Coloradon Cañon Cityn lähellä sijaitseva Royal Gorge -silta, joka rakennettiin kuudessa kuukaudessa vuonna 1929, on Yhdysvaltojen korkein silta, jonka puinen lankkuinen ajorata kulkee kahden jyrkänteen välissä 955 jalkaa Arkansas-joen yläpuolella. Vanhan riippusillan 910 tonnin kantavuus oli enemmän kuin riittävä kantamaan 89 Chrysler PT Cruiseria ja niiden matkustajia, jotka poseerasivat ryhmäkuvassa vuonna 2009. Silti autojen liikkuessa tuntui lieviä, mutta täysin normaaleja iskuja, jotka saivat jotkut hermostumaan.
Temppu, joka oli osa Coloradon PT Cruisers Clubin järjestämää vuosittaista ”Cruise the Rockies” -tapahtumaa, herätti jälkikäteen ajateltuna eräänlaista tahatonta symboliikkaa. Vuonna 2000, kun Chrysler esitteli funky retro-tyylisen, korkeakattoisen viistoperänsä vuoden 2001 mallina, Royal Gorge -silta oli vielä maailman korkein silta. Kun kuva otettiin yhdeksän vuotta myöhemmin, niitä oli seitsemän korkeammalla, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki sijaitsivat Kiinassa.
Vuoteen 2009 mennessä PT Cruiseriin ensimmäisinä vuosina kohdistunut markkinahuuma oli laantunut merkittävästi, ja sen myynti oli 18 000 kappaletta, ja sen jälkeen vain 9 400 kappaletta vuonna 2010, joka oli sen viimeinen vuosi. Tämä oli vähemmän kuin vuoden 2001 huippumyynnissä, joka oli lähes 145 000 kappaletta.
Coloradon PT Cruisereissa on samanlainen kuvio. Kerho oli yksi monista auton ympärille syntyneistä kerhoista. 2000-luvun alussa ja 2000-luvun puolivälissä sen vuosittainen kiertue Coloradon vuoristosolmujen halki keräsi jopa 165 autoa. Kun ryhmä toisti Royal Gorge Bridge -vierailun vuonna 2014, vain 62 autoa osallistui. Tänä vuonna elokuussa järjestettävään ajoon kerhon toinen puheenjohtaja Cindy Liles odottaa noin 30 PT-autoa.
”Joka vuosi se pienenee hieman”, sanoo Liles, joka liittyi kerhoon ostettuaan ja kustomoituaan PT Cruiser GT:nsä vuonna 2004. ”PT:n kukoistuskaudella joihinkin kansallisiin tapahtumiin saattoi tulla 400 autoa. Olemme käyneet PT-tapahtumissa Kaliforniasta itärannikolle.”
Joitakin suurempia PT-kokoontumisia järjestetään edelleen. Viime vuonna Oregonissa järjestettyyn tapaamiseen, jota Liles auttoi johtamaan, osallistui 100 autoa. Erikokoisia PT-kerhoja toimii edelleen Australiassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Alankomaissa, Italiassa ja Japanissa, ja myös Facebook-ryhmät palvelevat autojen faneja.
Vaikkakin joillakin tahoilla innostus on suurta, PT:n omistajien ikääntyessä lukumäärät vähenevät edelleen. Liles ja hänen miehensä Patrick, joka myös omistaa räätälöidyn PT:n, ovat nyt viisikymppisiä, mutta kuuluvat ryhmänsä nuorempiin jäseniin.
”Monet ovat 70- ja jopa 80-vuotiaita”, Liles sanoo. ”Kutsumme sitä ’vanhusten autoksi’.'”
”Segment Buster”
PT Cruiser, joka ratsasti nostalgia-aallolla, joka toi Volkswagen New Beetlen ja Mini Cooperin, näytti viljelevän tätä mainetta alusta alkaen. Kaksi jälkimmäistä olivat vanhempien, tunnettujen autojen nykyaikaisia muunnelmia, mutta PT oli uusi tulokas, joka oli verhottu 1930- ja 40-luvun muotoilun piirteisiin.
Alun perin nuorille ensikertalaisille ostajille tarkoitettu edullinen PT herätti sen sijaan vanhemman yleisön kiinnostuksen. Se synnytti myös kustomointitrendin, joka hyödynsi Bryan Nesbittin kynäilemää hot rodin makuista muotoa.
Chrysler kutsui PT Cruiseria tunnetusti ”segmentin murskaajaksi”, koska se uhmasi helppoa luokittelua. PT oli lyhenne sanoista ”personal transportation” (henkilökohtainen kulkuneuvo), ja auton oli tarkoitus kantaa Plymouthin merkkejä, kuten konseptiautot olivat kiusoitelleet, kunnes Chrysler lopetti kyseisen tuotemerkin vuonna 1999.
PT, auto
PT:n gangsterivaunun julkisivun alla oli aidosti tilava ja käytännöllinen pikkuauto, joka oli rakennettu 103-tuumaiselle akselivälille ja joka ulottui puskurista puskuriin alle 170 tuumaa. Korkea istuma-asento ja reilusti pääntilaa 63 tuuman korkeudelta olivat ominaisuuksia, jotka jaettiin tuolloin suosituksi tulleiden pienten katumaastureiden kanssa. Kuten nuo ajoneuvot, PT sertifioitiin kevyeksi kuorma-autoksi, jotta se olisi oikeutettu alhaisempiin polttoainetaloutta koskeviin vaatimuksiin.
PT:n polttoainetaloudellisuus oli tosiaankin alhaisella tasolla, 18 mpg kaupungissa ja 24 mpg maantiellä. 150-hevosvoimainen 2,4-litrainen neliveto tarjosi vain riittävän suorituskyvyn 3 120-kiloiselle viistoperälle.
Jotkut ovat kuvailleet PT:n perustuvan autonvalmistajan Neon-taloudelliseen sedaniin, mutta Chrysler on aina sanonut, että sillä oli oma, erillinen alustansa, ja se jakoi vain muutamia Neonin osia. Taka-akseli, jossa on Watts-linkki, mahdollisti tilavan kuormatilan, ja kaikki istuimet kuljettajan istuinta lukuun ottamatta voitiin taittaa tai poistaa, jolloin tavaratilaa oli enintään 65 kuutiometriä, kuten pienessä katumaasturissa.
Sisätilat mukailivat retro-teemaa, ja niissä oli väriltään yhteensopivat kojelautapaneelit, vanhanaikaisen näköinen nelisäikeinen ohjauspyörä, syvälle sijoitetut mittarikotelot ja viidellä vakiovaihteella varustetun viisivaihteisen keppivaihteisen vaihteensiirron nuppi, joka muistutti pelipallomallista. Chryslerin tavoitellun ostajan mukaan PT:n arvo oli huikea. Perusmallin 15 935 dollarin hintaan sisältyi muun muassa ilmastointi, kuusikaiutinstereot, vakionopeudensäädin ja sähkötoimiset ikkunat. Nelivaihteinen automaattivaihteisto ja nelipyöräiset levyjarrut ABS:llä ja luistonestolla olivat lisävarusteita. Limited, jossa oli nahkaa, 16-tuumaiset kromivanteet ja kattoluukku, maksoi 19 995 dollaria.
Median suosikki
Automediassa oltiin ihastuneita PT Cruiseriin. Chrysler-vauva nappasi Motor Trendin Vuoden auto -palkinnon vuonna 2001. Car and Driver ei ollut innostunut PT:n moottorin suorituskyvystä, mutta kehui sen käsiteltävyyttä, tyyliä ja monipuolisuutta ja sisällytti sen samana vuonna ”10Best Cars” -listalleen. Consumer Reports suositteli aluksi PT:tä, mutta epätasaisen laadunvalvonnan ansiosta se ei kestänyt kauaa.
”Jotkut sanovat, että se on paras auto, joka heillä on koskaan ollut, toiset sanovat, että se on huonoin”, Liles sanoo.
Myyntiin tullessaan PT:lle oli jonotuslistoja ja jälleenmyyjillä oli kova hinta. Vuoden 2002 alkuun mennessä Chrysler tarjosi kuitenkin 1 000 dollarin alennuksen pitääkseen myyntiä yllä.
”Ihmiset joko rakastivat tai vihasivat niitä”, Liles sanoo. ”Se oli kulttimaine.”
100 000 dollarin PT Cruiser?
Chrysler näki potentiaalia PT:n kustomointitrendissä ja tarjosi Flame- ja Woodie-ulkonäköpaketteja. Myöhemmin tulivat ”Dream Cruiser” -versiot, jotka oli nimetty Detroitin vuotuisen Woodward Dream Cruise -tapahtuman mukaan, ja ”Street Cruiserit”, rajoitetun sarjan tehdaskustomoinnit erikoisväreillä, -vanteilla ja -säleikön muotoilulla.
Vuonna 2002 Chrysler valmisti jopa 1000 PT Cruiser Woodie -erikoisversiota itärannikolla toimivalle Ron Jon Surf Shop -ketjulle. Vuonna 2003 turboahdettu GT-malli, jossa oli 215 hevosvoimaa ja 245 lb-ft vääntöä, antoi PT Cruiserille sisua hot rod -ulkonäönsä tueksi.
Suuri osa kustomoinnista uhmasi PT:n edullista luonnetta. Lilesin mukaan jotkut omistajat käyttivät yli 100 000 dollaria ajoneuvojensa yksilöllistämiseen ja lisäsivät niihin itsemurhaovet, halkaistut takaikkunat, pakettiautomuunnokset ja villit maalaukset. Oli jopa joitakin takavetoisia muunnoksia, joissa oli Hemi V-8 -moottori.
PT Cruiser Quarterly -lehti käsitteli asiaa, kunnes se lopetettiin noin vuonna 2008. Yksi tärkeimmistä jälkimarkkinoiden toimijoista, PTeazer Santa Anassa, Kaliforniassa, myy edelleen osia ja rakentaa kustomoituja ajoneuvoja.
Lilesin PT on yksi noin 150:stä GT:stä, jotka on valmistettu Seamist Green -värillä, jota tarjottiin vain osan vuotta 2004. Hän muokkasi sitä maalatuilla liekeillä, ylimääräisellä kromilla ja vuoristokuvamaalauksella. ”Se ei ole niin hullu kuin muut”, hän sanoo.
Sarjakuvia ja jalkapalloa, and fish
Patrick Liles osti Electric Blue -merkkisen PT Cruiser -auton vuonna 2005 ja muutti sen luomuksekseen, jonka nimeksi antoi Tuli-& jää,”, jossa on jälkiasennettu säleikkö, mukautettu liekkimaalaus ja takana sarjakuvataiteilija Monte Michael Mooren maalaama seinämaalaus.
”Se on kuuluisa näyttelyauto PT-yhteisössä”, Liles sanoo. ”Ajoimme 2000 mailia edestakaisin näyttelyyn Ohiossa, koska he laittoivat hänen autonsa t-paitaansa.”
Coloradon PT Cruisersin perustajalla Rick Coninella, joka on myös kerhon toinen puheenjohtaja, on Denver Broncos -jalkapallo-aiheinen PT-avoauto sekä viistoperävaunu, joka on nimetty ”Hopeasurffariksi” Marvelin sarjakuvahahmon mukaan.
PT:n kustomoinnin ensimmäisinä vuosina jotkin omistajat rakensivat autonsa takakontin sisälle taidokkaita näytöksiä. Liles muistaa yhden St. Louisista, jossa oli yksityiskohtainen dioraama kaupungin kuuluisasta Gateway Archista, jota ympäröivät PT:n pienoismallit. Toisessa, Havaijilta kotoisin olevan miehen tekemässä mallissa oli toimiva tulivuori ja lampi täynnä eläviä kultakaloja. Ei ole yllättävää, että takaporttinäytöksillä oli omat kilpailunsa.
Shooting star
Chrysler piti PT:n kiinnostusta yllä esittelemällä avoauton vuonna 2004 vuoden ’05 mallina. Seuraavana vuonna koko PT-mallisto sai lievän kasvojenkohotuksen, jossa retrotunnelmaa vähennettiin syvällä etuosalla, lyhyemmällä säleiköllä ja muotoilluilla ajovaloilla. PT:n kannattajat eivät olleet tyytyväisiä, mikä paljasti retromuotoilun tärkeimmän sudenkuopan:
”Kutsumme niitä ensimmäisen ja toisen sukupolven versioiksi”, Liles sanoo. ”PT:n väki ei pidä toisen sukupolven autoista yhtä paljon.”
Vuoden 2006 päivityksessä GT:n teho nousi 230 hevosvoimaan, ja muihin malleihin saatiin lisävarusteena 180-hevosvoimainen turbomoottoriversio, jossa käytettiin erilaista tietokonekalibrointia. Samana vuonna PT sai seuraa Chevyn HHR-retroautolta, jonka kynäili myös Nesbitt, joka oli siirtynyt Chrysleriltä GM:lle. HHR menestyi varsin hyvin muutaman vuoden ajan, ja se vei osan PT:n myynnistä. Chryslerin omat pienet Jeep Compass- ja Patriot-maasturit kaivoivat myös PT:n markkinoita.
PT Cruiseria myytiin Yhdysvalloissa lähes miljoona kappaletta ja muilla markkinoilla vielä 350 000 kappaletta. Pohjois-Amerikan PT:t valmistettiin Chryslerin Tolucan tehtaalla Meksikossa. Euroopan markkinoilla, joilla tarjottiin myös dieselmoottoria, autot hankittiin Itävallan Grazissa sijaitsevasta tehtaasta.
PT:n uskollisille ystäville, jotka edelleen nauttivat autostaan ja esittelevät sitä, PT:n retroilmeen uutuudenviehätys ei ole koskaan kadonnut.
”Meille se ei ole auto, vaan elämäntyyli”, Liles sanoo. ”Tämä pieni auto toi meille parhaat ystävät, joita meillä on koskaan ollut, kaikkialta maailmasta.”
Liles pohtii, mitä tulevaisuus tuo tullessaan PT Cruisereille: ”Kuka tietää, ehkä tästä tulee 2040-luvun ’57 Chevy.”