Monien tuntemattomista johanneksenleipäpuista (Ceratonia siliqua) on paljon annettavaa kodin maisemaan sopivissa kasvuolosuhteissa. Tällä ikivanhalla puulla on mielenkiintoinen historia sekä useita käyttötarkoituksia. Jatka lukemista saadaksesi lisää tietoa johanneksenleipäpuusta.
Mitä ovat johanneksenleipäpuut?
Suklaa, kuinka minä sinua rakastan? Anna minun laskea tavat… ja kalorit. Noin puoliksi rasvasta koostuva suklaariippuvuus (kuten minun) kerjää ratkaisua. Johanneksenleipä on juuri se ratkaisu. Runsaasti sakkaroosia, mutta myös 8 % proteiinia, A- ja B-vitamiinia sekä useita kivennäisaineita sisältävä ja noin kolmanneksen suklaan kaloreista ilman rasvaa (jep, rasvaton!), johanneksenleipä on ihanteellinen suklaan korvike.
Mitä johanneksenleipä sitten on? Alkuperäisessä kasvupaikassaan johanneksenleipä kasvaa itäisellä Välimerellä, luultavasti Lähi-idässä, jossa sitä on viljelty jo yli 4 000 vuoden ajan. Johanneksenleivän viljelyyn on viitattu myös Raamatussa ja se tunnettiin myös antiikin kreikkalaisten keskuudessa. Raamatussa johanneksenleipäpuuta kutsutaan myös Johanneksenpavuksi tai heinäsirkkapavuksi viitaten Johannes Kastajan syömiin ”heinäsirkkoihin”, joita edustivat kasvin roikkuvat palot tai palkokasvit.
Johanneksenleipäpuun tietojen mukaan johanneksenleipäpuu kuuluu Fabaceae- eli palkokasvien heimoon, ja se on ikivihreä puu, jolla on kahdesta kuuteen soikeasta parista koostuvat, kaksi tai kuusi soikeaa paria käsittävät lehdet, ja joka kasvaa noin 15-16 metriseksi.7 m.) korkeaksi.
Lisätietoa johanneksenleipäpuusta
Johanneksenleipäpuun siemeniä viljeltiin ympäri maailmaa makeiden ja ravitsevien hedelmiensä vuoksi, ja niitä käytettiin aikoinaan kullan punnitsemiseen, mistä sana ”karaatti” on peräisin. Espanjalaiset toivat johanneksenleipäpuun viljelyn Meksikoon ja Etelä-Amerikkaan, ja britit toivat johanneksenleipäpuun Etelä-Afrikkaan, Intiaan ja Australiaan. Vuonna 1854 Yhdysvaltoihin tuodut johanneksenleipäpuut ovat nykyään tuttu näky kaikkialla Kaliforniassa, jonka lämmin ja kuivempi ilmasto on ihanteellinen johanneksenleivän viljelylle.
Välimeren kaltaisissa ilmastoissa viihtyvä johanneksenleipäpuu menestyy hyvin kaikkialla siellä, missä kasvaa myös sitrushedelmiä, ja sitä viljellään hedelmiensä (palkojensa) vuoksi, jotka tunnetaan parhaiten siitä, että niitä voidaan käyttää jauhoksi jauhettuna kaakaopapujen korvikkeena. Pitkät, litteät, ruskeat johanneksenleipäpuun palot (4-12 tuumaa (10-30 cm)) sisältävät myös polysakkaridikumia, joka on hajutonta, mautonta ja väritöntä ja jota käytetään monissa tuotteissa.
Karjaa voidaan myös ruokkia johanneksenleipäpuun palkoilla, ja ihmiset ovat jo pitkään käyttäneet palkojen kuoria lääkinnällisiin tarkoituksiin, kuten kurkkubalsamina tai pureskelupastillina, joka helpottaa käheyttä.
Johanneksenleipäpuiden kasvattaminen
Siementen suorakylvö lienee yleisin menetelmä johanneksenleipäpuiden kasvattamiseen. Tuoreet siemenet itävät nopeasti, kun taas kuivattuja siemeniä on arpeutettava ja liotettava jonkin aikaa, kunnes ne ovat paisuneet kaksi- tai kolminkertaisiksi. Perinteisesti johanneksenleipäpuiden itävyys on vain noin 25 prosentin varmuudella varmistettu, kun taimet on istutettu lattialle ja istutettu uudelleen, kun taimet ovat saavuttaneet toisen lehväsarjan. Puutarhassa johanneksenleipäpuun taimet tulisi istuttaa 23 cm:n (9 tuuman) välein.
Kotipuutarhurille voi olla järkevämpää ostaa taimitarhalta 1 gallonan (3,78 l) johanneksenleipäpuu. Muista, että puutarhasi olosuhteiden on jäljiteltävä tarkasti Välimeren olosuhteita, tai viljele johanneksenleipää kasvihuoneessa tai astiassa, joka voidaan siirtää suojattuun tilaan sisätiloissa. Johanneksenleipäpuita voidaan kasvattaa USDA-vyöhykkeillä 9-11.
Ole kärsivällinen, sillä johanneksenleipäpuut kasvavat aluksi hitaasti, mutta ne alkavat kantaa hedelmää kuudentena vuonna istutuksesta ja voivat säilyä tuottavina 80-100 vuotta.
Johanneksenleipäpuiden hoito
Johanneksenleipäpuiden hoidon mukaan johanneksenleipäpuu on istutettava maisema-alueelle täyteen auringonpaisteeseen ja hyvin salaojitettuun maahan. Vaikka johanneksenleipä kestää kuivuutta ja emäksisyyttä, se ei siedä hapanta maaperää tai liian märkiä olosuhteita. Kastele johanneksenleipäpuu harvoin tai ei lainkaan ilmastosta riippuen.
Kun johanneksenleipäpuu on vakiintunut, se on vahva ja sitkeä, ja se kärsii vain harvoista taudeista tai tuholaisista, vaikka suomu voi olla ongelma. Näiden liikkumattomien panssaroitujen hyönteisten vakava tartunta voi aiheuttaa johanneksenleipäpuun oudon muotoisia ja kellastuvia lehtiä, vuotavaa kuorta ja yleistä karsastusta. Karsitaan pois kaikki alueet, jotka ovat kärsineet suomusta.
Joitakin muita hyönteisiä, kuten saalistavia naaraskuoriaisia tai loisampiaisia, voi myös vaivata johanneksenleipäpuuta, ja niitä voidaan käsitellä puutarhaöljyllä, jos se on ehdottoman tarpeellista.
Tosiasiassa johanneksenleipäpuun suurimpana uhkana on se, että se inhoaa märkää maata ja liian märkiä olosuhteita, jotka johtavat puiden kitukasvuisuuteen ja kyvyttömyyteen imeä ravinteita, mikä puolestaan aiheuttaa kellastumista ja lehtien putoamista. Yleensä vakiintunutta kasvia ei tarvitse lannoittaa, mutta jos nämä ongelmat vaivaavat puuta, annos lannoitetta voi olla hyödyksi ja tietysti vähentää kastelua.