- Kuningatar Elisabet II otti valtaistuimen haltuunsa vain 25-vuotiaana, kun hänen isänsä, kuningas Yrjö VI, kuoli vuonna 1952.
- Herra Majesteetti oli isänsä kuolinpäivänä Keniassa kiertueella Brittiläisen Kansainyhteisön alueella, mutta hänen matkansa jäi lyhyeksi, kun hän sai kuulla uutisen.
- Yli vuotta myöhemmin Elisabet kruunattiin ja hänet tunnustettiin virallisesti Englannin kuningattareksi.
Kuningatar Elisabet II on ollut kuningasperheen johtajana noin 68 vuotta, mikä tekee hänestä virallisesti kaikkien aikojen pisimpään hallinneen brittiläisen monarkin.
Hän joutui tehtävään vain 25-vuotiaana vuonna 1952 sen jälkeen, kun hänen isänsä, kuningas Yrjö VI, kuoli sepelvaltimotromboosiin 56-vuotiaana kesken taistelunsa keuhkosyöpää vastaan. Vaikka hänet kruunattiin virallisesti vasta 2. kesäkuuta 1953, Elisabet pyydettiin johtoon heti kuninkaan kuollessa – kuten CNN:n uudessa dokumenttisarjassa The Windsors tullaan näyttämään: Inside the Royal Dynasty.
Kuninkaallinen perhe oli tiettävästi tietoinen kuninkaan heikentyneestä terveydentilasta jo 1950-luvun alussa ja tiesi, että Elisabetin aika oli tulossa. Olihan kuningas joutunut lykkäämään Uuden-Seelannin ja Australian kiertuettaan vointinsa vuoksi. Lisäksi hän kärsi valtimotukoksesta vuonna 1949 ja hänen vasen keuhkonsa jouduttiin poistamaan kesällä 1951. Kamppailujensa aikana Yrjön väitettiin näyttäneen tyttärelleen valtion papereita ja ”monarkian tapoja”. Elisabetin matkalaukussa oli mustia vaatteita aina, kun hän matkusti. Hän oli valmistautunut, vaikka ei olekaan varmaa, oliko hän koskaan todella valmis siihen, mitä edessä oli.
Prinsessan matka Keniaan
Helmikuun 6. päivänä vuonna 1952, päivänä, jona Yrjö VI kuoli Sandringhamin talossa, Elisabet ei ollut isänsä vierellä – sen sijaan hän työskenteli isänsä puolesta. Tuohon aikaan Britannian monarkia oli kovassa tarkkailussa Keniassa. Mau Mau -taistelijat olivat saamassa valtaa taistelussaan brittiläistä kolonialismia vastaan ja itsenäisyyden puolesta (jonka he lopulta voittivat vuonna 1963). Vaikka kuningasperheen turvallisuus oli suuri huolenaihe brittiviranomaisten keskuudessa, kuningas katsoi tarpeelliseksi näyttää kasvonsa Afrikan mantereella.
Tietäen, että kuningas oli liian sairas matkustaakseen, Elisabet lähti kansainyhteisön kiertueelle miehensä Edinburghin herttuan (josta tuli prinssi Philip vuonna 1957) kanssa. Elisabet ei tiennyt, että kun hän lähti Heathrow’sta 31. tammikuuta 1952, se olisi viimeinen kerta, kun hän näkisi rakkaan isänsä.
Lord Chandos, siirtomaaministeri, kertoi tuolloin The Telegraphille:
”Muistan hyvin, kun näin kuninkaan viimeksi. Kun prinsessa Elisabet ja prinssi Philip lähtivät Heathrow’lta Keniaan, kuningas ja kuningatar tulivat katsomaan heidän nousuaan… Olin järkyttynyt kuninkaan ilmestymisestä. Tunsin hänen ulkonäkönsä ja ilmeensä, mutta hän vaikutti paljon muuttuneelta ja jännittyneeltä. Minulla oli tuomion tunne, joka kasvoi, kun minuutit ennen lähtöaikaa hupenivat. Kuningas meni rakennuksen katolle vilkuttamaan jäähyväisiä. Kova tuuli puhalsi hänen hiuksensa sekaisin. Tunsin aavistuksen, että tämä olisi viimeinen kerta, kun hän näkisi tyttärensä, ja että hän itse ajatteli niin.”
Kuninkaallinen pariskunta saapui Keniaan kuun ensimmäisenä päivänä, jossa he osallistuivat puutarhajuhliin, tervehtivät Kenian kuvernööriä ja viettivät aikaa Treetops-hotellissa, joka sijaitsi metsän keskellä. Viisi päivää matkan jälkeen kuningas Yrjö VI teki viimeisen henkäyksensä.
Vähän tunteja ennen kuin hän sai tietää isänsä kuolemasta, prinsessa vietti elämänsä parasta aikaa ottamalla valokuvia norsuista läheisellä juottopaikalla. Yrjön kuolemaa edeltävänä yönä Time kertoo, että prinsessa oli ”liian innoissaan nukkuakseen” ja ”poistui jatkuvasti pinnasängystään katsellakseen muita yöllisiä kävijöitä juottolassa”.
Brittiläinen metsästäjä Jim Corbett, joka myös yöpyi tuolloin Treetopsissa, kirjoitti myöhemmin nyt kuuluisiksi tulleet rivit vierailijoiden vieraskirjaan:
”Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa nuori tyttö kiipesi eräänä päivänä puuhun prinsessana ja saatuaan kokemuksen, jota hän luonnehti kaikkein jännittävimmäksi kokemuksekseen, hän laskeutui puusta alas seuraavana päivänä kuningattarena.”
Prinsessasta kuningattareksi
Vaikka monet uskovat nykyään, että Treetops-hotellissa tyttö sai tietää isänsä kuolleen nukkuessaan varhain aamulla 6. helmikuuta, The Guardian kertoo, ettei tämä ole aivan totta. Kuningatar oli noussut sinä aamuna ylös ja syönyt aamiaista ”heittäen banaaneja alapuolella oleville paviaaneille”, täysin tietämättömänä siitä, mitä Lontoossa tapahtui.
BBC:n Frank Gillard kirjoitti tuolloin:
”Kuinka traagista onkaan ajatella, että jopa tänä aamuna, kun hän istui aamiaisella, puhui isästään ja kuvaili ylpeänä, kuinka urheasti hän oli kestänyt sairautensa, kuinka hyvin hän oli toipunut – istuessaan siinä keltaisessa puseropaidassaan ja ruskeissa housuissaan – jopa sillä hetkellä hänen isänsä makasi kuolleena ja hän oli saanut perinnöksi hänen valtavan vastuunsa.”
Varhain iltapäivällä Filippus sai ensimmäisenä kuulla Yrjö VI:n kuolemasta paikallisen sanomalehden toimittajan kerrottua hänelle. Ja myöhemmin iltapäivällä, kun kuninkaallinen pariskunta oli kalastusmajalla 20 mailin päässä hotellista, Philip kertoi lopulta vaimolleen.
Tragisen uutisen kuultuaan Elisabet lähti kävelylle Philipin kanssa. Sitten hän alkoi välittömästi kirjoittaa johtajille kirjeitä, joissa hän pyysi anteeksi, että joutuu perumaan loppumatkansa.
Kuningattaren kirjan The Queen (Kuningatar) kirjoittaneen Robert Lacyn mukaan: A Life in Brief, hän reagoi stoalisesti, eikä osoittanut juuri minkäänlaista hätää. ”Hän istui pystyssä ja hyväksyi täysin kohtalonsa”, prinsessan yksityissihteeri Martin Charteris sanoo kirjassa. Kukaan ei oikeastaan nähnyt Elisabetin vuodattavan kyyneleitä. Sanotaan, että Elisabetin poistuessa loosista yksikään valokuvaaja ei hänen majesteettinsa pyynnöstä ottanut historiallisesta hetkestä yhtään kuvaa.
Uuden asemansa vastaanottaminen
Helmikuun 7. päivänä Elisabet saapui Lontooseen lähdön viivästyttyä ukkosmyrskyn vuoksi. Tunnelma oli synkkä, sillä koko kansa suri hallitsijansa kuolemaa. The New York Timesin mukaan liput olivat puolitangossa, monet yritykset suljettiin ja urheilutapahtumat peruttiin. Pääministeri Winston Churchill oli jo puhunut kansalle yleisradiolähetyksessä.
Päivää myöhemmin kansainyhteisön edustajat ja salaiset neuvonantajat osallistuivat St. Jamesin palatsissa pidettyyn liittymisneuvostoon, jossa Elisabet virallisesti tunnusti uuden roolinsa.
”Rakkaan isäni yllättävän kuoleman vuoksi minut on kutsuttu ottamaan vastaan hallitsijan velvollisuuksiaan ja vastuutehtäviään”, Elisabet ilmoitti. ”Sydämeni on liian täynnä, jotta voisin sanoa teille tänään muuta kuin että aion aina työskennellä, kuten isäni teki koko hallituskautensa ajan, kansojeni onnen ja vaurauden edistämiseksi.”
15. helmikuuta kuolleen kuninkaan hautajaiset pidettiin Pyhän Yrjön kappelissa. Siellä Yrjö haudattiin hautaholviin. Myöhemmin samana päivänä Westminster Abbeyssa pidettiin muistotilaisuus.
Kuningas Yrjön kuolemaa muistellessaan uusi kuningatar kirjoitti maaliskuussa 1952 kirjeen isänsä entiselle yksityissihteerille Sir Eric Mieville. Siinä hän kertoi yksityiskohtaisesti, kuinka paljon hän kaipasi isäänsä.
”Meitä on lohduttanut tieto siitä, ettemme ole surumme kanssa yksin, sillä näyttää siltä, että niin monet ihmiset tuntevat menettäneensä sekä ystävän että kuninkaan.”
Yli vuotta myöhemmin, 2. kesäkuuta 1953, Elisabet kruunattiin virallisesti ja tunnustettiin Englannin kuningattareksi.
Tilaa Good Housekeepingin uutiskirje
Tilaa nyt