On olemassa tunnettu salaisuus, jota yksikään gourmet-aficionado ei haluaisi myöntää: joskus jopa ranskalaista haute-cuisinea ihailevat nauttivat ”synnistä” ja syövät roskaruokaa silloin, kun kukaan ei katso. Kuten monet teistä tietävät, perimmäinen ranskalainen katuruoka (kreppikakun jälkeen tietenkin) on frites (tai ranskalaiset perunat, tai ranskanperunat, tai ranskanperunat, riippuu siitä, mistä kansakunnasta olet kotoisin), ja sen ikuinen kumppani on majoneesikastike.
Ranskanperunoista kiistellään vielä tänäkin päivänä niiden alkuperämaasta. Belgialaiset väittävät aloittaneensa perunoiden paistamisen jo 1600-luvulla, mutta tämä väite osoittautuu ongelmalliseksi, sillä perunat ovat kulkeutuneet sinne vasta 1700-luvulla. Ranskalaiset väittävät, että ranskalaiset perunat keksi katukauppias, joka työskenteli Pont Neufilla Ranskan vallankumouksen aattona, ja ranskalaisen keittiömestarin Honore Julienin Thomas Jeffersonille, Yhdysvaltain kolmannelle presidentille, antamasta reseptistä löytyy maininta paistetuista perunatikuista. Joka tapauksessa historiallisesta totuudesta riippumatta belgialaiset ranskalaiset perunat voittavat mielestäni ranskalaiset, ja niiden taivaallinen maku yksinään on matkan arvoinen Brysseliin, Gentiin tai Bruggeen, jossa voit tavata nämä ihanat ranskalaiset perunat höyryävän simpukkapadan vieressä (toinen asia, jonka belgialaiset tekevät paremmin kuin ranskalaiset).
Majoneesi keksittiin itse asiassa….Menorcalla!
Mikäli ranskalaisten alkuperästä kiistellään, tarina majoneesin keksimisestä on hyvin dokumentoitu historiankirjoissa. Vuonna 1756 ranskalaiset joukot onnistuivat herttua de Richelieun komennossa valloittamaan Menorcan pääkaupungin Mahonin. Herttua, joka oli paitsi yksi 1700-luvun suurimmista rakastajista (Casanovan ohella) myös suuri ahmatti, vaati kokkinsa valmistamaan suuren voitonjuhlan, jossa lihat tarjoiltaisiin kermakastikkeessa, josta herttua piti erityisen paljon. Yllätyksekseen kokki huomasi, ettei hänellä ollut tippaakaan kermaa, ja neronleimauskohtauksessa hän päätti improvisoida kaiken mahdollisen niillä aineksilla, joita hänellä oli. Hän vatkasi kananmunat oliiviöljyn ja etikan kanssa ja loi valkoisen kastikkeen, joka muistutti väriltään kermaa. Richelieu ihastui uuteen kastikkeeseen ja antoi sille nimeksi mahonnaise valloitetun Mahonin kaupungin mukaan. Koska ranskalaisilla oli kuitenkin vaikeuksia lausua kastikkeen nimeä, siitä tuli pian majoneesi, jonka me kaikki tunnemme.
Tänä päivänä majoneesi on yksi ranskalaisten suosikkikastikkeista, ja sitä on olemassa peräti 50 erilaista tyyppiä, vihreästä majoneesista (jossa on erilaisia yrttejä), aioli-kastikkeesta (valkosipulimajoneesi, jota suosii erityisesti provencelainen keittiö) aina remoulade-kastikkeeseen (anjovikset, suolakurkut ja kaprikset). Koska majoneesipohjaisia kastikkeita on niin helppo valmistaa, sitä pidetään yhtenä ranskalaisen keittiön viidestä peruskastikkeesta, ja sitä esiintyy monissa erilaisissa ruokalajeissa, joista yksi tunnetuimmista on lähes kaikissa bistroissa esiintyvä alkuruoka (entrée), munat majoneesissa (Oeuf Mayonnaise). Kotitekoista majoneesia löytyy monista arvostetuista ravintoloista, mutta koska se on niin helppo valmistaa, voitte vain etsiä jonkin ihanista nettiresepteistä ja valmistaa sen itse, mukavasti kotona, ja kuvitella sitä ensimmäistä juhla-ateriaa Mahonin valloituksen jälkeen.
Bon appétit!