Amerikkalainen keksijä Henry Ford sanoi tunnetusti, että historia on ”enemmän tai vähemmän roskaa”. Toiset ovat luonnehtineet historiaa eri tavoin: lukemattomien elämäkertojen ytimenä, kuvana inhimillisistä rikoksista ja onnettomuuksista, pelkkänä sovittuna tarinana, joksikin, jonka on pakko toistaa itseään.
Sen kaltaista monumentaalista asiaa on vaikea määritellä ilman, että joutuu kamppailemaan jännitteiden kanssa sen välillä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota, sekä sen välillä, mitä on otettu mukaan ja mitä jätetty pois. Niinpä on vain sopivaa, että nämä jännitteet kietoutuvat itse sanan historiaan.
Lyhyesti sanottuna termi historia on kehittynyt muinaiskreikkalaisesta verbistä, joka tarkoittaa ”tietää”, sanoo Oxford English Dictionaryn Philip Durkin. Kreikankielinen sana historia tarkoitti alun perin tutkimista, tiedon etsimistä, sekä tutkimuksen tuloksena syntyvää tietoa. Ja siitä on lyhyt hyppy kertomuksiin tapahtumista, joita henkilö saattaa koota tiedustelujen perusteella – joita kutsuisimme tarinoiksi.
Sanoilla tarina ja historia on paljon yhteistä sukujuurta, ja aiempina aikakausina niiden välinen päällekkäisyys oli paljon sotkuisempaa kuin nykyään. ”Tämä eron työstäminen”, sanoo Durkin, ”on vienyt vuosisatoja ja vuosisatoja”. Nykyään voisimme ajatella, että raja kulkee faktan ja fiktion välillä. Tarinat ovat mielikuvituksellisia tarinoita, joita kudotaan nukkumaan mennessä, melodramaattisten saippuaoopperoiden juonia. Sanaa voidaan käyttää jopa kuvaamaan suoranaista valhetta. Historiat sen sijaan ovat tapahtumien tallenteita. Tuo sana viittaa kaikkeen tätä hetkeä edeltävään aikaan ja kaikkeen, mitä todella on tapahtunut tähän asti.
Ero on tietysti vielä sotkuisempi. Monien tarinoiden – kuten jonkun ihmisen elämäntarinan tai ”tositarinan”, johon vähemmän totuudenmukainen elokuva perustuu – oletetaan olevan tosiasioita. Ja monet tarinat eivät ole helposti luokiteltavissa tavalla tai toisella. Otetaan esimerkiksi ajatus siitä, että joku kertoo oman puolensa tarinasta. Heille tämä kertomus saattaa olla yhtä oikea kuin mikä tahansa merkintä presidentin syntymäpaikasta. Jollekin toiselle tämä kertomus voi olla yhtä virheellinen kuin käsitys siitä, että haikarat synnyttävät vauvoja. Silti sana kestää hyvin tuon rasituksen, koska termi tarina on tullut kuvaamaan niin vaihtelevia määriä totuutta ja fiktiota.
Kielellisen kahtiajaon kehittyessä keskiajalta lähtien olemme alkaneet odottaa historialta enemmän – sitä, että se on vapaa niistä näkökulman ja valikoivan muistin puutteista, joita tarinat niin usein sisältävät. Sitä se ei kuitenkaan ole, koska ihmiset ovat epätäydellisiä ja hierarkkisia olentoja ja koska historia on pikemminkin jotain, joka tehdään kuin joka on peräisin joltain kaikkitietävältä kirjoittajalta.
Sentähden esimerkiksi feministit hylkäsivät sanan historia ja puolustivat 1970-luvulla käsitettä herstory, sanoo Dictionary.comin Jane Solomon, ”osoittaakseen sen tosiasian, että historia on useimmiten syntynyt miehen näkökulmasta”. History-sanan ”his” ei kielitieteellisesti liity mitenkään siihen, että pronomini viittaa miespuoliseen henkilöön. Jotkut kriitikot huomauttivat tästä jo 1970-luvulla ja sanoivat, että herstoryn keksiminen osoitti tietämättömyyttä siitä, mistä sana on peräisin. Sosiolingvisti Ben Zimmerin mukaan on kuitenkin todisteita siitä, että feministit tiesivät tuolloin yhtä paljon. Ja mikä vielä tärkeämpää, se, että se kuulostaa uskottavalta, että yhteys olisi olemassa, voi silti kertoa meille jotain.
Neuvoa vaikkapa siitä, että samanlaisia leikkejä sanalla ovat tehneet myös muiden marginaaliryhmien ihmiset: Kun jazzmuusikko Sun Ra vitsaili, että ”historia on vain hänen tarinansa. You haven’t heard my story yet”, tuolla lausahduksella ei ehkä ole mitään tekemistä etymologian kanssa, mutta se voi vihjata paljon rodusta ja siitä, sisältyykö afroamerikkalainen näkökulma oppikirjoissa periytyviin tarinoihin. Siksi, vaikka sanan ”historia” alkuperä on selvä, kysymys siitä, kuka saa päättää, mikä versio menneisyydestä on oikea, on edelleen kiistanalainen keskustelu vuosisatoja termin syntymisen jälkeen.
”Kerronnallinen elementti on aina ollut läsnä”, Zimmer sanoo. Tavallaan apokryfikertomus siitä, miten historia tuli kuvaamaan kertomuksia menneisyydestä, ”leikittelee sillä, mitä tuossa sanassa on ollut piilossa koko ajan.”
Korjaus: Tämän jutun alkuperäisessä versiossa kuvattiin virheellisesti sanojen ”historia” ja ”tutkimus” alkuperää. Niillä ei ole samaa juurta.
Ota yhteyttä osoitteeseen [email protected].