Autismin kirjon häiriö (ASD) on neurologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa arviolta yhteen 59:stä lapsesta Yhdysvalloissa.
Autistisilla lapsilla on taipumus hahmottaa ympäristöään, olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa sekä oppia ja lähestyä ongelmanratkaisua epätyypillisillä tavoilla.
Monilla lapsilla on haasteita kommunikoinnissa, sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa ja rutiineissa tapahtuviin muutoksiin mukautumisessa.
Vaikka nämä haasteet voivat vaikuttaa autistisiin lapsiin jo pienestä pitäen, monet heistä jäävät diagnosoimatta vuosiksi.
Tällöin heidän voi olla vaikeampi saada tarvitsemaansa tukea.
”Varhaisesta diagnoosista voi olla hyötyä siinä mielessä, että se voi mahdollistaa oppimiseen, kommunikaatioon, adaptiivisiin taitoihin ja muuhun oppimiseen liittyvien tukien saamisen kotona ja koulussa. Näiden tukien saatavuus tarkoittaa, että lapset voivat oppia ja kokea maailmaa heille sopivalla tavalla”, kertoi Zoe Gross, Autistic Self Advocacy Networkin (ASAN) operatiivinen johtaja, Healthlinelle.
Esimerkiksi autistiset lapset, jotka eivät puhu autistisia sanoja, voivat hyötyä kommunikaatiota tukevista apuvälineistä (Augmentative and Alternative Communication Support, AAC), jotka auttavat heitä kommunikoimaan.
Autistiset lapset voivat erityistarpeistaan riippuen hyötyä myös fysioterapiasta, jolla edistetään motoristen taitojen kehittymistä, tai toimintaterapiasta, jolla puututaan aistien yliherkkyyteen.
Varhainen puuttuminen voi myös auttaa autistisia lapsia kehittämään ymmärrystä sairaudestaan, oppimaan puolustamaan itseään ja luomaan yhteyksiä laajempaan autistiseen yhteisöön.
”Lapset, jotka tietävät olevansa autistisia, voivat voimaantua opettelemaan, miten heidän vammansa toimii ja mitkä tuet ja mukautukset auttavat heitä menestymään. Näin he voivat tuntea olevansa varmempia siitä, keitä he ovat, sen sijaan, että he kokisivat olevansa rikki tai väärässä”, Gross sanoi.
Gross kuitenkin varoitti, että varhaisella diagnoosilla voi olla myös huonoja puolia, jos sitä käytetään erottamaan autistiset lapset ikätovereistaan tai rajoittamaan heidän mahdollisuuksiaan.
Hän nosti esiin myös huolenaiheita terapeuttisista lähestymistavoista, jotka priorisoivat normalisointia.
”Olemme huolissamme siitä, että ilman suurempaa yhteiskunnallista ymmärrystä ja hyväksyntää vammaisuutta kohtaan, autismin seulonta imeväisikäisillä voi johtaa siihen, että lapset laitetaan käyttäytymisohjelmien piiriin, joissa keskitytään normalisointiin eikä hyödyllisten taitojen opettamiseen”, hän sanoi.
”Näillä ohjelmilla pyritään estämään lapsia käyttäytymästä autistisesti, esimerkiksi pakottamalla heidät katsekontaktiin tai tukahduttamaan liikkeet, kuten käden räpyttely. Autististen lasten ei pitäisi joutua kasvamaan siten, että heille kerrotaan jatkuvasti, että heidän luonnollinen käyttäytymisensä on väärin ja että heitä ei voida hyväksyä sellaisina kuin he ovat”, hän lisäsi.