Jaakob, vanhempi niistä kahdesta Sebedeuksen apostolin pojasta, joita Jeesus kutsui ”ukkosen pojiksi”, oli kolmekymmenvuotias tullessaan apostoliksi. Hän oli naimisissa, hänellä oli neljä lasta ja hän asui vanhempiensa lähellä Kapernaumissa, Betsaidan laitamilla. Hän oli kalastaja, joka harjoitti ammattiaan yhdessä nuoremman veljensä Johanneksen kanssa sekä yhdessä Andreaksen ja Simonin kanssa. Jaakobilla ja hänen veljellään Johanneksella oli se etu, että he olivat tunteneet Jeesuksen pidempään kuin yksikään muu apostoli.
Tämä kyvykäs apostoli oli temperamentiltaan ristiriitainen; hänellä näytti todella olevan kaksi luontoa, joita molempia ohjasivat voimakkaat tunteet. Hän oli erityisen kiivas, kun hänen närkästyksensä oli kerran täysin herännyt. Hänellä oli tulinen luonne, kun se oli kerran riittävästi provosoitunut, ja kun myrsky oli ohi, hänellä oli aina tapana perustella ja puolustella vihaansa sillä verukkeella, että se oli kokonaan oikeamielisen suuttumuksen osoitus. Näitä ajoittaisia vihanpurkauksia lukuun ottamatta Jaakobin persoonallisuus muistutti paljon Andreaksen persoonallisuutta. Hänellä ei ollut Andreaksen hienotunteisuutta tai ihmistuntemusta, mutta hän oli paljon parempi julkinen puhuja. Pietarin ohella, ellei sitten Matteus, Jaakob oli kahdentoista apostolin joukossa paras julkinen puhuja.
Vaikka Jaakob ei ollut missään mielessä alakuloinen, hän saattoi olla yhtenä päivänä hiljainen ja vaitonainen ja toisena päivänä erittäin hyvä puhuja ja tarinankertoja. Hän puhui yleensä vapaasti Jeesuksen kanssa, mutta kahdentoista apostolin joukossa hän oli päiviä kerrallaan hiljainen mies. Hänen ainoa suuri heikkoutensa olivat nämä selittämättömät hiljaisuusjaksot.
Jaakobin persoonallisuuden erinomainen piirre oli hänen kykynsä nähdä asian kaikki puolet. Kaikista kahdestatoista apostolista hän oli lähimpänä Jeesuksen opetuksen todellisen merkityksen ja merkityksen ymmärtämistä. Hänkin ymmärsi aluksi hitaasti Mestarin merkityksen, mutta ennen kuin he olivat saaneet koulutuksensa päätökseen, hän oli saanut ylivertaisen käsityksen Jeesuksen sanomasta. Jaakob kykeni ymmärtämään monenlaisia ihmisluonteita; hän tuli hyvin toimeen monipuolisen Andreaksen, äkkipikaisen Pietarin ja itseriittoisen veljensä Johanneksen kanssa.
Vaikka Jaakobilla ja Johanneksella oli vaikeuksia yrittää työskennellä yhdessä, oli innostavaa havaita, miten hyvin he tulivat toimeen keskenään. He eivät onnistuneet aivan yhtä hyvin kuin Andreas ja Pietari, mutta he pärjäsivät paljon paremmin kuin kahdelta veljekseltä, varsinkin näin itsepäisiltä ja päättäväisiltä veljeksiltä, tavallisesti voisi odottaa. Mutta niin oudolta kuin se tuntuukin, nämä kaksi Sebedeuksen poikaa suhtautuivat toisiinsa paljon suvaitsevaisemmin kuin vieraisiin. He tunsivat suurta kiintymystä toisiinsa; he olivat aina olleet onnellisia leikkikavereita. Juuri nämä ”ukkosen pojat” halusivat kutsua tulen taivaasta tuhoamaan samarialaiset, jotka kuvittelivat osoittavansa epäkunnioitusta Mestariaan kohtaan. Mutta Jaakobin ennenaikainen kuolema muutti suuresti hänen nuoremman veljensä Johanneksen kiihkeää temperamenttia.
Tämä Jeesuksen ominaisuus, jota Jaakob eniten ihaili, oli Mestarin myötätuntoinen kiintymys. Jeesuksen ymmärtäväinen kiinnostus pieniä ja suuria, rikkaita ja köyhiä kohtaan teki häneen suuren vaikutuksen.
Jaakob Sebedeus oli tasapainoinen ajattelija ja suunnittelija. Andreaksen ohella hän oli yksi apostoliryhmän tasapuolisimmista. Hän oli tarmokas yksilö, mutta hänellä ei koskaan ollut kiire. Hän oli erinomainen tasapainopyörä Pietarille.
Hän oli vaatimaton ja epädramaattinen, jokapäiväinen palvelija, vaatimaton työntekijä, joka ei etsinyt mitään erityistä palkkiota, kun hän kerran ymmärsi jotain valtakunnan todellisesta merkityksestä. Ja jopa kertomuksessa Jaakobin ja Johanneksen äidistä, joka pyysi, että hänen pojilleen annettaisiin paikat Jeesuksen oikealla ja vasemmalla kädellä, on muistettava, että juuri äiti esitti tämän pyynnön. Ja kun he ilmaisivat olevansa valmiita ottamaan tällaisen vastuun, olisi tunnustettava, että he olivat tietoisia niistä vaaroista, jotka liittyivät Mestarin oletettuun kapinaan Rooman valtaa vastaan, ja että he olivat myös valmiita maksamaan siitä hinnan. Kun Jeesus kysyi, olivatko he valmiita juomaan maljan, he vastasivat olevansa. Ja mitä Jaakobiin tulee, se oli kirjaimellisesti totta – hän joi maljan Mestarin kanssa, sillä hän oli apostoleista ensimmäinen, joka koki marttyyrikuoleman, sillä Herodes Agrippa tappoi hänet varhain miekalla. Jaakob oli siis kahdestatoista apostolista ensimmäinen, joka uhrasi henkensä valtakunnan uudella taistelulinjalla. Herodes Agrippa pelkäsi Jaakobia enemmän kuin muita apostoleja. Hän oli tosin usein hiljainen ja vaitelias, mutta hän oli rohkea ja päättäväinen, kun hänen vakaumuksensa herätettiin ja kyseenalaistettiin.
Jaakob eli elämänsä täysillä, ja kun loppu koitti, hän kantoi itsensä sellaisella armollisuudella ja kestävyydellä, että jopa hänen syyttäjänsä ja ilmiantajansa, joka oli läsnä hänen oikeudenkäynnissään ja teloituksessaan, liikuttui niin paljon, että hän riensi pois Jaakobin kuoleman tapahtumapaikalta liittyäkseen Jeesuksen opetuslapsia kohtaan. ~ The Urantia Book, (139:3.1)