Näemme jo COVID-19:n maailmanlaajuisen pandemian taloudelliset seuraukset, ja konkurssien ja maksukyvyttömyysmenettelyjen aalto seuraa varmasti. Kansalliset vähittäiskauppaketjut J.C. Penney ja J. Crew ovat jo joutuneet konkurssimenettelyyn. Seurauksena on varmasti myös ennakkokanteiden lisääntyminen, jotka johtuvat maksukyvyttömien yritysten konkurssia edeltävinä päivinä suorittamista maksuista. Useimmilla ei-lakimiehillä on epämääräinen käsitys siitä, että tietyt maksut, jotka he ovat saattaneet saada päivää ennen konkurssihakemuksen jättämistä, voidaan vaatia luovutettavaksi konkurssipesän hoitajalle tai palautettavaksi maksun suorittaneelle velalliselle. Näitä maksuja kutsutaan konkurssikielessä ”etuoikeudeksi”. Termi ”etuoikeus” viittaa siihen, että maksun saaja on saattanut syyllistyä johonkin sellaiseen menettelyyn, joka on johtanut siihen, että kyseinen velkoja on saanut etuoikeuden muihin velkojiin nähden. Itse asiassa etuoikeus ei edellytä maksun saaneen velkojan toimintaa, eikä velkojalta edellytetä aiheetonta painostusta. Etuoikeus on yksinkertaisesti se, että velkoja on saanut maksun määrätyn ajan kuluessa ennen konkurssihakemuksen jättämistä. Velkojan ei tarvitse tehdä mitään väärää tai tavanomaisesta poikkeavaa, jotta maksua voitaisiin pitää etuoikeutettuna. Et ehkä tiedä, että konkurssisäännöstö tarjoaa useita puolustautumiskeinoja etuoikeusvaatimuksia vastaan, eikä sinun pitäisi koskaan yksinkertaisesti luovuttaa saamiasi rahoja, koska sinua on uhattu etuoikeuskanteella, punnitsematta ensin käytettävissä olevia puolustautumiskeinoja. Totuus on, että suurin osa etuoikeuskanteista ratkaistaan. Jos tosiseikat sallivat, voit merkittävästi vahvistaa sovintoasemaa väittämällä, että maksu kuuluu jonkin tässä artikkelissa käsitellyn poikkeuksen piiriin.
Mikä on etuoikeus?
Konkurssipesä määrittelee etuoikeutetun maksun sisältävän kaikki seuraavat seikat:
- Mikä tahansa velallisen omaisuusosuuden siirto;
- Tehdään velkojalle tai velkojan hyväksi;
- Velallisen ennen siirtoa olevan velan vuoksi;
- Tehdään velallisen ollessa maksukyvytön;
- 90 päivän kuluessa ennen konkurssiasian vireillepanopäivää tai yhden vuoden kuluessa ”sisäpiiriläisten” osalta;
- Mahdollistaa velkojalle suuremman summan saamisen kuin mitä se olisi saanut 7 luvun mukaisessa selvitystilassa.
Velallinen tässä skenaariossa on asiakkaasi/asiakas, joka on maksanut sinulle rahaa (tai antanut sinulle jotain arvokasta) ja on nyt ilmoittanut konkurssista. Ensimmäinen edellytys, eli se, että velallinen luovuttaa jotakin arvoa, täyttyy monenlaisilla luovutuksilla, kuten (1) rahan maksamisella, (2) takauksen antamisella tietyistä velvoitteista, (2) vakuusoikeuden myöntämisellä velallisen omaisuuteen tai (2) sellaisen oikeuden luovuttamisella, joka velallisella voi olla periä toiselta. Kun vastaanotettu maksu suoritetaan shekin muodossa, siirto tapahtuu etuoikeuskanteen kannalta silloin, kun pankki lunastaa shekin.
Toisen elementin mukaan etuoikeuksia ovat paitsi suoraan velkojille suoritetut maksut, myös toiselle velkojan hyväksi suoritetut maksut. Kolmas edellytys – että maksu on suoritettu aikaisempien velkojen perusteella – tarkoittaa, että väitetyn etuoikeuden on täytynyt olla maksu tai siirto jo erääntyneen velan maksamiseksi. Määritelmä ei kuitenkaan sisällä ennakkomaksuja tai ennakkomaksuja tavaroista tai palveluista. Neljäs osatekijä edellyttää, että väitetyn etuoikeuden on täytynyt tapahtua velallisen ollessa maksukyvytön. Velkojaa vastaan on tässä kysymyksessä vaikeuksia, sillä konkurssilain mukaan velallisen oletetaan olleen maksukyvytön 90 päivän aikana ennen konkurssin hakemista.
Viides edellytys edellyttää, että riidanalainen maksu on suoritettu 90 päivän aikana ennen konkurssin hakemista tavallisten velkojien osalta ja yhden vuoden aikana ”sisäpiiriläisten” osalta. 90 päivän ajanjaksoon ei lueta konkurssihakemuksen jättöpäivää, ja se alkaa edeltävästä päivästä laskettuna 90 päivää taaksepäin. Sisäpiiriläiset määritellään säännöstössä siten, että niihin kuuluvat velallisen sukulaiset, velallisen täysivaltainen yhtiömies tai, jos velallinen on yhtiö, maksut toimihenkilöille, johtajille tai yhtiön määräysvaltaa käyttäville henkilöille.
Kuten muissakin etuostotestin osissa, myös viimeisen osatekijän osalta tilanne on velkojaa vastaan. Kuudennella osatekijällä yritetään selvittää, onko velkoja saanut väitetystä etuoikeudesta enemmän kuin se olisi saanut, jos velallisen varat olisi realisoitu velallisen konkurssihakemuksen jättöpäivänä. Todellisuudessa konkurssipesä ei juuri koskaan riitä maksamaan velkojille kuuluvia saatavia kokonaisuudessaan.
Varallisuudenvalvojalla tai velallisella on taakka todistaa edellä mainitut seikat. Jos mitään näistä seikoista ei voida todistaa, etuoikeutta ei ole, eikä sinun tarvitse vedota etuoikeuspuolustukseen välttyäksesi maksun suorittamiselta.
Mitä puolustuskeinoja on käytettävissä?
Useimmat velkojat saavat ensimmäisenä tiedon mahdollisesta heihin kohdistuvasta etuoikeussuojavaatimuksesta, kun he saavat kirjeen konkurssipesän pesänhoitajalta tai velallisen asianajajalta. Näissä vaatimuskirjeissä esitetään yleensä väitetyt etuuskohtelun määrät ja vaaditaan varojen maksamista kokonaisuudessaan. Jos varoja ei makseta tai jos osapuolet eivät pääse sovintoon, pesänhoitajan tai velallisen on käynnistettävä konkurssituomioistuimessa kanne, jossa vaaditaan väitetyn etuoikeuden palauttamista.
Luottovelkojien olisi käytettävä seuraavia puolustautumiskeinoja miekkana jo etuoikeuskanteen uhatessa. Jos puolustukset ovat vahvoja tapauksesi tosiseikat huomioon ottaen, niiden esittäminen vastauksena vaatimuskirjeeseen voi auttaa sinua välttämään rahojen palauttamisen. Vaikka puolustautumisperusteiden soveltaminen olisikin epävarmaa, puolustautumisperusteiden esittäminen voi antaa sinulle mahdollisuuden sopia väitetystä etuoikeudesta määrään, jonka voit perustella. Vaikka saattaakin olla vaikeaa maksaa takaisin mitään osaa rahoista, jotka olivat alun perin sinulle velkaa, kun otetaan huomioon etuoikeuskanteen puolustamisesta aiheutuvat kustannukset ja epävarmuus konkurssituomarin edessä käytävän oikeudenkäynnin lopputuloksesta, sovinto voi olla paras vaihtoehtosi. Seuraava luettelo käytettävissä olevista puolustautumiskeinoista ei ole täydellinen, mutta se sisältää yleisimmät ja yleisimmin käytetyt puolustautumiskeinot etuoikeuskanteita vastaan.
1. Substantially Contemporaneous Exchange
Jos velalliselta saamasi maksun tai muun siirron oli sekä sinun että velallisen tarkoitus tapahtua samaan aikaan, kun velalliselle myydään tai siirretään jotakin arvokasta, etuoikeutettu maksu voi olla täysin liikevaihdosta vapautettu. Parhaita esimerkkejä samanaikaisesta vaihdosta ovat toimituksen yhteydessä suoritettavat maksut. Yritysten, jotka käyvät kauppaa vaikeuksissa olevien yritysten tai yksityishenkilöiden kanssa, olisikin harkittava COD-järjestelyn tekemistä maksun varmistamiseksi ja mahdollisten etuoikeusvaatimusten torjumiseksi. Tämän puolustautumiskeinon soveltamisen vahvistamiseksi sinun olisi dokumentoitava aikomuksesi siitä, että vaihdon (esimerkiksi tavaroiden myynnin) on tarkoitus tapahtua samanaikaisesti maksun kanssa. Konkurssilaki ei välttämättä edellytä välitöntä maksua, mutta maksu olisi suoritettava suhteellisen nopeasti myynnin jälkeen.
2. Maksut tavanomaisessa liiketoiminnassa
Todennäköisesti eniten oikeudenkäyntejä sisältävä etuoikeuspuolustus on tavanomaisessa liiketoiminnassa tapahtuva puolustus. Vuonna 2005 tavanomaiseen liiketoimintaan perustuvaa puolustusta muutettiin, jotta velkojien olisi helpompi osoittaa tavanomaisuus. Velkojan on osoitettava, että kyseinen liiketoimi toteutui velallisen tavanomaisen liiketoiminnan tai taloudellisten asioiden hoitamisen yhteydessä. Tämä edellyttää sen osoittamista, että ostettuihin palveluihin tai tavaroihin ei liity mitään tavanomaisesta poikkeavaa, eli velka liittyy velallisen liiketoimintaan. Tämä tekijä täyttyy yleensä helposti.
Velkojan, joka vetoaa tavanomaiseen liiketoimintaan, on myös osoitettava jokin seuraavista: (1) että siirto tehtiin tavanomaisessa liiketoiminnassa tai taloudellisissa asioissa velallisen ja velkojan välillä; tai (2) että siirto oli tavanomainen siinä liiketoiminnassa tai elinkeinotoiminnassa, jossa velallinen on mukana. Velkoja voi siis osoittaa, että väitetty etuoikeus kuuluu sen omaan liiketoimintaan velallisen kanssa, tai jos velkojan ja velallisen välillä ei ole liiketoimintaa, että siirto on tavanomainen alalla. Kun on kyse etuoikeuskanteista, jotka koskevat kaupallisia velkoja, tuomioistuin tarkastelee osapuolten välistä saatavahistoriaa ja kysyy, ovatko väitetyn etuoikeuden maksupäivät sopusoinnussa osapuolten aikaisempien liiketoimien kanssa. Puolustusta kehitettäessä on hyödyllistä laatia taulukko, johon on koottu kaikki velallisen kanssa tehdyt liiketoimet ja josta käy ilmi laskun päivämäärä ja maksupäivä. Muita tekijöitä, joita tuomioistuin tarkastelee, ovat osapuolten suhteen pituus, onko maksutapa pysynyt samana ja onko velkojalla ollut epätavallisia perintäpyrkimyksiä.
3. Ostorahan vakuusoikeudet
Tämä puolustus suojaa lainanantajia, jotka ovat lainanneet velalliselle varoja tietyn esineen ostamista varten, kunhan on olemassa erityinen vakuussopimus, jossa kuvataan omaisuus, varat on tarkoitus käyttää nimenomaan esineen ostamiseen, velallinen todella ostaa kyseisen esineen ja velkoja saattaa vakuusoikeutensa esineeseen voimaan 30 päivän kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin velallinen on saanut esineen.
4. Uuden arvon puolustautuminen
Uuden arvon puolustautumisen ansiosta velkoja voi suojata etuoikeusjakson aikana saamiaan maksuja, jos velkoja on antanut velalliselle uutta arvoa, joka jää maksamatta. Esimerkkinä voidaan todeta, että jos velallinen suorittaa velkojalle 100 dollarin suuruisen etuoikeutetun maksun, mutta velkoja myöntää myöhemmin – etuoikeusjakson aikana – velalliselle uutta luottoa 75 dollarin arvosta, velkoja voi väittää, että etuoikeuden nettomäärä on vain 25 dollaria. Uuden arvon on tultava sen jälkeen, kun etuusmaksu on saatu.
5. Vaihtuva panttioikeus tai aseman parantaminen
Vaihtuva panttioikeus on vakuusoikeus velallisen nykyiseen ja hankittavaan omaisuuteen, kuten vaihto-omaisuuteen, satoon ja saataviin. Velkoja, jolla on vaihtuva panttioikeus ja johon kohdistuu väitetty etuoikeus, voi puolustautua tällaisella vaatimuksella osoittamalla, että sen asema ei ole parantunut etuoikeusjakson aikana. Jos velkojan vakuuden arvo ei ole noussut etuoikeusjakson aikana, velkoja voi välttää koko väitetyn etuoikeuden tai sen osan palauttamisen.
6. De minimus -maksut
Konkurssiasetuksessa suljetaan pois liian pieniksi katsotut siirrot. Niiden velallisten osalta, joiden velat eivät ole ensisijaisesti kulutusvelkoja, konkurssipesänhoitaja tai velallinen ei voi välttää väitettyjä etuoikeutettuja siirtoja, jos siirtojen yhteenlaskettu arvo on alle 5 850 dollaria. Sellaisen velallisen tekemää siirtoa, jonka velat ovat ensisijaisesti kulutusvelkoja, ei voida välttää, jos kaikkien velkojalle tehtyjen siirtojen yhteenlaskettu arvo on alle 600 dollaria.
Preferenssit Wisconsin Statutesin 128 luvun mukaisissa konkurssipesissä
Viime vuosina on lisääntynyt konkurssin vaihtoehtojen määrä, mukaan lukien Wisconsin Statutesin 128 luvun mukaiset menettelyt. Näissä menettelyissä velallisen omaisuus siirretään tuomioistuimen määräämälle pesänhoitajalle velallisen velkojien hyväksi. Luku 128 sisältää omat etuoikeussäännöksensä. Vaikka 128 luvun etuoikeussäännökset perustuvat alun perin tuolloin voimassa olleeseen konkurssilakiin (vuoden 1898 konkurssilaki), ne ovat epämääräisiä verrattuna nykyisiin konkurssilain etuoikeussäännöksiin.
128 luvun mukainen etuoikeus määritellään velallisen omaisuuden siirroksi silloin, kun velallinen on ”maksukyvytön”, joka antaa siirron saajalle mahdollisuuden saada suuremman prosenttiosuuden velastaan kuin kuka tahansa muu samaan luokkaan kuuluva velkoja. Luvun 128 mukainen etuostoaika on neljä kuukautta, ei 90 päivää. Toisin kuin konkurssilain mukaiset etuoikeudet, 128 luvun mukaiset etuoikeudet edellyttävät sen osoittamista, että siirron saajalla ”on perusteltu syy uskoa, että tuomion tai siirron täytäntöönpano aiheuttaisi etuoikeuden”. Näin ollen velkojan ensisijainen puolustautumisperuste etuoikeusvaatimusta vastaan on se, että velkojalla ei ollut syytä uskoa saavansa etuoikeutettua maksua. Velkoja voi esimerkiksi väittää, että sillä ei ollut perusteita tietää, että velallinen oli maksukyvytön, kun etuoikeus maksettiin. Lisäksi 128 luvun mukaiset pesänhoitajat soveltavat usein liittovaltion konkurssilainsäädäntöä osana 128 luvun mukaisia menettelyjä, ja velkojan, joka joutuu kohtaamaan pesänhoitajan väitetyn etuoikeusvaatimuksen, olisi esitettävä lisäargumentteja siitä, että sen maksun vastaanottaminen kuuluu johonkin vakiintuneista etuoikeusvaatimuksia koskevista konkurssin poikkeuksista.
On olemassa muitakin käytettävissä olevia puolustautumiskeinoja, joita ei ole käsitelty tässä artikkelissa. Kannattaa kääntyä asianajajan puoleen, jos vastaanotetaan vaatimuskirje, jossa vaaditaan velallisen sinulle siirtämien varojen tai omaisuuden palauttamista. On tärkeää harkita, onko sinulla käytettävissä puolustautumiskeinoja väitettyä etuoikeutta vastaan, ja jos on, kuinka vahvoja nämä puolustautumiskeinot ovat. Sinun ei pitäisi koskaan vain kirjoittaa shekkiä vastauksena edunvalvojan, pesänhoitajan tai konkurssivelallisen vaatimukseen. Axley Law Firmillä on laaja kokemus velkojien edustamisesta etuostovaatimusten yhteydessä. Pyydämme sinua ottamaan meihin yhteyttä varmistaaksemme, että etujasi suojellaan asianmukaisesti ennakkovaatimuksen edessä.