Top 10 muinaisen Mesopotamian jumalaa

Mesopotamian kansa oli hyvin uskonnollinen, ja mesopotamialaiset kirjurit kirjasivat ylös yli sata jumalaa ja jumalatarta. Mesopotamian jumalten pantheon oli heidän kulttuurinsa ja henkisten uskomustensa jatke. Vaikka jumalten nimet vaihtelivat eri Mesopotamian sivilisaatioiden välillä, niiden tehtävät olivat samat. Ajan kuluessa jumalat muuttuivat ja kehittyivät. Esimerkiksi sumerilaisesta auringonjumalasta Utusta tuli akkadilaisille Shamash. Jumalat olivat kaikki erilaisia, joten tutustutaanpa nyt joihinkin tunnetuimpiin muinaisen Mesopotamian jumaluuksiin.

Adadad tai Hadad – myrskyn ja sateen jumala

Mesopotamian myrskyjumala vaihteli paikasta toiseen. Babyloniassa ja Assyriassa häntä kutsuttiin Adadiksi, Ugraitissa Hadadiksi ja Sumerissa Iskuriksi. Amorilaiset toivat hänet panteoniin kolmannella vuosituhannella eaa. Tämä jumala oli kaksiteräinen: hän oli sekä antaja että tuhoaja. Myrskyjumalana hän tuhosi elämää, ja sateenjumalana hän antoi elämää. Siinä missä hurrikaanit ja myrskyt symboloivat hänen vihaansa vihollisiaan kohtaan ja edustivat pimeyttä ja kuolemaa, sade osoitti hänen iloaan. Sateen ansiosta maa tuotti viljaa ja ihmiset pystyivät ruokkimaan itsensä, joten häntä kutsuttiin myös yltäkylläisyyden jumalaksi. Taivaan jumala Anu oli hänen isänsä, ja Shalash oli hänen puolisonsa. Joidenkin kirjoitusten mukaan hän oli kuitenkin kaikkien maiden jumalan Belin poika.

Adadin symboli oli sypressi, ja hänen pyhä lukunsa oli kuusi. Leijonaa ja härkää pidettiin hänen pyhinä eläiminään. Aleppossa, Assyriassa ja Babyloniassa hänet tunnettiin myös ennustamisen ja oraakkelien jumalana. Vaikka hänellä ei ollut nimensä mukaista kulttia, häntä palvottiin laajalti, erityisesti Babylonin ja Ashurin kaupungeissa.

Dagan tai Dagon – sadon hedelmällisyyden jumala

Dagon oli länsiseemiläinen sadon hedelmällisyyden jumala. Häntä palvottiin antiikin aikana laajalti Lähi-idän alueilla. Sana dagon oli ugaritilainen ja hepreankielinen viljaa tarkoittava kollektiivinen substantiivi, ja Dagonia palvottiin jo varhaisimmillaan 2500 eaa. Ugaritista eli nykyisestä Ras Shamrasta löydettyjen tekstien mukaan Baal-jumala oli hänen poikansa. Hänellä oli päätemppelinsä muinaisessa Ugaritissa, ja hänet tunnettiin filistealaisten jumalana Palestiinassa. Hänellä oli monia muitakin pyhäkköjä, kuten Beth-Dagonista Asherista ja Gazasta löydetyt pyhäköt. Hammurabin säännöstössä Dagon mainitaan Tuttelin kansan suojelijana. Toisella vuosituhannella hän esiintyi erilaisissa teksteissä, kirjeissä ja uhriluetteloissa. Hänen tehtävänsä sadon hedelmällisyyden tai kasvillisuuden jumalana siirtyi Baalille vuonna 1500 eaa. Hänen opetuslapsensa pitivät häntä usein auran keksijänä.

Ea – veden jumala

Ea, joka tunnetaan sumerin kielellä nimellä Enki, oli Mesopotamian veden jumala. Hän oli myös yksi jumaluuksien kolmikosta Enlilin ja Anun rinnalla. Aluksi hän oli pelkkä paikallinen jumala, mutta pian hänen palvontansa nousi toiselle tasolle. Hänestä tuli yksi tärkeistä jumalista, jotka tunnettiin Abzun tai Apsun, makean veden jumalan, herroina. Hänet esitettiin puoliksi kalana, puoliksi vuohena. Hänestä juontaa juurensa Kauriin hahmo. Koska hän oli veden jumala, hän oli myös puhdistajien suojelijajumala. Ea liittyy taikuuteen, loitsuihin ja viisauteen, ja se oli tärkeä manaajille ja ennustajille. Manaajille hänellä oli vielä suurempi merkitys, sillä he saivat häneltä tietoa rituaaleista, joita tarvittiin pahojen voimien karkottamiseen. Lisäksi hän edisti taiteen ja käsityön suojelua.

Babylonialaisissa myyteissä Atra-hasīs ja Gilgamesh-eepoksessa Ea toimii sekä ihmiskunnan luojana että suojelijana. Hän suunnitteli luovansa ihmiset savesta, jotta he voisivat palvella jumalia tekemällä heidän työtään. Samalla kun Ea loi ihmiskunnan, Enlil yritti tuhota sen suurella tulvalla, koska niiden melu häiritsi hänen untaan. Tietoisena Enlilin aikeista Ea oli jo käskenyt tietäjää Atrahasista rakentamaan arkin, jonka avulla ihmiskunta voisi paeta tuhoa.

Nabu – viisauden ja kirjoittamisen jumala

Nabu, taiteen, viisauden ja kirjoittajien jumala, tunnettiin sumerilaisessa mytologiassa myös nimellä Nisaba. Hän tuli tunnetuksi Babyloniassa ensimmäisen vuosituhannen aikana, sillä hän oli Marduk-jumalan poika. Häntä palvottiin myös Babylonin sisarkaupungissa Borsippassa. Hänen patsaansa siirrettiin joka vuosi Borsippasta Babyloniaan isänsä kunniaksi. Hänen symbolinsa oli kynä taululla, ja tämän vuoksi hänen temppeleissään tarjottiin kalligrafisella kirjoituksella varustettuja savitauluja. Tashmet, akkadilainen jumalatar oli hänen vaimonsa.

Nabun sanottiin olevan kirjoituksen keksijä. Häntä pidettiin myös oraakkeleina ja hänet yhdistettiin kuun jumalaan Siniin. Hänen ikonografiassaan hänet kuvataan seisovana kädet papin asennossa, päässään sarvilakki. Hän ratsasti siivekkäällä lohikäärmeellä nimeltä Sirrush, joka alun perin kuului hänen isälleen. Babylonialaiset samastivat hänet myös Merkurius-planeetan kanssa. Toisella vuosisadalla eaa. hänen palvontansa väheni, kun kiilakirjoituksesta tuli pelkkää kadonnutta taidetta.

Nergal – ruttojen ja sodan jumala

Sumera-akkadilaisessa panteonissa Nergal oli toissijainen mesopotamialainen jumala. Hänet samaistettiin Meslamtaiaan ja Irraan sodan ja poltetun maan jumalana. Hänen uskottiin olevan ihmisten hyväntekijä, joka kuunteli heidän rukouksiaan, toi elämän kuolemasta ja suojeli karjaa ja maataloutta. Muinaisten virsien mukaan hän oli myös tuhon, nälän ja ruton jumala.

Enlil – ilman ja maan jumala

Muinainen maan ja ilman jumala Enlil kuului sumerilaisen panteonin pääjumaluuksiin. Myöhemmin myös babylonialaiset, akkadilaiset, hurrialaiset ja assyrialaiset alkoivat palvoa häntä. Hänen keskeinen temppelinsä oli Ekurin temppeli Nippurissa, jonka ihmiset uskoivat hänen rakentaneen itselleen. Hänet tunnettiin myös taivaan ja maan välisenä kiinnitysköytenä. Hän oli niin ylpeä pyhyydestään, että hänen mielestään muut jumalat eivät saaneet edes katsoa häntä. Hänen kultinsa hiipui vuonna 1230 eaa., kun elamilaiset valtasivat Nippurin. Lopulta Babylonian jumala Marduk hyväksyi hänet Mesopotamian pantheonin pääjumalaksi.
Enlil on mukana sumerilaisessa myytissä, jossa hänen nähdään erottavan taivaan (An) ja maan (Ki) toisistaan tehdessään maasta paikan ihmisille. Toisessa sumerilaisessa tulvamyytissä Enlil palkitsee Ziusudran kuolemattomuudella siitä, että hän selviytyi massiivisesta tulvasta. Babylonian tulvaan liittyvässä myytissä Enlil kuvataan itse tulvana. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, hänen viettelemänsä jumalatar Ninlil eri muodoissaan johti Nannan, kuun jumalan, sekä alamaailmaan kuuluvien jumaluuksien Nergalin, Enbilulun ja Ninazun syntyyn.

Ninurta – sodan, metsästyksen, maanviljelyn ja kirjureiden jumala

Enlilin ja Ninhursagin poika Ninurta esiintyy teksteissä ensimmäisen kerran kolmannella vuosituhannella eaa. paikalliskaupunkien ja maanviljelyksen jumalana. Pian hänen roolinsa muuttui, kun kaupungit militarisoituivat ja alkoivat taistella toisiaan vastaan. Hänen vaimonsa oli Gula, parantamisen jumalatar. Joissakin vanhoissa kirjoituksissa kerrotaan myös, että hän oli naimisissa Baun kanssa. Vaikka hänen tärkein piirteensä oli aggressiivisuus, hänellä oli myös yhteyksiä suojeluun ja parantamiseen. Hänen liittonsa Gulan kanssa auttoi häntä käyttämään maagisia loitsuja demonien ja sairauksien torjumiseksi. Häntä kuvattiin rohkeana soturina, ja hänellä oli kädessään jousi ja nuoli sekä sharuriksi kutsuttu keihäs. Joissakin babylonialaisissa taideteoksissa hänet nähdään ratsastamassa leijonan selässä, jolla on skorpionin häntä.

Hän esiintyi ensin Sumerissa nimellä Ningirsu, ja tämän ajan teksteissä kerrotaan, että hän oli Enlilin ja Ninlilin poika. Hänet tunnustettiin sodanjumalaksi toisella vuosituhannella eaa. sen jälkeen, kun hän esiintyi Anzun eepoksessa. Ningirsu muuttui Ninurtaksi joskus ensimmäisen vuosituhannen eaa. tienoilla. Hän oli jumalien mestari ja ihmiskunnan pelastaja. Vuoteen 1500 eaa. asti hän liittyi kasvuun ja sadonkorjuuseen. Hän oli jumala, joka teki suuria tekoja, mutta häntä pidettiin myös monin tavoin virheellisenä.

Nanna – kuun jumala

Nanna oli Ninlilin ja Enlilin poika, joka myöhemmin akkadilaisessa mytologiassa tunnettiin nimellä Sin. Kaksi tärkeintä paikkaa, joissa häntä palvottiin, olivat Harran ja Ur pohjoisella ja eteläisellä alueella. Hän kuuluu Mesopotamian vanhimpiin jumaliin. Hänen pääkultinsa sijaitsee Urissa, ja hänet mainittiin siellä eri kirjoituksissa ja hymneissä vuosina 2047-1750 eaa.

Hänen syntymänsä liittyy Enlilin ja Ninlilin myyttiin, jossa Enlil viettelee Ninlilin ja tämä tulee raskaaksi. Ningal, ”suuri nainen”, oli hänen vaimonsa, auringonjumala Utu-Shamash oli hänen poikansa ja Inanna, rakkauden jumalatar, oli hänen tyttärensä. On epätavallista, että Nannan kultissa kuun ajateltiin olevan auringon isä. Tämä saattoi johtua siitä, että metsästäjä-keräilijät saivat kuusta opastusta matkoillaan.

Shamash – auringonjumala

Sinin eli Nannan (kuunjumalan) poika, Shamash tunnettiin sumerilaisessa mytologiassa myös nimellä Utu. Joidenkin tarinoiden mukaan Inanna oli hänen kaksoissisarensa, joka käsitti useita voimia, ja sumerilaisista teksteistä käy ilmi vahva side näiden kahden välillä. Hänen vaimonsa oli jumalatar Sherida. Mesopotamian asukkaille kuu oli tärkeämpi kuin aurinko, ja auringon rooli tuli merkittäväksi vasta, kun he alkoivat oppia maanviljelystä.

Babylonian kuninkaan Hammurabin uskotaan saaneen suurimman osan laeistaan Shamashilta. Auringonjumalana hän voitti pimeyden pahuudet, ja kun yö otti vallan, hän oli yksi monista alamaailman tuomareista. Hänet tunnetaan myös maailmankaikkeuden hallitsijana, ja sellaisena hänet nähdään istumassa valtaistuimella sauva ja sormus käsissään vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden symboleina.

Gibil – tulen jumala

Gibiliä palvottiin Mesopotamiassa ennen seleukidien ajan alkua. Sen lisäksi, että hän oli tulen jumala, hän oli myös metalliesineiden jalostaja ja siten metallinjalostajien suojelija. Gibil välitti viisautta metallurgiasta, ja monet kirjoittajat kuvaavat häntä ”takomisen jumalaksi”. Hänellä oli niin laaja mieli, etteivät muutkaan jumalat kyenneet ymmärtämään sitä. Hän osallistui myös puhdistustapoihin ja -rituaaleihin.

Johtopäätös

Mesopotamian ajan ihmiset olivat hyvin uskonnollisia, ja he loivat jumalia kaikelle, mitä maan päällä oli olemassa; luettelo on loputon. Monista sivilisaatioistaan johtuen mesopotamialaisilla oli monenlaisia jumalia, ja tähän luetteloon päässeet edustavat vain muutamia niistä. Mesopotamian mytologia on niin laajaa, että olisi vaikeaa käsitellä panteonin kaikkia osa-alueita.