Mikä on ÄO? (Älykkyysosamäärä)
Kuka on älykkäin ihminen?
Mittaako älykkyysosamäärä todella älykkyyttä?
Mikä on älykkyysosamäärä? (Intelligence Quotient)
IQ on luku, joka on tarkoitettu mittaamaan ihmisten kognitiivisia kykyjä (älykkyyttä) suhteessa heidän ikäryhmäänsä. IQ:ta 90-110 välillä pidetään keskimääräisenä, yli 120 ylivertaisena.
Väestöstä noin 68 %:lla älykkyysosamäärä on 85-115 välillä. Keskimääräinen vaihteluväli on 70 ja 130 välillä, ja se edustaa noin 95 % väestöstä. Alle 70 pisteen tulos voi viitata ongelmiin iQ-kysymysten ymmärtämisessä tai jonkinlaiseen oppimisvaikeuteen, ja yli 130 pisteen tulos voi viitata älylliseen lahjakkuuteen.
1 %:lla väestöstä on älykkyysosamäärä 136 tai korkeampi. Yksilö, jonka pistemäärä on 100 yhdessä populaatiossa, voi kuitenkin saada pistemäärän yli tai alle tämän arvon toisessa populaatiossa, esimerkiksi japanilaisilla oletetaan olevan maailman korkein keskimääräinen älykkyysosamäärä (115), mutta tämä 115 voi olla vain keskiarvo 100 heidän omassa populaatiossaan.
Mikä on korkein älykkyysosamäärä?
Korkein älykkyysosamäärä oli 228. Guinnessin ennätysten kirjan mukaan tämä pistemäärä kuuluu maailman ”älykkäimmälle” ihmiselle Marilyn vos Savantille, joka sai sen 10-vuotiaana. Tämä vastaisi viimeaikaisten tutkimusten mukaan noin 185 älykkyysosamäärää aikuisiällä. Tuon pistemäärän ylittävät ainakin shakinpelaaja ja mestari Bobby Fisher, joka oli 187, ja Kim Ung-Yong (S. Korea), jonka pistemäärä oli yli 200.
Kuka on älykkäin ihminen?
En usko, että kenelläkään on tarkkaa vastausta tuohon kysymykseen; eräät psykologit kuitenkin uskovat, että William James Sidis saavutti suurimman ihmiselle mahdollisen älykkyyden. Buzanin henkisten maailmanennätysten kirjassa korkein koskaan saavutettu älykkyysosamäärä on annettu historian suurimmalle nerolle Leonardo Da Vincille. Arvio on lähes uskomaton aikuisen älykkyysosamäärä 220.
Miten älykkyysosamäärät alkoivat?
Alku sai alkunsa Binet’n asteikosta, jolla oli vain yksi päämäärä: toimia oppaana, jonka avulla koulussa voitiin tunnistaa lapset, jotka tarvitsivat erityisopetusta, jotta heidän alempiarvoisuutensa voitaisiin minimoida. Binet kertoi myös, että sitä ei ole suunniteltu mittaamaan ’älykkyyttä’. Myöhemmin Binet’n alkuperäiseen menetelmään tehtyjen monien muutosten, kuten Simon-Binet- tai Stanford-Binet-asteikon, jälkeen älykkyystesteistä tuli yhä suositumpia sekä väestön että viranomaisten keskuudessa. Vuonna 1989 American Academy for the Advancement of Science listasi älykkyystestin 1900-luvun kahdenkymmenen merkittävimmän tieteellisen löydön joukkoon yhdessä ydinfission, DNA:n ja lentämisen kanssa.
Mittaako älykkyysosamäärä todella älykkyyttä?
Vastaaksemme tähän meidän on ensin vastattava yhteen kysymykseen: mitä älykkyys on? Ei voi mitata sellaista, jota tuskin voi määritellä. Ongelma on se, että termiä älykkyys ei ole koskaan määritelty riittävästi, ja siksi kukaan ei tiedä, mitä ÄO-testin on tarkoitus mitata. Kaikesta tästä huolimatta nykyään tuhansien lasten/työntekijöiden tulevaisuus määräytyy tämän testin tulosten perusteella, yksinkertaisesti siksi, että sillä on hyvä osuus tarkkuudesta.