Emma Lazarus syntyi New Yorkissa 22. heinäkuuta 1849 ja oli Portugalista Yhdysvaltoihin Amerikan vallankumouksen aikoihin muuttaneiden sefardijuutalaisten jälkeläinen. Ennen Lazarusta ainoat Yhdysvalloissa julkaistut juutalaiset runoilijat olivat huumori- ja virsikirjoittajia. Hänen kirjansa Songs of a Semite oli ensimmäinen runokokoelma, joka tutki juutalais-amerikkalaista identiteettiä ja kamppaili samalla modernin poetiikan ongelmien kanssa.
Hänen perheensä oli varakas, ja Lazarus sai kotikasvatuksen, jossa hän oppi tuntemaan kreikkalaiset ja latinankieliset klassikot sekä saksalaisen, italialaisen ja ranskalaisen modernin kirjallisuuden. Lazarusille kehittyi jo varhain mieltymys säkeistöön. Teini-ikäisenä hän alkoi kääntää Victor Hugon, Heinrich Heinen, Alexandre Dumas’n ja Friedrich Schillerin runoja.
Lazarus alkoi julkaista runoja 1860- ja 1870-luvuilla, muun muassa saksalaisten runojen käännöksiä. Vuonna 1866 hänen isänsä järjesti, että hänen 14-16-vuotiaana kirjoittamansa runot ja käännökset painettiin yksityisesti, ja seuraavana vuonna seurasi kaupallisesti julkaistu teos Runoja ja käännöksiä. Teos herätti runoilijoiden ja kriitikoiden huomion, myös Ralph Waldo Emersonin, josta tuli hänen ystävänsä ja mentorinsa.
Lazarus julkaisi toisen runokokoelman Admetus ja muita runoja (1871); romaanin Alide: An Episode in Goethe’s Life (1874); ja säedraaman The Spagnoletto (1876), ennen kuin hänen kiinnostuksensa juutalaiseen identiteettiin ja kulttuuriin näkyi hänen teoksissaan. Luettuaan George Eliotin vuonna 1876 ilmestyneen romaanin Daniel Deronda, joka käsittelee juutalaista syntyperää viktoriaanisessa yhteiskunnassa, Lazarus alkoi kääntää keskiaikaista heprealaista runoutta saksasta. Uutiset Venäjän pogromeista lisäsivät hänen kiinnostustaan. Vuonna 1881 hän näki omakohtaisesti maanpakolaisten myrskyisän saapumisen Yhdysvaltoihin. Seuraavana vuonna hän julkaisi polemiikin The Century -lehdessä sekä toisen runokokoelman Songs of a Semite: The Dance to Death and Other Poems.
S Songs of a Semite -teoksen julkaisemisen jälkeen Lazarus kirjoitti useita proosateoksia, jotka käsittelivät juutalaisen kansan historiallisia ja poliittisia intressejä, ja matkusti Ranskaan ja Englantiin, missä hän tapasi kirjallisuuden henkilöitä, kuten Robert Browningin ja William Morrisin, ja ystävystyi heidän kanssaan.
Euroopasta palattuaan Lazarukselta kysyttiin omaperäistä runoa huutokaupattavaksi varainkeruukeräykseksi Vapaudenpatsaan jalustan rakentamista varten. Vaikka hän aluksi kieltäytyi, Lazarus käytti myöhemmin tilaisuutta hyväkseen ilmaistakseen pakolaissiirtolaisten ahdingon, josta hän välitti suuresti. Hänen tuloksena syntynyt sonettinsa ”The New Colossus” sisältää ikoniset säkeet ”Give me your tired, your poor / Your huddled masses quening to breathe free”, ja se on kaiverrettu muistomerkin jalustassa olevaan muistolaattaan.
Vuonna 1884 Lazarus sairastui todennäköisesti Hodgkinin lymfoomaan. Isänsä kuoltua seuraavana vuonna hän matkusti jälleen toivoen, että uuden maan kohtaaminen auttaisi häntä saamaan voimia takaisin. Hän vieraili ensimmäisen kerran Italiassa ja sen jälkeen Englannissa ja Ranskassa, mutta palasi pian takaisin Yhdysvaltoihin, kun hänen sairautensa paheni. Hän kuoli muutamaa kuukautta myöhemmin 17. marraskuuta 1887.