LUT: Anatomia

– Anatomisesti, alemmat virtsatiet = virtsarakko ja virtsaputki sekä kaudaalinen virtsajohdin. Miehen virtsaputki koostuu lantion ja peniksen osista.
– Alempien virtsateiden toiminnalliset osat määräytyvät innervaation mukaan:
detrusor-lihas, joka ulostaa virtsaa, on virtsarakon kärjen ja rungon sileä lihaskerros;
sileä lihassfinkteri (sisäinen virtsaputken sulkijalihas) on virtsarakon kaulan lihaskerros & kraniaalinen virtsaputki;
juosteinen virtsaputken sulkijalihas (ulkoinen virtsaputken sulkijalihas) on virtsaputken kaudaalista virtsanjohtoputkea ympäröivä virtsaputki (urethralilihas).

– Virtsarakon alueita on kolme:
apex = kraniaalinen sokea pää;
kaula = virtsanjohtimen aukkojen ja virtsaputken välinen suppilomainen alue; ja
runko = kaulan ja apexin välissä sijaitseva alue.

-Kumpikin virtsanjohdin tyhjenee virtsarakkoon rakkokaulan kraniaalisessa reunassa olevan raon kautta. Terminaalinen virtsajohdin kulkee vinosti virtsarakon seinämän läpi. Kun laskimonsisäinen paine nousee, virtsarakon seinämän jännitys sulkee intramuraalisen virtsajohtimen ja estää virtsan takaisinvirtauksen. (Virtsajohtimen sileän lihaksen on tuotettava riittävästi peristalttista voimaa, jotta virtsabolus voi avata terminaalisen virtsajohtimen).
– Virtsarakon trigoni näkyy kolmionmuotoisena sileän limakalvon alueena virtsarakon kaulan dorsaaliseinämän sisäpuolella. Trigoni kiinnittää virtsaputket virtsarakon kaulaan ja virtsaputkeen. Trigonin kraniaalisen rajan muodostavat jokaisesta virtsajohtimesta lähtevät pitkittäiset lihassykkeet, jotka ylittävät keskiviivan. Lateraaliset rajat ja kärki muodostuvat virtsanjohtimen pitkittäisistä lihasfasikleista, jotka jatkuvat kaudaalisesti virtsaputken harjanteeseen.
– Virtsarakkoa ja virtsanjohtimia vuoraa siirtymäepiteeli. Urothelium on bakteriostaattinen glykosaminoglykaanin erityksen ansiosta, joka heikentää bakteerien tarttumista epiteeliin. Kystiitin aikana uroteelin vapauttamat molekyylit vaikuttavat afferentteihin hermopäätteisiin aiheuttaen virtsarakon kipua ja hyperaktiivisuutta.
– Virtsarakon kärjen ja rungon sileä lihaskerros muodostaa detrusorilihaksen. Sen lihasfaskikkelit ovat pikemminkin vaihtelevasti järjestäytyneitä kuin yhtenäisiksi kerroksiksi järjestäytyneitä. Virtsarakon laajentuessa lihaskerros ohenee, ja yksittäiset lihasfaskikkelit siirtävät asentoaan toisiinsa nähden. (Huomautus: Termi ”detrusori” tulee latinankielisestä sanasta, joka tarkoittaa ”työntää alaspäin”, millä tavoin se toimii virtsan poistamiseksi ihmisillä.)
– Toisin kuin detrusorilla, virtsarakon kaulalla on sulkijalihaksen tehtävä. Virtsarakon kaulan submucosassa on suhteellisen runsaasti elastisia kuituja. Kaulan lihasfaskikkelit ovat pääasiassa pyöreitä (ne jatkuvat virtsaputkeen). Detrusorin vinot lihasfaskikkelit kulkevat virtsarakon kaulan päälle vetääkseen sitä auki.
– Verenkierto: Sisäinen suoliluunvaltimo (arteria iliaca interna) syöttää virtsateiden alaosaa. Navanvaltimo syöttää kraniaalisia vesikkelivaltimoita virtsarakon kärkeen. Sisäinen häpyluomenvaltimo, joka päättyy eteiseen/penikseen, antaa emättimen/prostatan valtimon, joka syöttää virtsarakkoa (kaudaaliset vesikaaliset valtimot) ja virtsaputkea.

– Naaraan virtsaputket ovat anatomisesti samanlaiset koirilla ja kissoilla. Naaraan virtsaputki kulkee sisäisestä virtsaputken suuaukosta virtsarakon kaulalla ulkoiseen virtsaputken suuaukkoon, joka aukeaa kallon eteisen lattialle virtsaputken kyhmyyn (koira) tai urana (kissa).
– Siirtymävaiheen epiteeli reunustaa virtsaputken luumenia (2-3 solun paksuinen). Virtsaputken epiteeli muuttuu vähitellen kerrostuneeksi kuutiomaiseksi virtsaputken puolivälissä ja kerrostuneeksi levyepiteeliksi virtsaputken loppupäässä. Virtsaputken submucosa sisältää enemmän elastisia kuituja kuin virtsarakko ja stratum spongiosum (laskimosuonet), joka on runsaampi kaudaalisesti. Virtsaputken harja on dorsaalinen submukoosaharju, joka sisältää virtsanjohtimesta tulevia pitkittäisiä lihasfaskikkeleita.
– Virtsaputken lihaskerros on pyöreää sileää lihasta virtsaputken kraniaalisessa kahdessa kolmanneksessa ja raidallista lihasta kaudaalisessa kolmanneksessa. Lihastyypit menevät päällekkäin koiran keskimmäisessä virtsaputkessa ja edelleen kaudaalisesti kissalla. Virtsaputken sileä lihas muodostaa virtsaputken sisäisen sulkijalihaksen yhdessä virtsarakon kaulan kanssa.
– Raidallinen urethralis-lihas (ulompi virtsaputken sulkijalihas) korvaa kokonaan sileän lihaksen virtsaputken distaalisessa kolmanneksessa. Raidallinen lihas ympäröi virtsaputkea ja edelleen kaudaalisesti se ympäröi sekä virtsaputkea että emätintä yhdessä.

– Uroskissan lantion virtsaputken keskellä sijaitsee pieni eturauhanen. Eturauhasen runko on kiintopiste, jonka perusteella lantion virtsaputki jaetaan preprostaattiseen, prostaattiseen ja postprostaattiseen osastoon.
– Preprostaattinen virtsaputki ulottuu virtsarakon kaulasta eturauhaseen ja muistuttaa naaraan virtsaputken kraniaalista puoliskoa. Sileä lihaskerros on pyöreä, kuten virtsarakon kaulassa. Trigonuksesta lähtevät pitkittäiset faskikkelit näkyvät dorsaalisesti virtsaputken harjanteessa.
– Eturauhasen virtsaputki on ventraalisesti eturauhasen rungossa. Submucosassa on runsaasti elastisia kuituja, mutta yleisesti ottaen liian vähän sileää lihasta. Kummankin siemenjohtimen (ductus deferens) molemminpuolinen aukko ja lukuisat eturauhasjohtimet näkyvät colliculus seminaliksessa, joka on paksuuntuneen submucosan dorsaalinen alue.
– Kissan eturauhanen on kaksilohkoinen ja sijaitsee dorsaalisesti virtsaputken päällä. Kumpikin lohko koostuu lobuloista, jotka on jaettu trabekulaarisesti. Sileää lihasta on trabekulaarien sisällä ja ohuena kerroksena eturauhasen pinnalla, mutta sileä lihas ei ympäröi submukoosaa eikä eturauhasen virtsaputken luumenia. Eturauhasen jälkeiset raidalliset lihaskudokset peittävät eturauhasen virtsaputken ventraalisen pinnan.
– Postprostaattinen virtsaputki kulkee eturauhasen rungosta peniksen juureen, jossa kissalla on parittaiset bulbourethral-rauhaset. Postprostaattisessa submucosassa on runsas stratum spongiosum ja hajanaista rauhaskudosta. Raidallinen virtsaputkilihas muodostaa paksun lihaskerroksen, joka ympäröi virtsaputken submucosaa ja korvaa kokonaan sileän lihaksen. (Raidalliset faskikkelit peittävät jokaisen bulbourethral-rauhasen bulboglandularis-lihaksina).

– Uroskoiran lantion virtsaputkessa on kaksi jakoa: prostatinen ja postprostatinen. Suuri kaksilohkoinen eturauhanen ympäröi eturauhasen virtsaputken kokonaan. Eturauhasen sisällä virtsaputken luumen näyttää laajentuneelta, ja näkyvä colliculus seminalis peittää dorsaalisen submucosan.
– Eturauhasen virtsaputken submukoosassa on runsaasti elastisia kuituja, mutta sitä ympäröivä sileä lihas puuttuu (lukuun ottamatta lyhyttä matkaa eturauhasen virtsaputken kraniaalireunassa). Sileä lihas liittyy pääasiassa eturauhasen lohkoja jakaviin trabekuloihin; eturauhasen ulkokapselissa sitä on vähän. Prostatan virtsaputkessa sileä lihas on rakenteeltaan sellainen, että se supistaa eturauhaslohkoja eikä toimi virtsaputken sulkijana. Uroskoirien sileän lihaksen sulkijalihas rajoittuu pääasiassa virtsarakon kaulaan.
– Koiran postprostaattisessa virtsaputkessa on paksu raidallisen urethralis-lihaksen kerros, joka peittää eturauhasen kaudaalisen pinnan. Postprostaattisessa virtsaputkessa ei ole merkittävästi sileää lihasta. Submucosan sisällä on havaittavissa levinneen eturauhasen saarekkeita, ja runsas stratum spongiosum ympäröi virtsaputken luumenia.