ACE:n estäjien haittavaikutukset
ACE:n esto on riittävän hyvin hyväksytty hoitomuoto, ja useimmissa verenpainetaudin, munuaissairauksien ja/tai sydän- ja verisuonitautien hoitoa käsittelevissä ohjeissa tämä hoitovaihtoehto on näkyvästi sijoitettu hoitohierarkiaan. Huolimatta tällaisten suositusten yleismaailmallisuudesta on edelleen kysymyksiä siitä, miten näitä yhdisteitä voidaan käyttää mahdollisimman turvallisesti. Näiden lääkkeiden käyttö on edelleen yhtä lailla taidetta kuin tiedettä. ACE:n estäjien käytön taustalla oleva tiede on hyvin hyväksyttyä, mutta taito on vielä kesken, ja sen käyttöön liittyy monia hienovaraisuuksia, jotka ilmenevät vasta laajan käyttökokemuksen jälkeen.
Sekä fysiologiset että ei-fysiologiset haittavaikutukset voivat olla perusteena ACE:n estäjien sietämättömyydelle; se, mikä on todellista ACE:n estäjien sietämättömyyttä, on kuitenkin hyvin subjektiivista, ja silloinkin, kun äärimmäinen fysiologinen muutos (kuten seerumin kreatiniinipitoisuuden liiallinen nousu) on perusteena lääkkeen käytön keskeyttämiselle, on erilaisia mielipiteitä siitä, milloin tämän luokan lääkitys on lopetettava (ja/tai aloitettava uudelleen). Vaihtoehtoisesti, kun saatavilla on angioten-sin-reseptorin salpaajien (ARB-lääkkeet) kaltaisia lääkeryhmiä, jotka tarjoavat samankaltaisia hyötyjä sekä verenpaineen hallinnassa että tapahtumilta suojautumisessa, päätös siitä, kuinka kauan ei-fysiologista haittavaikutusta, kuten yskää, tulisi sietää, on helpompi tehdä. Käytettävissä olevat tiedot eivät toistaiseksi ole kovin vakuuttavia siitä, että ARB-lääkkeet olisivat fysiologisten sivuvaikutusten suhteen paremmin siedettyjä kuin ACE:n estäjät.
Vaikka tietyt ACE:n estäjien haittavaikutukset voivat osoittautua hengenvaarallisiksi (kuten angioedeema), suurin osa kuuluu luokkaan, jossa ne ovat vain epämukavia; tietyissä tapauksissa ACE:n estäjien haittavaikutukset (kuten punasolujen tuotannon väheneminen erytrosytoosin yhteydessä) voivat kuitenkin osoittautua hyödyllisiksi. Useimpia ACE:n estäjän haittavaikutuksia voidaan pitää luokkavaikutuksina. Luokan sisäisen vaihtamisen käsitettä sivuvaikutuksen lievittämiseksi on yleisimmin sovellettu ACE:n estäjiin liittyvään yskään. Useimmissa tapauksissa tutkimussuunnitelma, joka ei ole yhtä tiukka kuin se, osoittaa, että yhden ACE:n estäjän (verrattuna toiseen) paremmuusväite harvinaisemman yskän suhteen on perua. Sinänsä pelkkä vaihtaminen ACE:n estäjästä toiseen ei sinänsä lievitä haittavaikutusta.