Sinulla on ehkä ollut minun laillani sellainen tunne, että Kain teki rehellisen virheen, sai Jumalalta nuhteita, sekosi hieman ja tappoi sitten mustasukkaisuudesta veljensä Aabelin. Olen usein tuntenut tässä tarinassa melkoista sääliä Kainin puolesta, ja ehkä se johtuu siitä, että meillä on taipumus tuntea myötätuntoa hänen kokemuksiaan kohtaan… Yritämme kovasti miellyttää Jumalaa, mutta epäonnistumme, ja tämä tarina resonoi epäilyksemme kanssa siitä, että emme tee sitä aivan oikein. Vaikka Kainia rangaistiin oikeutetusti veljensä murhasta, minusta tuntui surulliselta, että hänet jätettiin vaeltamaan yksin maan päällä.
Mutta kun tarkastelemme varsinaista tekstiä Jumalan ja Kainin välisestä vuoropuhelusta, asiat eivät suinkaan ole niin kuin aluksi saattaisivat näyttää.
Tarina päättyy lunastuksen sävyyn, joka minulta aluksi jäi huomaamatta…
Aikojen kuluessa Kain toi Herralle uhrilahjan maan hedelmistä, ja myös Aabel toi laumansa esikoisista ja niiden rasvaosista. Ja Herra suhtautui Aabeliin ja hänen uhrilahjaansa, mutta Kainiin ja hänen uhrilahjaansa hän ei suhtautunut.”
Niin Kain suuttui kovin, ja hänen kasvonsa lankesivat.”
Teksti kertoo meille (käyttäen hepreankielistä sanaa, joka tarkoittaa ”katsoa” tai ”katsoa”), että Jumala oli tyytyväisempi Aabelin uhrilahjaan kuin Kainin. On kuitenkin tärkeää huomata, että tässä ei ole lainkaan moitteita – yksinkertaisesti Jumala antaa kavereiden tietää, että toinen uhri on parempi kuin toinen. Silti Kain loukkaantuu ja suuttuu.
Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihainen, ja miksi kasvosi ovat langenneet? Jos teet hyvin, eikö sinua oteta vastaan?
Ja jos et tee hyvin, synti kyyristelee ovella. Sen halu on sinua kohtaan, mutta sinun on hallittava sitä.”
Tässä ei taas ole MITÄÄN KORJAUSTA Jumalalta – näemme jopa myötätuntoa ja isällistä rohkaisua siihen, että hän voi hyvin käsitellä vihaa, johon hän oli langennut. Jumala tekee Kainin tietoiseksi hänen valinnoistaan ja rohkaisee häntä valitsemaan hyvin – ”Pystyt siihen, poika!”
Mutta Kain ei kuullut tuota hyvää neuvoa, vaan antoi sen sijaan vihansa ja mustasukkaisuutensa ottaa vallan. Hän oli uskonut, että Jumala ei ollut tyytyväinen häneen ihmisenä ja että hän piti Abelia parempana. Tämä oli väärä oletus ja väärinkäsitys Jumalan aikomuksista häntä kohtaan. Jumala oli tyytymätön uhriin, ei Kainiin. Jumala rakasti Kainia ja toivoi, että hän menestyisi. Mutta Kain ei nähnyt sitä. Sen sijaan, että Kain olisi selvinnyt kiusauksesta, hän antoi loukkaantumisen ja vihan hallita itseään. Viha kyyhötti Kainin ovella, ja Kain toivotti sen tervetulleeksi sisään.
Kain puhui veljelleen Aabelille. Ja kun he olivat pellolla, Kain nousi veljeään Aabelia vastaan ja tappoi hänet.
Tällöin Herra sanoi Kainille: ”Missä on veljesi Aabel?”
Hän sanoi: ”En tiedä; olenko minä veljeni vartija?”
Tässä Jumala ei taaskaan ilmaissut vihaa eikä torjuntaa. Hän melkein rukoilee Kainia puhumaan puhtaaksi tarjoamalla hänelle mahdollisuuden tunnustaa. Kain pysyy vihaisena ja murheellisena.
Ja Herra sanoi: ”Mitä sinä olet tehnyt? Veljesi veren ääni huutaa minulle maasta. Ja nyt sinut on kirottu maasta, joka on avannut suunsa ottaakseen vastaan veljesi veren sinun kädestäsi.”
Kun työstät maata, se ei enää anna sinulle voimiaan. Sinusta tulee karkuri ja vaeltaja maan päällä.”
Nyt tulee rangaistus, mutta rikos oli murha. Jumala ei suuttunut ala-arvoisesta uhrista, hän halusi vain tehdä asian selväksi. Mutta hän ryhtyi toimiin, kun Kainin syntinen viha rappeutui veljemurhaksi. Jumala määrää Kainin vaeltamaan maan päällä ja ponnistelemaan maan muokkaamiseksi. Mutta jälleen kerran Kain kuulee jotain, mitä Jumala ei sanonut! Katso hänen vastaustaan:
Kain sanoi Herralle: ”Rangaistukseni on suurempi kuin mitä voin kantaa. Katso, sinä olet tänään ajanut minut pois maasta, ja sinun kasvoiltasi minä joudun piiloon. Minusta tulee karkuri ja vaeltaja maan päällä, ja joka minut löytää, se tappaa minut.”
Jumala ei ole sanonut mitään kasvojensa piilottamisesta Kainilta – eikä varmasta kuolemasta. Armollisesti Jumala oikaisee häntä ja rauhoittaa häntä.
Silloin Herra sanoi hänelle: ”Ei niin! Jos joku tappaa Kainin, hänelle on koitettava seitsenkertainen kosto.” Ja Herra pani Kainiin merkin, jottei joku, joka hänet löytäisi, hyökkäisi hänen kimppuunsa.”
Tämässäkin alamäessä Jumala on Kainille yhä huolehtiva isä – ei vihainen rankaisija, jonka Kain oletti. Kuinka usein me lipsahdamme olettamaan, että Jumala on vihainen ja haluaa rangaista meitä? Koko tämän vuoropuhelun ajan Kain oli virheellisesti uskonut, että Jumala oli saanut hänet niskoilleen. Hän ei olettanut, että Jumala olisi hyvä, rakastava ja hellä häntä kohtaan, vaan päinvastoin. Hän tekee kielteisiä johtopäätöksiä siitä, mitä Jumala sanoo ja tarkoittaa.
Mitä Jumala todella sanoi?
Näemme tämän myös Eedenin puutarhassa; käärme – ja Eeva – raportoivat väärin sen, mitä Jumala oli todella sanonut. Käärme vakuuttaa Aatamille ja Eevalle kuvaavasti, että Jumala yrittää salata heiltä tietoa ja tietämystä pelosta ja epävarmuudesta, ikään kuin Hän pelkäisi ihmisten tietävän liikaa… ikään kuin Jumala voisi olla kenenkään uhkaama! Tämä oli tietenkin valhetta. Kainin ja Aabelin tarina itse asiassa osoittaa meille, kuinka pahasti väärässä käärme oli. Jumala tekee kaikkensa opettaakseen Kainille ja Aabelille hyväksyttävistä uhreista – siitä, että verta on vuodatettava. Heillä oli valtava määrä tietoa pelastuksesta ja siitä, miten se hankittaisiin Jeshua Messiaan veriuhrin kautta, mutta tässä vaiheessa Jumala haluaa vain alkaa opettaa heille muutamia perusasioita. Uhreja aloittelijoille. Hänen halunsa oli todellakin välittää tietoa ihmiskunnalle – ei salata sitä meiltä! Mutta Hän tiesi, että olisi liian monimutkaista ja ylivoimaista tehdä se kaikki kerralla. Kun Hän otti tämän pienen askeleen yrittäessään opettaa Kainia ja Aabelia, Kain loukkaantui, ja kaikki meni pieleen.
Seuraavissa jakeissa on kuitenkin toivoa:
Silloin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan, Eedenin itäpuolelle.
Kain tunsi vaimonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Henokin.
Nimi Henok tarkoittaa ”kasvatusta” tai ”koulutusta”.
Ehkä saagan lopussa Kain ymmärsi, ettei Jumala ollut hylännyt häntä, vaan että rakastava Isä, joka pyrki vain hänen hyväänsä, oli kouluttanut häntä.
Satan valehtelee Jumalan aikomuksista meitä kohtaan, ja me voimme olla aivan liian nopeita uskomaan häntä ja loukkaantua tai loukkaantua Jumalaa kohtaan. Mutta jos uskomme Raamattua, niin kuin tämäkin tarina osoittaa meille, Jumalan sydän meitä kohtaan on vain hyvä, koko ajan. Vaikka emme ymmärtäisikään hänen tapojaan, voimme olla varmoja siitä, että hän rakastaa meitä!