Kriittinen vastaanottoEdit
Elokuvan arvostelut olivat pääosin myönteisiä. Sillä on ”Certified Fresh” -arvosana 93 % arvosteluaggregaattorisivusto Rotten Tomatoesilla, ja sen keskiarvo on 7,54/10, joka perustuu 55 arvosteluun. Sivuston konsensus toteaa: ”Quentin Tarantinon nokkelan käsikirjoituksen ja outojen näyttelijäsuoritusten ansiosta Tony Scottin True Romance on hauska ja väkivaltainen toimintajännäri parhaassa mielessä”. CinemaScore-yleisö antoi elokuvalle keskimäärin arvosanan ”B-” asteikolla A+-F. Metacriticissä elokuva sai pistemäärän 59 pistettä 100:sta 19 arvostelun perusteella, mikä tarkoittaa ”sekalaisia tai keskinkertaisia arvosteluja”.
Phil Villarreal Arizona Daily Star -lehdestä kutsui elokuvaa ”yhdeksi 1990-luvun dynaamisimmista toimintaelokuvista”. Rolling Stonen Peter Travers antoi sille kolme tähteä sanomalla, että ”Tarantinon suolistorunous räjäyttää True Romancea. Tämä elokuva on dynamiittia.”
Roger Ebert antoi elokuvalle positiivisen arvostelun, jossa hän totesi, että ”elokuvan energia ja tyyli ovat riemastuttavia” ja että ”sivuosien näyttelijäkaarti on loistava, näyttelijät ovat kuin kotonaan näissä väkivaltaisissa vesissä”: Esimerkiksi Christopher Walken, Dennis Hopper ja Brad Pitt”. Washington Postin Richard Harringtonin negatiivisessa arvostelussa väitettiin, että elokuva oli ”tyyliltään visuaalinen” mutta ”esteettisesti turmeltunut”.
The New York Timesin Janet Maslin kirjoitti: ”True Romance, Tony Scottin ohjaama ja Quentin Tarantinon (joka kirjoitti käsikirjoituksen ennen Reservoir Dogs -elokuvan ohjaamista) machoilun hallitsema, eläväinen, karmea ja iloisen moraaliton road movie, loukkaa varmasti melkoista osaa elokuvissa käyvistä ihmisistä.”
LipputulotTarkistus
Kriittisestä suosiostaan huolimatta True Romance epäonnistui lipputuloissa. Se sai kotimaisen ensi-illan ja tienasi 12,3 miljoonaa dollaria 12,5 miljoonan dollarin budjetilla. Tästä huolimatta elokuvalle kehittyi vuosien varrella kulttimaine.
PerintöEdit
Empire rankkasi True Romancea kaikkien aikojen 83. parhaaksi elokuvaksi vuonna 2017 kirjoittaen: ”Tony Scottin käsittely Quentin Tarantinon käsikirjoituksesta oli kuin elokuvallinen vastine kokaiinilla maustetulle purukumille: kirkas, maukas makeinen, jossa oli huumaavan väkivaltainen potku. Se houkutteli myös valtavia nimiä sivuosiinsa.”
Hopperin ja Walkenin kohtausta, jota kutsutaan puhekielessä ”Sisilian kohtaukseksi”, kehui IndieWiren Oliver Lyttelton, joka kutsui sitä ”yhdeksi nykyelokuvan kauneimmista tête-à-têteistä, joka on upeasti kirjoitettu ja jonka kaksi virtuoosimaista näyttelijäkaksikkoa tekivät täysin ikoniseksi”. Tarantino itse on nimennyt sen yhdeksi ylpeimmistä hetkistään. ”Olin kuullut koko puheen sisilialaisista kauan sitten eräältä talossani asuvalta mustalta kaverilta. Eräänä päivänä juttelin ystäväni kanssa, joka oli sisilialainen, ja aloin vain kertoa tuota puhetta. Ja ajattelin: ’Vau, se on hieno kohtaus, minun täytyy muistaa se’.”
Oldmanin roisto keräsi myös ylistystä. MSN Movies kirjoitti: ”Vain muutaman minuutin ruutuajalla Gary Oldman luo yhden elokuvan ikimuistoisimmista roistoista: brutaalin, rastatukkaisen parittajan Drexl Spiveyn. Jopa elokuvassa, joka on täynnä valkokankaan merkkihenkilöiden ikimuistoisia cameoja, Oldmanin arpinaamainen, kuolonsilmäinen ja tappava gangsteri erottui edukseen.” Complexin Jason Serafino nimesi Spiveyn yhdeksi elokuvahistorian viidestä viileimmästä huumediileristä: ”Hän ei ole elokuvassa pitkään aikaan, mutta ne muutamat niukat hetket, jolloin Gary Oldman esittää psykoottista diileriä Drexl Spiveytä, tekevät True Romance -elokuvasta klassikon … Oldman antoi meille välähdyksen yhdestä elokuvan suodattamattomimmista sosiopaateista.” Maximin toimittaja Thomas Freeman arvioi Spiveyn Oldmanin uran parhaaksi suoritukseksi.
”Robbers”, englantilaisen indierock-yhtyeen The 1975:n vuonna 2013 ilmestyneeltä debyyttialbumilta löytyvä kappale ”Robbers” on saanut vaikutteita elokuvasta. Laulaja Matthew Healy selitti: ”Minulle tuli todella pakkomielle Patricia Arquetten hahmon ideasta True Romance -elokuvassa, kun olin noin kahdeksantoistavuotias. Se himo pahaa poikaa kohtaan, joka siinä elokuvassa niin seksualisoitui.”
Brad Pittin pössyttelijähahmo True Romance -elokuvassa, Floyd, oli tuottaja Judd Apatow’n mukaan inspiraationa Pineapple Express -elokuvan tekemisessä, sillä tuottaja Judd Apatow’n mukaan ”hän ajatteli, että olisi hauska tehdä elokuva, jossa seuraat tuota hahmoa ulos asunnostaan ja katsot, kuinka pahikset jahtaavat häntä”
.