Robert Brent, MD, PhD
Seuraavat tiedot koskevat säteilyaltistuksen lisääntymisriskejä naisille, jotka ovat raskaana ja joilla on kysyttävää synnynnäisten epämuodostumien ja keskenmenon riskistä. Se on tarkoitettu myös miehille ja naisille, jotka ovat huolissaan saamistaan säteilyaltistuksista, jotka saattavat vaikuttaa heidän siittiöidensä tai munasolujensa (munasolujen) kehitykseen ja säteilyaltistuksen aiheuttamaan perinnöllisten sairauksien riskiin. Seuraavissa kappaleissa on joitakin peruskäsitteitä, jotka auttavat ymmärtämään myöhemmin annettavia tarkempia tietoja. On kuitenkin muistettava, että jokainen terve nainen, jolla ei ole omassa tai suvussaan lisääntymis- tai kehitysongelmia, aloittaa raskautensa 3 prosentin riskillä synnynnäisiin epämuodostumiin ja 15 prosentin riskillä keskenmenoon. Nämä ovat taustariskejä kaikille terveille raskaana oleville naisille.
Ionisoiva säteily on sellaista sähkömagneettista säteilyä, jota tuottavat röntgenlaitteet, radioaktiiviset isotoopit (radionuklidit) ja sädehoitolaitteet. On mahdollista, että alkio tai sikiö altistuu diagnostisten tai terapeuttisten toimenpiteiden aikana naisille, jotka ovat raskaana ja joille tehdään röntgensäteilyä, läpivalaisua tai sädehoitoa tai joille annetaan nestemäisiä radioaktiivisia aineita. Säteilyaltistuksen riskien määrittämiseksi on parasta pyytää konsultaatiota terveysfyysikolta, joka työskentelee tai konsultoi sitä organisaatiota, jossa toimenpiteet suoritettiin. Monissa tapauksissa säteilyaltistuksen arviointi ei ole tarpeen, koska radiologinen toimenpide ei altistanut kehittyvää alkiota.
Useimmat diagnostiset toimenpiteet altistavat alkion alle 50 mSv:lle.1 Tämä säteilyaltistustaso ei lisää lisääntymisriskiä (synnynnäisiä epämuodostumia tai keskenmenoa). Julkaistujen tietojen mukaan raportoitu säteilyannos, joka johtaa synnynnäisten epämuodostumien tai keskenmenon lisääntyneeseen esiintyvyyteen, on yli 200 mSv.
Toinen tärkeä näkökohta on raskauden vaihe, jossa säteilyaltistus tapahtui:
- Kahdella ensimmäisellä viikolla hedelmöittymisen jälkeen tai kahdella ensimmäisellä viikolla viimeisistä kuukautisista alkio on hyvin vastustuskykyinen röntgensäteilyn epämuodostaville vaikutuksille. Alkio on kuitenkin herkkä röntgensäteilyn tappaville vaikutuksille, vaikka paljon yli 50 mSv:n annokset ovat tarpeen keskenmenon aiheuttamiseksi.
- Kolmannesta kahdeksanteen raskausviikkoon alkio on alkion varhaisen kehityksen vaiheessa, mutta se ei kärsi synnynnäisistä epämuodostumista, raskauden menetyksestä tai kasvun hidastumisesta, ellei altistuminen ole huomattavasti yli 200 mSv:n altistuksen.
- Kahdeksannesta viidenteen raskausviikkoon alkio tai sikiö on herkkä säteilyn vaikutuksille keskushermostoon. Mutta tässäkin tapauksessa altistuksen on oltava hyvin suuri. Kynnysarvon on arvioitu olevan yli 300 mSv, ennen kuin vaikutusta voidaan havaita kehittyvän alkion älykkyysosamäärään. Yleisissä diagnostisissa tutkimuksissa ei päästä näihin tasoihin, ja siksi nämä vaikutukset ovat harvoin huolestuttavia potilaiden kannalta.
- Viimeisen 20. raskausviikon jälkeen, kun sikiö on täysin kehittynyt, se on tullut vastustuskykyisemmäksi säteilyn kehitysvaikutuksille. Itse asiassa sikiö ei todennäköisesti ole alttiimpi monille säteilyn vaikutuksille kuin äiti raskauden loppupuolella. Tärkeintä on kuitenkin se, että käytännössä mikään diagnostisista radiologisista toimenpiteistä ei vaikuta alkioon raskauden tässä myöhäisvaiheessa, eikä synnynnäisten epämuodostumien tai keskenmenon riskiä ole missään tapauksessa olemassa diagnostisten tutkimusten aiheuttaman altistuksen vuoksi.
- Ei ionisoivan säteilyn, johon kuuluvat tietokoneiden, mikroaaltoviestintäjärjestelmien, mikroaaltouunien, sähkölinjojen, matkapuhelinten, kodinkoneiden, lämmitystyynyjen ja lämpöpeitteiden, lentokentän seulontalaitteiden metalliesineitä varten ja ultraäänen diagnostisten tasojen aiheuttama lisääntymisriski, lisääntymisriskiä on tutkittu laajasti. Kaksi kansallista tutkijakomiteaa arvioi näiden ionisoimattoman säteilyn lähteiden aiheuttamaa riskiä. Molemmat komiteat julkaisivat aiheesta kirjoja. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1993 Valkoisen talon perustaman Oak Ridge Associated Universityn paneelin toimesta, kun taas toinen oli kansallisen tiedeakatemian komitean tuote. Molemmat näistä ryhmistä tulivat siihen tulokseen, että ionisoimattoman säteilyn lisääntymisriski on minimaalinen, jos sitä edes on.
Säteilyaltistus alkiolle tai munasarjoille diagnostisista röntgentutkimuksista
Kun diagnostinen röntgentutkimus koskee päätä, hampaita, rintakehää, käsivarsia, kaulaa tai jalkoja pätevässä laitoksessa, säteilyaltistusta ei kohdistu alkiolle tai munasarjoille. Mahdollisesti alkioon mahdollisesti kohdistuva sironta olisi erittäin vähäistä, eikä se merkitsisi lisääntynyttä riskiä synnynnäisille epämuodostumille tai keskenmenolle. Tärkein kysymys on alkion saama todellinen säteilyannos. Diagnostisista röntgentutkimuksista kehittyvä alkio ei saisi sellaista annosta, joka aiheuttaisi mitattavissa olevaa lisääntynyttä toistettavissa olevaa riskiä. Tämä koskee ainoastaan diagnostisista radiologisista tutkimuksista aiheutuvaa säteilyaltistusta, mukaan lukien tietokonetomografia (TT) ja läpivalaisu muiden kuin vatsan tai lantion alueiden läpivalaisu.
Diagnostisiin röntgentutkimuksiin, joihin voi liittyä kehittyvän alkion suora säteilyaltistus, kuuluvat a) selän (lannerangan) röntgenkuvaus alaselkäkivun tai hermoreittikivun arvioimiseksi, b) laskimonsisäinen pyelogrammi (IVP) munuaistoiminnan tutkimiseksi, c) ylemmän ruoansulatuskanavan röntgensäteilysarja ruoansulatuskanavan oireiden arvioimiseksi, (d) alempi GI-sarja (bariumperäruiske) paksusuolen rakenteen ja toiminnan tutkimiseksi, e) virtsarakon toiminnan röntgentutkimukset, f) sappirakon ja sappirakon toiminnan röntgentutkimukset, g) kohdun ja munanjohtimien rakenteen ja toiminnan röntgentutkimukset niin sanotulla hysterosalpingogrammilla (HSP), h) lantion ja lonkkien runko- ja lonkkaelinten röntgentutkimukset lonkkakivun vuoksi ja i) tavanomaiset vatsan alueen röntgentutkimukset.
Nämä tutkimukset saattavat altistaa alkion tai munasarjat säteilylle. Röntgensäteilyä edellä mainituissa toimenpiteissä voidaan kuitenkin suunnata tai olla suuntaamatta kohti alkiota tai munasarjoja. Joissakin tapauksissa alkio ei välttämättä altistu lainkaan, ja toisissa tapauksissa alkio tai munasarjat saattavat altistua vain osan aikaa tutkimuksesta. Jos raskaana olevalle naiselle on tehty jokin näistä toimenpiteistä ja hänellä on kysyttävää säteilyannoksesta, ensimmäisenä askeleena on pyytää sen laitoksen radiologian osastoa tai terveysfyysikkoa, jossa toimenpide(t) tehtiin, määrittämään alkion tai munasarjojen saama todellinen säteilyannos.
Arviointia tehtäessä on otettava huomioon kaksi tärkeää seikkaa. Ensinnäkin säteilyaltistus on suurimmassa osassa tapauksia vähäinen eikä se aiheuta alkiolle lisääntymisriskiä synnynnäisten vikojen tai keskenmenon osalta. Toiseksi, riippumatta näistä toimenpiteistä saadusta annoksesta jokaisen naisen on ymmärrettävä, että raskautta aloittaessaan hänellä on lisääntymisriski (ns. taustariski), joka on 3 prosenttia suurten synnynnäisten epämuodostumien osalta ja 15 prosenttia keskenmenon osalta. Nämä riskit vaihtelevat äidin sukuhistorian ja hänen oman lisääntymishistoriansa mukaan.
diagnostisesta ydinlääketieteestä alkioon tai sikiöön kohdistuva säteilyaltistus
Raskaana oleville naisille voidaan raskausaikana antaa radioaktiivisia aineita erilaisten sairauksien hoitoon. Osa näistä radioaktiivisista aineista voidaan antaa ennen kuin potilas tietää olevansa raskaana.
Sikiölle tai sikiölle aiheutuva säteilyaltistus hoitomenetelmistä, joihin liittyy tai voi liittyä vatsaonteloon kohdistuvaa säteilyaltistusta
Yksi syövän ja muiden sairauksien sädehoidon muodoista on radioaktiivisten aineiden antaminen (suun kautta tai injektiona) erilaisten tautitilojen hoitoon. Yleisin näistä on radioaktiivisen jodin antaminen suun kautta, jota käytetään kilpirauhasen liikatoiminnan tai kilpirauhassyövän hoitoon. Toinen hoitomuoto, radioaktiiviset siemenet, voidaan sijoittaa eri elimiin ja kudoksiin syövän hoitamiseksi. Lopuksi suurten koneiden (lineaarikiihdyttimien) lähettämää säteilyä voidaan käyttää syövän ja muiden sairauksien hoitoon. Läheskään kaikissa tapauksissa näitä säteilyn käyttötapoja ei käytetä silloin, kun nainen on raskaana, koska lääkäri on tietoinen raskaudesta ja ottaa sen huomioon ennen kuin päättää tehdä näitä toimenpiteitä. Jos lääkäri katsoo, että toimenpiteen lykkääminen vauvan syntymään olisi merkittävä riski äidille, hän voi päättää jatkaa toimenpidettä ja kertoo sinulle syntymättömälle lapselle aiheutuvan säteilyaltistuksen mahdollisista riskeistä.
Joskus radioaktiivista jodia kilpirauhasen liikatoiminnan tai kilpirauhassyövän hoitoon annetaan naiselle, joka ei ehkä vielä tiedä olevansa raskaana. Näissä tapauksissa on olennaista, että alkion tai sikiön altistuminen määritetään ennen kuin neuvontaa voidaan antaa. On suositeltavaa, että tämä määritys tehdään terveydenhuoltofyysikolta, ydinlääketieteen lääkäriltä tai säteilyonkologilta, joka on yhteydessä siihen laitokseen, jossa toimenpide suoritettiin.
Koska syövän sädehoitoon liittyy varsin suuria säteilyannoksia, on hyvin todennäköistä, että alkioon kohdistuu vaikutuksia, jos sädehoito aloitetaan raskauden aikana. Raskauden alkuvaiheessa alkion herkkyys on niin suuri, että satojen radien annokset fraktioitua sädehoitoa päivässä eivät mahdollistaisi alkion selviytymistä. Kun altistus tapahtuu raskauden myöhemmässä vaiheessa, alkion herkkyys vähenee, mutta se on edelleen altis soluja tuhoaville vaikutuksille. Näin ollen säteilyn vaikutuksista on edelleen syytä olla huolissaan, vaikka alkio saattaisikin selvitä hengissä.
On mahdollista, että myös kehon muihin osiin kohdistuvassa sädehoidossa alkio voi saada altistuksen, joka lisää biologisten vaikutusten riskiä. Jälleen kerran on olennaista, että alkioon tai sikiöön kohdistuva altistus määritetään, ennen kuin mitään neuvontaa voidaan antaa. On suositeltavaa, että tämä määritys saadaan terveysfyysikolta, ydinlääketieteen lääkäriltä tai säteilyonkologilta, joka liittyy siihen laitokseen, jossa toimenpide tehtiin.
Perheenjäsenet tai ystävät, jotka saavat ulkoista sädehoitoa
Yleisesti ajatellaan, että suurienergisellä röntgenlaitteella (lineaarikiihdyttimellä) suoritetun sädehoidon jälkeen hoitoa saanut henkilö voi olla ”radioaktiivinen”. Tämä ei pidä paikkaansa. Sädehoito ei aiheuta sitä, että potilaasta tulee radioaktiivinen ja että hänestä tulee säteilyaltistuksen lähde. Siksi kontaktia ulkoista sädehoitoa saavien henkilöiden kanssa ei tarvitse muuttaa tai rajoittaa.
PERHEENJÄSENET TAI KAVERIT, JOILLE ON ANNETTAVA RADIOAKTIIVISIA MATERIAALEJA DIAGNOSOINTIA TAI HOITOA VARTEN
Jos perheenjäsenille tai kavereille on annettu radioaktiivisia materiaaleja diagnoosia tai hoitoa varten, heillä on jonkin verran jäännösradioaktiivisuutta heidän poistuessaan laitoksesta. Diagnostisen toimenpiteen jälkeen he saavat poistua välittömästi, ellei ole muita syitä, joiden vuoksi heidät on pidettävä sairaalassa. Näissä tapauksissa heille on annettu pieni määrä radioaktiivisia aineita – vain sen verran, että toimenpide on voitu suorittaa onnistuneesti. Vuorovaikutukseen heidän kanssaan ei liity erityisiä huolenaiheita.
Se saattaa kuitenkin olla erilaista, jos he ovat saaneet radioaktiivista ainetta hoitotoimenpidettä varten. Joissakin tapauksissa he saattavat joutua jäämään sairaalaan muutamaksi päiväksi, koska he ovat saaneet melko paljon radioaktiivisuutta. Silloinkin kun he pääsevät kotiin, radioaktiivisuutta on heidän sisällään vielä paljon vähemmän, mutta useimmiten enemmän kuin diagnostisen toimenpiteen yhteydessä. Riippuen siitä, milloin potilas saa lähteä kotiin ja kuinka paljon radioaktiivisuutta annettiin, erityisiä varotoimia voidaan noudattaa tai olla noudattamatta. Tapauksissa, joissa tarvitaan lisäohjeita, potilas saa terveydenhuoltohenkilökunnalta ohjeet noudatettavista ylimääräisistä varotoimista. Joitakin näistä varotoimista voi olla esimerkiksi lasten tai raskaana olevien henkilöiden läheisyydessä oleskelun rajoittaminen. Jos olet perheenjäsen, voit keskustella näistä suoraan lääkärin kanssa. Jos ystäville on tehty toimenpide, he ovat saaneet nämä tiedot, joten voit keskustella huolenaiheistasi heidän kanssaan.
Sperman säteilyaltistus diagnostisissa röntgentutkimuksissa
Sperman geneettisiin muutoksiin ei liity riskejä, jos kives (kivekset) ei ole altistunut. Kivesten altistumista ja siten siittiöiden altistumista voi esiintyä joissakin seuraavista diagnostisista röntgentutkimuksista: (a) vatsa, lantio tai lantio, b) alempi selkäranka, c) virtsarakon tutkimukset, laskimonsisäiset pyelogrammit (IVP), d) läpivalaisu virtsateiden toimintaa varten ja e) bariumkeuhkot (alempi GI). Näiden toimenpiteiden aiheuttama altistus siittiöille on yleensä alle 100 mSv.
Sperman säteilyaltistuksen aiheuttamaa riskiä ennen hedelmöittymistä on tutkittu kahdessa suuressa populaatiossa. Useimmat potilaat ovat huolissaan siitä, aiheuttaako siittiöiden säteilyaltistus syntymävikoja. Yhdessä tutkimuksessa tutkittiin tuhansien Hiroshimassa ja Nagasakissa säteilylle altistuneiden potilaiden ja heidän perheidensä geneettisten sairauksien ja muiden lisääntymisvaikutusten esiintyvyyttä. Kun tätä väestöä on tutkittu 50 vuotta, geneettisten sairauksien määrä ei ole todistettavasti lisääntynyt. Opittiin, että riski on erittäin pieni ja että riskin osoittamiseen tarvitaan hyvin suuria väestöryhmiä. Toisin sanoen säteilyn aiheuttama riski on liian pieni, jotta se voitaisiin havaita mutaatioiden spontaanin esiintyvyyden ja jälkeläisiin mahdollisesti vaikuttavien mutaatioiden perinnöllisen komponentin keskellä.
National Cancer Institute on tutkinut vastaavasti sädehoidolle altistuneita miehiä, jotka ovat saaneet suuria säteilyannoksia, jotka ovat saattaneet altistaa kivekset, sekä solunsalpaajahoitoa lääkkeillä ja kemikaaleilla, jotka ovat mutageenisia. Nyt on useita tuhansia potilaita, jotka ovat selvinneet lapsuudessa, nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa esiintyneestä syövästä. Näiden henkilöiden perheissä ei ole myöskään havaittu syntymävirheiden tai keskenmenojen lisääntymistä.
On mahdollista, että hedelmättömyyttä tai steriiliyttä voi seurata, jos kivekset saavat suuren säteilyaltistuksen. Teoreettisten riskien vuoksi suosittelemme miehiä, jotka ovat saaneet jopa diagnostisia säteilyaltistuksia, odottamaan vähintään kaksi spermatogeneesikiertoa eli noin neljä kuukautta. Vaikka nämä diagnostisista radiologisista toimenpiteistä johtuvat hyvin vähäiset altistukset ovat niin pieniä, että riskiä ei todennäköisesti ole edes mitattavissa, suosittelemme silti odottamista säteilyaltistuksen jälkeen.
Sädehoidon aiheuttama siittiöiden säteilyaltistus
Lantion, lonkan, reisiluun (säären ylempi pitkä luu), virtsarakon ja eturauhasen ulkoiseen sädehoitoon voi liittyä kivesten säteilyä. Vaikka kivekset on mahdollista suojata joissakin näistä sädehoitotoimenpiteistä, hajasäteily voi silti olla melko suurta. Valitettavasti kiveksiin kohdistuvien erittäin suurten annosten pääasiallinen komplikaatio on hedelmättömyys. Niiden potilaiden osalta, jotka pysyvät hedelmällisinä hoidon jälkeen, heidän lisääntymisriskinsä ei ole merkittävästi lisääntynyt. Toisin sanoen syntymävirheiden riski seuraavassa sukupolvessa niillä miehillä, jotka pysyvät hedelmällisinä ja tulevat raskaaksi, on melko pieni. Atomipommista selviytyneitä koskevat tutkimukset osoittavat, että kromosomipoikkeavuuksien tai perinnöllisten sairauksien esiintyvyys seuraavassa sukupolvessa ei ole lisääntynyt edes korkean altistumisen ryhmässä. Tämä pätee myös kansallisen syöpäinstituutin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että syöpäpotilailla, jotka saivat solunsalpaajahoitoa ja sädehoitoa, ei ollut lisääntynyttä geneettisten sairauksien tai synnynnäisten epämuodostumien esiintyvyyttä seuraavassa sukupolvessa, vaikka heillä olikin hedelmättömyysongelmia.
Viestinnän mikroaaltolähteistä peräisin olevan ionisoimattoman säteilyn altistuminen
Viestinnän mikroaaltosäteilyn lähteitä ovat muun muassa mikroaaltomastot lähiöissä, joita pelastusyksiköt, palokunnat ja poliisilaitokset käyttävät tietoliikennelaitteisiin, muille hätäpalveluja käyttäville tahoille tai vain yksinkertaisesti matkapuhelinyhteyksiin kyseisellä alueella. Nämä mikroaallot ovat ionisoimatonta säteilyä, eikä niistä aiheudu riskiä lisääntymisvaikutuksille. Ne eivät lisää synnynnäisten epämuodostumien tai keskenmenon riskiä henkilöillä, jotka altistuvat tornin säteilylle tai asuvat hätäpalveluiden antennin läheisyydessä yhteisössä.
Muihin lähteisiin kuuluvat rakennukset, joissa on useita mikroaaltolautasia viestintä- ja videolähetyksiä varten. Nämä antennit ovat vastaanottimia; ne eivät ole antenneja. Ne eivät lähetä mikroaaltosäteilyä, mutta vastaanottavat mikroaaltoja joko satelliiteista tai kaukaisiin paikkoihin pystytetyistä antenneista. Ne eivät aiheuta minkäänlaista vaaraa.
1mSv on säteilyn absorboituneen annoksen yksikkö ja kertoo kudokseen absorboituneen energiamäärän.