Kahdeksankymmenennen vuosisadan alussa Calamityn ahkera, seikkailunhaluinen ja intensiivinen elämä päättyi: heinäkuussa 1903 hän asettui Calloway-hotelliin (lähelle surullisenkuuluisaa Deadwoodia), jossa hän kuoli elokuun 1. päivänä vain 51-vuotiaana.
Mitä historioitsijoilla on sanottavaa
Joidenkin historioitsijoiden mielestä Martha Canaryn elämää on voimakkaasti liioiteltu, jotta ”täyttyisi romanttinen näkemys rajaseudun elämästä” (Mifflin 2005). Näin tapahtui myös kaukaisen lännen kohtauksia kuvaavien Hollywood-elokuvien kehittyessä: esimerkkinä tästä on naisellisen ja armollisen Doris Dayn tulkitsema elokuva ”Calamity Jane” vuonna 1953.
Lisäksi vuonna 1941 eräs Jean McCormick -niminen nainen kirjoitti muistelmateoksen, jossa hän väitti olevansa Marthan tytär ja ”kiteytti myytin Calamity Janesta”: vasta vuosikymmeniä myöhemmin selvisi, että hän valehteli ja oli siten huijari (Mifflin 2005).
Valitettavasti Marthan elämästä todistavia asiakirjoja ja tallenteita on vähän. Jopa hänen elämäkertansa (1886) oli ”propagandaa”, ja kuten professori McLaird toteaa, ”sen jälkeen kun romanttiset seikkailut on poistettu, hänen tarinansa on enimmäkseen kertomus tapahtumattomasta arkielämästä, jota keskeyttävät juopottelut” (Mifflin 2005; siteeraa McLairdia). Itse asiassa pikemminkin Calamity Jane inspiroi dime novel -kirjoittajia ja hänestä tuli ”dime-novel-sankaritar” (Mifflin 2005).
Calamity Janen huolehtiva puoli
Calamity Jane tunnetaan ennen kaikkea seikkailunhaluisesta, pelottomasta ja poikamaisesta luonteestaan. Tilaisuuksia, joissa Martha osoitti huolehtivan ja hoivaavan puolensa, on kuitenkin useita. Joitakin tapauksia on jo mainittu, kuten tehtävä huolehtia sisaruksistaan kolmetoistavuotiaasta lähtien; taisteleminen pelottomasti puolustaakseen rakastamansa miehen kuolemaa.
Vuonna 1924 kirjoittamassaan kirjassa ”kaksi edelläkävijää” määritteli Calamityn ”pelkäksi tavalliseksi prostituoiduksi, juopuneeksi, epäsiistiksi ja täysin vailla minkäänlaista käsitystä moraalista” (Mifflin 2005). Kirjoittajat eivät kuitenkaan kyenneet kiistämään hänen luontaista hyväntahtoisuuttaan ja humanitaarista tekoa, johon hän ryhtyi (Mifflin 2005).
Mutta on myös muita jaksoja, jotka todistavat hänen hyväsydämisestä luonteestaan. Esimerkiksi vuonna 1878 hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi sairaanhoitajaksi pelastamaan isorokosta kärsiviä uhreja: Deadwoodissa kaikki muut naiset kieltäytyivät auttamasta isorokkoepidemian iskemiä ihmisiä, koska pelkäsivät sairastuvansa itsekin isorokkoon (Mifflin 2005). Toisaalta Martha ”hoiti potilaita yötä päivää, viikkojen ajan” (Mifflin 2005) (Mifflin 2005).
Toisen kerran Calamity Jane pelasti intiaanien hyökkäyksen kohteeksi joutuneen postivaunun matkustajat ja ajoi ajoneuvon Deadwoodiin (Hero 2017).
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Calamity Jane oli aikakauteensa nähden epäsovinnainen nainen, minkä vuoksi mielipiteet hänestä vaihtelevat suuresti. Kuten Mifflin toteaa, ”jotkut sanoivat, että hän oli kaunis, toiset kutsuivat häntä vastenmieliseksi”; joidenkin mukaan hän oli ”tietämätön nainen, jolla oli enimmäkseen naisettomia tapoja”, kun taas joku toinen väitti, että hän oli ”antelias, anteeksiantava, hyväsydäminen, seurallinen, mutta kuitenkin kiihottuneena hänellä oli kaikki leijonan tai itse paholaisen rohkeus ja rohkeus” (Mifflin 2007) (Mifflin 2007).” (Mifflin 2007).
Bibliografia
Hero, F. (2017). Calamity Janen elämäkerta. Saatavissa: https://www.biography.com/people/calamity-jane-9234950
Mifflin, M. (2005). Todellinen Calamity Jane. Salon. Saatavissa osoitteesta: https://www.salon.com/2005/12/06/mclaird/
Kuvalähteet:
https://cdn4.picryl.com/photo/1936/01/01/calamity-janes-rock-custer-state-park-south-dakota-1024.jpg
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c6/Calamity_Jane_in_her_kitchen_1901_%28cropped%29.JPG
https://cdn4.picryl.com/photo/1903/01/01/calamity-jane-on-wild-bills-grave-1-640.jpg
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/94/Calamity_Jane_by_CE_Finn.jpg