Ensimmäinen koskaan otettu kuva

Tarina ensimmäisen valokuvakameran luoman kuvan takana

30.8, 2020 – 4 min read

Näkymä Le Gras’n huoneen ikkunasta noin 1820-luvun puolivälin ja lopun välillä. Tämän uskotaan olevan varhaisin säilynyt kameravalokuva. Courtesy of Wikicommons.

Kuvat ovat keskeinen osa elämäämme. Olipa kyse sitten tärkeän tai merkittävän hetken ikuistamisesta tai siitä, että haluaa vain jakaa päivänsä ystäviensä kanssa, valokuvista on viime aikoina tullut ensisijainen väline, jota keskivertoihminen käyttää ilmaistakseen itseään.

Tänä päivänä kuvan ottaminen on yhtä helppoa kuin puhelimen esiin ottaminen ja kamerasovelluksen avaaminen, mutta näin ei tietenkään ole aina ollut. Aivan viime aikoihin asti (historiallisesti ottaen) ihmisillä ei ollut teknologiaa kuvien ottamiseen saati sitten kuvien ottamiseen niin helposti kuin me pystymme tekemään. Tänään tarkastelemme, miten tämä keksintö syntyi ja mikä on tarina historian ensimmäisen kuvan takana.

Monet teoriat kuvien ottamisesta syntyivät ennen 1800-luvun alkua, mutta kaikkien taustalla oli sama prosessi kuin menetelmä, jota käytettiin yllä olevan ”Ikkuna Le Gras’ssa” -kuvauksen luomiseen. Valoherkkää kemikaalia käytettiin yhdessä ”camera obscuran” kanssa kuvan painamiseksi pinnalle.

Kuvitus camera obscura -periaatteesta vuodelta 1755 James Ayscough’n kirjoittamasta kirjasta. Courtesy of Wikicommons

Tämän prosessin tuloksena syntyi se, minkä nykyään tunnemme ”negatiivina” eli kuvana, jossa tummat alueet näkyvät vaaleina ja päinvastoin. Käyttämällä näitä kahta prosessia yhdessä voitiin tuottaa ylösalaisin oleva negatiivikuva mistä tahansa. Ensimmäinen tämän teorian menestyksekkäästi toteuttanut henkilö oli Nicéphore Niépce.

Luodakseen tämän artikkelin pikkukuvassa olevan kuuluisan kuvan Niépce käytti levyä, jonka materiaalina oli ”tina”, joka on pääosin tinaa sisältävä metalliseos, ja ”Juudean bitumia”, joka tunnetaan myös nimellä ”syyrialainen asfaltti” ja joka on luonnossa esiintyvä asfaltti. Niépce valitsi ”syyrialaisen asfaltin” kokeiluunsa sen tunnetusti valoherkän ominaisuuden vuoksi.

Niépce pinnoitti tinalevyn valoherkällä kemikaalilla ja asetti sen kameran hämärään, joka osoitti ulos ikkunasta hänen Saint-Loup-de-Varennesissa sijaitsevalla kartanollaan, joka tunnettiin nimellä ”Le Gras”, mistä myös valokuvan nimi johtuu. Tämän prosessin tulos on nähtävissä artikkelin pikkukuvassa ja alla eri kirkkaustasoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.