Oletko koskaan kaivannut oikeudenmukaisuutta?
Ehkä joku murtovaras rikkoi autosi ikkunan ja varasti autostasi juuri asennetun radion. Tai ehkä joku on julmasti vahingoittanut läheistäsi. Tapahtui mitä tahansa, toivoit, että tekijä löydettäisiin, jotta hän voisi ”joutua oikeuden eteen.”
Tietysti kuulet usein poliitikkojen puhuvan terroristien jahtaamisesta, jotta he ”joutuisivat oikeuden eteen” murhaamistaan teoista. Ja julkista virkaa tavoittelevat entiset syyttäjät kampanjoivat usein sillä, kuinka monta rikollista he ovat toimikautensa aikana ”saattaneet oikeuden eteen”. Kussakin tapauksessa he näkevät oikeudenmukaisuuden karman kaltaisena rangaistuksena – rikolliset ”saavat oikeutta” oikeudellisen koston kautta.
Tämä yleinen tapa tarkastella ”oikeutta” ei kuitenkaan ole, no, raamatullinen. Silti se on juurtunut kulttuuriimme, ja valitettavasti se on tarttunut kristittyjen tapaan tarkastella oikeutta. Vaikka Jeesus sanoi Pilatukselle, että hänen hallintonsa ei ole samanlainen kuin tämän maailman hallitukset, monet kristityt esittävät virheellisesti, että Jumalan menetelmät eivät eroa maailman menetelmistä. (Ks. Joh. 18:36.)
Mitä on oikeudenmukaisuus?
Oikeudenmukaisuus on sitä, että tehdään sitä, mikä on oikein, mikä määräytyy tietyn yhteiskunnan tai yhteisön lakien mukaan. Esimerkiksi meidän kulttuurissamme on aivan oikeudenmukaista lyödä jotakuta kasvoihin nyrkkeilyottelussa, mutta on aivan epäoikeudenmukaista tehdä niin pesäpallopelissä.
Raamatullinen oikeudenmukaisuus määräytyy Jumalan lakien mukaan, jotka ovat suunnittelulakeja – protokollia, joiden mukaan todellisuus on suunniteltu toimimaan, aivan kuten fysiikan, terveyden ja rakkauden lait. Poikkeamat Hänen laeistaan ovat vahingollisia ja vaativat Häntä parantamaan ja palauttamaan, jottei kuolema seuraa.
Ihmiset sen sijaan eivät voi luoda tilaa, aikaa, elämää eivätkä lakeja, joiden mukaan todellisuus toimii, joten me keksimme mielivaltaisia sääntöjä, joita meidän on sitten aktiivisesti pantava täytäntöön rangaistuksella uhkaamalla.
Jumalan oikeudenmukaisuus
Nyt kun tämä on mielessämme, selvitetäänpä nyt oikein, mikä on Jumalan oikeudenmukaisuus, joka ilmentää Hänen luonteensa, joka on epäitsekästä rakkautta. Jumala on rakkaus – hänen luontonsa, hänen luonteensa, hänen olemuksensa on rakkautta! Ja rakkaus toimii pyrkien aina parantamaan ja palauttamaan. Poikkeamat Jumalan suunnittelemista laeista johtavat aina kuolemaan, jos Jumala ei puutu asiaan parantaakseen ja palauttaakseen. Siksi raamatullinen oikeudenmukaisuus on täsmälleen päinvastainen kuin maailman oikeudenmukaisuus. Ja siitä voimme olla kiitollisia.
Katsokaa tarkkaan näitä kohtia:
- ”Puolustakaa köyhiä ja orpoja, tehkää oikeutta kärsiville ja hädänalaisille” (Ps. 82:3).
- ”Peskää itsenne puhtaiksi. Lopettakaa kaikki tämä pahuus, jota näen teidän tekevän. Kyllä, lopettakaa pahan tekeminen ja oppikaa tekemään oikein. Katsokaa, että oikeus toteutuu – auttakaa sorrettuja, antakaa orvoille heidän oikeutensa ja puolustakaa leskiä.” (Jesaja 1:16, 17 GN)
- ”Herra odottaa, että hän olisi teille ystävällinen. Hän nousee armahtamaan sinua. Herra on vanhurskauden Jumala.” (Jes. 30:18).
- ”Näin sanoo Herra Daavidin dynastialle: ’Tee joka aamu oikeutta kansalle, jota tuomitset! Auta ryöstettyjä, pelasta heidät sortajiltaan!” (Jeremia 21:12 NLT).” (Jeremia 21:12 NLT).
Mitä sinä näet? Onko oikeus rankaisemassa sortajia – vai pelastamassa sorrettuja? Psalmista 82:3 käy selvästi ilmi, että oikeutta tehdään kärsiville ja hädänalaisille. Oikeus puolustaa köyhiä ja isättömiä. Jes. 30:18:ssa oikeudenmukaisuus liittyy Jumalan ystävällisyyteen ja myötätuntoon, joka on hänen hyvän itsensä, elämän lähteen, ulosvirtausta, ja että parantava väliintulo on aina oikea ja oikeudenmukainen teko, johon Jumala ryhtyy.
Raamatullinen oikeudenmukaisuus on siis sorrettujen vapauttamista – ei sortajan rankaisemista.
Mitä meni pieleen?
Miten siis syntyi ajatus, että oikeudenmukaisuus on sortajan rankaisemista – eikä sorrettujen vapauttamista, kuten Raamattu sen mallintaa?
Kun Konstantinus kääntyi vuosisatoja sitten, kristinusko sai tartunnan keisarillisen Rooman oikeuskäsityksestä. Heille Jumalan laki on kuin Rooman laki, jonka voimakas hallitsija määrää alamaisilleen käyttäytymisen valvomiseksi ja tottelevaisuuden testaamiseksi.
Kristinusko menetti sen totuuden, että Jumalan laki on laki, jonka varaan elämä rakentuu: rakkauden laki. Jumalan laki on suunnitteluperiaate, jonka varaan elämä on rakennettu toimimaan. Se toimii kuten hengityksen laki – jos rikot tätä lakia kieltäytymällä hengittämästä, kuolet.
Katsokaa tarkkaan näitä kahta ajatusta Jumalan laista – suunnitteluprotokollaa, jonka varaan elämä on rakennettu, tai mielivaltaisten lakien määräämää joukkoa. Pohdi sitten, miltä oikeudenmukaisuus näyttää: Mikä on oikeudenmukainen teko, kun kumpaakin lakityyppiä rikotaan?
Jos näkisit läheisesi masentuneena ja itsetuhoisena hyppäävän rakennuksesta ja sinulla olisi tilaisuus puuttua asiaan, mikä olisi ”oikeudenmukainen” tai ”oikea” teko, jonka tekisit? Tarttuisitko aseeseen ja ampuisit hänet pudotessaan, jotta saisit rangaistuksen hyvän terveyden lain rikkomisesta? Vai puhaltaisitko suuren ilmapatjan täyteen pelastaaksesi heidät?
Mitä jos kävelisit huoneeseen ja näkisit itsetuhoisen muukalaisen, joka oli juuri hirttäytynyt ja roikkuu nyt köydessä ja rikkoo näin hengityksen lakia – mikä olisi ”oikeudenmukainen” tai ”oikea” teko? Olisiko ”oikein” tai ”oikeudenmukaista” kaataa bensiiniä hänen päälleen ja polttaa hänet rangaistukseksi hengityksen lain rikkomisesta?
Vai olisiko ”oikeudenmukaista” tai ”oikein” katkaista köysi pelastaakseen heidät?
Raamatun mukaan tämä on oikeudenmukaisuutta – vapauttaa tai pelastaa sorretut! Jumalan lain rikkominen johtaa automaattisesti kuolemaan, ellei Suunnittelija puutu asiaan parantaakseen ja palauttaakseen. Siten huomaamme Jumalan toimivan Kristuksen kautta, ei rankaistakseen syntisiä vaan vapauttaakseen synnin sorrettuja!
Vapaus oikeudenmukaisuudessa
Kun hyväksymme keisarillisen Rooman version Jumalan laista, joka ei ole mitään muuta kuin joukko määrättyjä lakeja, vääristämme itse asiassa jumalallisen luonteen ja opettelemme, että kun lakia rikotaan, Jumalan on käytettävä valtaansa rangaistakseen lainrikkojia. Jumalan oikeudenmukaisuutta ei enää nähdä sorrettujen vapauttamisena vaan sortajien jahtaamisena ja tuhoamisena. Ja tämä saa ihmiset etsimään suojaa Jumalalta pikemminkin kuin parannusta synnistä.
Jumala on rakkaus – hänen luontonsa, hänen lakinsa, on rakkautta. Älä anna syntisen maailman arvojen hämätä. Palaa aidon oikeudenmukaisuuden Jumalan luo, Jumalan luo, joka rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa, ei tuomitakseen maailman, vaan vapauttaakseen sorretut hänen kauttaan! (Ks. Joh. 3:16, 17.)