On sanomattakin selvää, että auton alle jääminen voi olla traumaattinen kokemus. Onnettomuuden jälkeisessä kaaoksessa oikeusjuttu saattaa olla kaukaisin asia mielessäsi. Mutta jos onnettomuus tapahtui jonkun muun huolimattomuuden vuoksi ja olet kärsinyt vammoja, haluat pitää kaikki oikeudelliset vaihtoehdot avoinna. Tässä artikkelissa luomme yleiskatsauksen oikeudenkäynteihin, joita jalankulkijat ovat nostaneet autoilijoita vastaan – keskitymme syyllisyyteen, vahingonkorvauksiin ja lakimiehen mahdolliseen rooliin tapauksessasi.
Syyllisyys jalankulkijaonnettomuuksissa
Syyllisyys – eli se, kuka on syyllinen onnettomuuteen – on ensimmäinen asia, jota jalankulkijan on pohdittava, kun hän miettii, haluaako hän nostaa oikeuskanteen sen jälkeen, kun hän on joutunut ajoneuvon törmäämäksi.
Ajoiko kuljettaja päin punaista? Ajoiko kuljettaja ylinopeutta? Oliko kuljettaja päihtynyt? Harhailiko jalankulkija liikenteeseen tekstiviestin aikana? Olisiko jompikumpi henkilö voinut välttää onnettomuuden?
Useimmissa osavaltioissa jalankulkija voi nostaa kanteen kuljettajaa vastaan vain, jos onnettomuus oli ainakin osittain kuljettajan syytä. Jos jalankulkija kirjaimellisesti vaelsi liikenteeseen tekstiviestejä kirjoittaessaan eikä kuljettaja voinut tehdä mitään välttääkseen kosketuksen, on epätodennäköistä, että jalankulkija menestyisi oikeudenkäynnissä.
Jos oletetaan, että joku muu kuin jalankulkija on syyllinen, on myös mahdollista, että useampi kuin yksi henkilö on voinut aiheuttaa jalankulkijaonnettomuuden. Kuvitellaan, että kuljettaja A ajoi päin punaista valoa. Kuljettaja B, jolla oli vihreä valo, joutui väistämään välttääkseen törmäyksen kuljettaja A:n ajoneuvoon. Äkillinen väistö johti kuitenkin siihen, että kuljettaja B menetti autonsa hallinnan ja törmäsi jalkakäytävällä olleeseen jalankulkijaan Peggyyn.
Tässä tilanteessa Peggy voisi nostaa kanteen kuljettaja A:ta vastaan, vaikka A:n ajoneuvo ei varsinaisesti osunut häneen. Peggy haluaisi todennäköisesti nostaa kanteen molempia kuljettajia vastaan, koska kuljettaja B saattaa olla osasyyllinen siihen, ettei hän kyennyt hallitsemaan ajoneuvoa väistöliikkeen jälkeen. On kuitenkin todennäköistä, että kuljettaja A maksaisi suurimman osan vahingonkorvauksista, koska hän on ensisijaisesti syyllinen onnettomuuteen.
Vahingonkorvaukset jalankulkijaonnettomuusjutussa
Henkilövahinkojutussa vahingonkorvausten tarkoituksena on korvata loukkaantuneelle kaikki aiheutunut vahinko. Oikeuskirjallisuudessa on sanonta, jonka mukaan vahingonkorvaukset on tarkoitettu ”tekemään ihmisestä taas kokonainen”. On selvää, että rahaa on vaikea rinnastaa vammoihin. Mutta näin järjestelmä kuitenkin toimii.
Vahingonkorvauksia on useita eri luokkia, kuten:
- hoitokulut (menneet ja tulevat)
- palkanmenetys (menneet ja tulevat)
- kipu ja kärsimys sekä
- elämänilon menetys.
Vahingonkorvausten yksinkertaisempia luokkia ovathoitokulut ja menetetty palkka. Kaikki sairauskulut, jotka jalankulkija maksoi onnettomuuden seurauksena, voidaan yleensä korvata osana vahingonkorvauksia oikeudenkäynnissä. Jos jalankulkija on jäänyt pois töistä – joko itse vammojensa vuoksi tai saadakseen hoitoa vammoihinsa – kuljettaja on yleensä korvausvelvollinen menetetyistä tuloista.
Kaksi muuta ryhmää ovat hankalampia. Miten lasketaan kivun ja säryn arvo? Se on oikeastaan valamiehistön päätettävissä. Jos jalankulkija saa naarmuja ja mustelmia ja selkä on kipeä noin viikon ajan, kivun ja säryn arvo voi olla alle tuhat dollaria. Jos jalankulkija saa lonkkamurtuman, solisluun murtuman ja vakavan aivotärähdyksen, jotka aiheuttavat jalankulkijalle pysyvää voimakasta päänsärkyä ja pysyvää voimakasta kipua niska-hartiaseudulla, kivun ja kärsimyksen arvo voi olla satoja tuhansia euroja.
Tavanmukaisen elämän menetyksellä tai ”nautinnon menetyksellä” tarkoitetaan onnettomuuden kielteisiä vaikutuksia vahingoittuneen elämään. Jos siis onnettomuuden seurauksena jalankulkija halvaantuu vyötäröstä alaspäin ja henkilö oli ennen innokas surffaaja ja kalliokiipeilijä, nämä vahingot olisivat suuremmat kuin jos vahingoittunut olisi viettänyt vähän aikaa ulkona ja ollut aktiivinen jo ennen onnettomuutta.
Asimiehet ja jalankulkijaonnettomuudet
”Tarvitsenko asianajajaa?” Tämä kysymys nousee melko usein esiin loukkaantumistapauksissa. Vastaus on, että jalankulkija voi hoitaa vahingonkorvausvaatimuksen ilman asianajajaa, varsinkin jos vammat ovat vähäisiä eikä syyllisyys ole kiistanalainen. Muissa tapauksissa voi olla erittäin vaikeaa pärjätä yksin.
Useimmat asianajajat tarjoavat maksuttomia ensikonsultaatioita, ja loukkaantumistapauksissa sinua ei todennäköisesti veloiteta etukäteen. Tämä johtuu siitä, että useimmat vammojen lakiasiaintoimistot ja asianajajat käyttävät ehdollisen palkkion järjestelyjä. Asianajaja suostuu hoitamaan tapauksen alusta loppuun vastineeksi siitä, että vahingon kärsinyt suostuu siihen, että jos asianajaja saa korvauksen, asianajaja saa prosentuaalisen osuuden korvauksesta (yleensä 33 prosenttia tai yksi kolmasosa).