Diabeteksen diagnostiset kriteerit

Maailman terveysjärjestön (WHO) suositukset

Diabetes UK tukee WHO:n vuonna 2006 julkaisemia diagnostisia kriteereitä: ”Diabetes mellituksen ja keskivaikean hyperglykemian määritelmä ja diagnoosi”. Diabetes UK on myös tyytyväinen WHO:n vuonna 2011 tekemään päätökseen hyväksyä HbA1c-testin käyttö diabeteksen diagnosoinnissa: ”glykoituneen hemoglobiinin käyttö diabetes mellituksen diagnosoinnissa”.

Tietoa diabeteksen diagnostisista kriteereistä on alla. Lisätietoja sekä termien ja luokitusten selitykset löytyvät WHO:n koko ohjeistosta.

Diabeteksen diagnosointimenetelmät ja -kriteerit

  1. Diabeteksen oireet (esim. polyuria, polydipsia ja selittämätön laihtuminen tyypin 1 kohdalla) sekä:
    • satunnainen laskimoverisuonten plasman glukoosipitoisuus ≥ 11,1 mmol/l tai
    • paastoplasman plasman glukoosin pitoisuus ≥ 7.0 mmol/l (kokoveri ≥ 6,1 mmol/l) tai
    • kahdentunnin plasman glukoosipitoisuus ≥ 11,1 mmol/l kaksi tuntia 75 g vedettömän glukoosin jälkeen oraalisessa glukoosin sietokokeessa (OGTT).
  2. Oireettomana diagnoosin ei pitäisi perustua yksittäiseen glukoosimääritykseen, vaan se edellyttää varmistavaa plasman laskimoplasman määritystä. Vähintään yksi ylimääräinen glukoosikoetulos toisena päivänä, jonka arvo on diabeettisella alueella, on välttämätön, joko paastotestistä, satunnaisnäytteestä tai kahden tunnin glukoosikuormituksen jälkeisestä näytteestä. Jos paaston satunnaisarvot eivät ole diagnostisia, on käytettävä kahden tunnin arvoa.

Gestationaalinen diabetes

Gestationaalisen diabeteksen diagnosoinnin kriteerit ovat erilaiset. Raskausdiabetes on diagnosoitava, jos naisella on joko:

  • plasman paastoglukoosipitoisuus 5,6mmol/l tai yli tai
  • plasman kahden tunnin glukoosipitoisuus 7.8mmol/l tai yli.

Haemoglobiini A1c (HbA1c) -testi diabeteksen diagnosoimiseksi

Diabeteksen diagnosoinnin raja-arvoksi suositellaan 48mmol/mol (6,5 %) HbA1c-arvoa. Alle 48mmol/mol (6,5 %) arvo ei sulje pois glukoositesteillä diagnosoitua diabetesta.

Sormipistolla otettua HbA1c-arvoa ei tulisi käyttää, elleivät menetelmät ja niitä käyttävä terveydenhuoltohenkilöstö ja -laitos pysty osoittamaan kansallisessa laadunvarmistusjärjestelmässä, että ne vastaavat laboratorioissa todettuja laadunvarmistustuloksia. Sormipistokokeet on vahvistettava laboratoriossa laskimosta otettavalla HbA1c-arvolla kaikilla potilailla.

Potilaille, joilla ei ole diabeteksen oireita, laboratoriossa laskimosta otettava HbA1c-arvo on toistettava. Jos toinen näyte on <48mmol/mol (6,5 %), henkilöä on kohdeltava diabeteksen suurena riskinä, ja testi on toistettava 6 kuukauden kuluttua tai aikaisemmin, jos oireita ilmenee.

Tilanteet, joissa HbA1c ei sovellu diabeteksen diagnosointiin:

  • KAIKKI lapset ja nuoret
  • kaikenikäiset potilaat, joilla epäillään olevan tyypin 1 diabetes
  • potilaat, joilla on ollut diabeteksen oireita alle 2 kk:n ajan
  • potilaat, joilla on korkea diabetesriski ja jotka sairastavat akuutisti (esim.esim. sairaalahoitoa vaativat potilaat)
  • potilaat, jotka käyttävät lääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa nopeaa glukoosin nousua, esim. steroidit, antipsykootit
  • potilaat, joilla on akuutti haimavaurio, mukaan lukien haimaleikkaus
  • raskauden aikana
  • HbA1c:hen ja sen mittaamiseen vaikuttavien geneettisten, hematologisten ja sairauteen liittyvien tekijöiden esiintyminen (ks. WHO:n raportin liite 1, jossa on luettelo tekijöistä, jotka vaikuttavat HbA1c:hen ja sen mittaamiseen)

Potilaat, joiden HbA1c:n arvo on alle 48 mmol/mol (6.5 %)

  • Tällaiset potilaat saattavat silti täyttää WHO:n glukoosikriteerit diabeteksen diagnosoimiseksi
  • Tällaisten glukoositestien käyttöä ei suositella rutiininomaisesti, mutta käytä WHO:n glukoositestejä potilailla, joilla on diabeteksen oireita tai joilla on kliinisesti erittäin suuri riski sairastua diabetekseen.

Lisää tietoa tietomääräyksistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.