaalisia siteitä. (Baumeister & Leary, s. 499, 1995) Näin ollen evolutiivisen valinnan näkökulmasta meillä on nykyään sisäisiä mekanismeja, jotka ohjaavat ihmisen olentoja pysyviin suhteisiin ja sosiaalisiin siteisiin. (Baumeister & Leary, s. 499, 1995) Tarpeemme olla yhteydessä toisiimme ja luoda terveitä siteitä on emotionaalisen ja fyysisen hyvinvointimme kannalta yhtä olennainen kuin ruoka ja turvallisuus. (Barnes, Carvallo, Brown & Osterman, s. 1149, 2010)
Kun koemme ihmissuhteiden välisiä riitoja, harkitsemme usein mieluummin pois kävelemistä kuin sinnittelemistä, mutta samanlaista syvyyttä omaavan ihmissuhteen löytäminen ei ole helppo tehtävä. (Barnes, et al., s. 1148, 2010) Jos lopettaisimme aina jokaisen suhteen ajattelemalla, että voimme vaihtaa vanhan myönteisempään, joutuisimme jatkuvaan etsimisen eikä koskaan kokemisen tilaan, ja tämä olisi ristiriidassa perustavanlaatuisen tarpeemme kanssa kuulua joukkoon. (Barnes, et al., s. 1148, 2010)
Tämä selittää, miksi niin monet yksilöt ovat taipuvaisia pitämään kiinni tuhoisista suhteista. Se, että jotkut ihmiset osoittavat haluttomuutta jättää hyväksikäyttävää kumppaniaan, kertoo kuulumisen tarpeemme vahvuudesta ja voimasta. (Baumeister & Leary, s. 503, 1995) Mikä tahansa uhka sosiaalisille siteille voi usein johtaa ahdistukseen, masennukseen, mustasukkaisuuteen ja yksinäisyyteen. (Baumeister & Leary, s. 506, 1995) Yksilöt tuntevat ahdistusta ajatuksesta, että he menettävät tärkeän ihmissuhteen, he voivat masentua, kun yhteys loppuu, ja sitten he tuntevat itsensä yksinäisiksi, koska heillä ei enää ole tärkeää suhdetta. (Baumeister & Leary, s. 506, 1995) Yksi tällainen esimerkki on läheisen kuolema. (Baumeister & Leary, s. 506, 1995) Jotkut tutkijat ovat käsitteellistäneet surun ei reaktiona kuolemaan, vaan yhteyden katkeamisena toiseen yksilöön. (Baumeister & Leary, s. 507, 1995) Selitys tälle löytyy tutkimuksista, joissa sydänsurun tunteita on kuvattu samanlaisiksi kuin fyysistä kipua. Tämä kipu johtuu sympaattisen aktivaatiojärjestelmän (alue, jossa tapahtuu flight or flight -stressi) ja parasympaattisen hermoston hormonaalisesta laukeamisesta. (Laslocky, 2013)
Vaikka tämä tarve kuulua joukkoon on olemassa meissä kaikissa, on välttämätöntä, ettemme koskaan menetä yksilöllisyyden ja hyvinvoinnin tunnetta. Jos löydämme itsemme suhteesta, oli se sitten ystävä, poikaystävä, tyttöystävä tai puoliso, joka vaikuttaa myrkylliseltä ja tuhoisalta, meidän tulisi siirtyä eteenpäin. Se voi tuntua kirjaimellisesti tuskalliselta, mutta olemme sen seurauksena vahvempia ja viisaampia.
Barnes, C. D., Carvallo, M., Brown, R. P., & Osterman, L. (2010). Anteeksianto ja tarve kuulua joukkoon. Personality and Social Psychology Bulletin, 36(9), 1148-1160.
Baumeister, R. F., & Leary, M. R. (1995). Tarve kuulua joukkoon: Desire For Interpersonal Attachments As A Fundamental Human Motivation..Psychological Bulletin, 117(3), 497-529.
Laslocky, M. (n.d.). Greater Good. This Is Your Brain on Heartbreak. Haettu 11.4.2014 osoitteesta http://greatergood.berkeley.edu/article/ite
Lavigne, G. L., Vallerand, R. J., & Crevier-Braud, L. (2011). Perimmäinen tarve kuulua joukkoon: On the Distinction Between Growth and Deficit-Reduction Orientations. Personality and Social Psychology Bulletin, 37(9), 1185-1201.