Hip-hop ei ole varsinaisesti tunnettu seinäruusuistaan, mutta harva tähti on ollut yhtä törkeän kiistelty kuin Eminem eli Slim Shady. Yhtä valtavan lahjakas kuin vastakkainasetteleva, 17. lokakuuta 1972 Marshall Mathersina syntynyt detroitilainen räppäri raivasi tiensä undergroundista maailman menestyneimmäksi hiphop-artistiksi. Monien kruunaavien saavutustensa joukossa Eminem myi 00-luvulla enemmän kuin kukaan muu muusikko Yhdysvalloissa. Ja äskettäinen, vuoden 2017 BET Hip-Hop Awards -gaalassa esitetty, Donald Trumpia räjäyttävä freestyle osoittaa, että hän ei ole menettänyt yhtään kykyään herättää närkästystä kieltäytyessään lieventämästä maailmankatsomustaan.
Eminem huomioitiin aluksi näppärällä, kielitaitoisella räppityylillään, mutta hänen keksimänsä koomiset henkilöhahmot tekivätkin hänestä globaalin supertähden. Slim Shady -nimellä hän käytti sysimustaa huumoria kaivautuakseen syvälle ongelmalliseen menneisyyteensä – ja kuvitellakseen synkimmätkin vaihtoehtoiset tulevaisuudet. Mutta kuka oli oikea Marshall Mathers ja kuka Slim Shady?
Eminemin musiikin läpikäynnin suurimpia nautintoja on leikkiä salapoliisia ja yrittää erottaa faktaa fiktiosta. Toisinaan hänen sanoituksensa soivat kuin tosielämän saippuaooppera, ja niiden emotionaalinen suoruus ennakoi Draken kaltaisia moderneja hiphop-tähtiä.
Aito Slim Shady?
Monet jättävät huomiotta Eminemin vähälle huomiolle jääneen debyyttialbumin, Infiniten. Se äänitettiin vuonna 1996, ja siinä orastava tähti kehitti vielä omaleimaista tyyliään. Se tarjoaa kuitenkin runsaasti monimutkaisia riimejä ja sellaisen miehen verbaalista oppineisuutta, joka oli viettänyt suuren osan nuoruudestaan uppoutuneena sanakirjaan. Aihe oli jo valmiiksi hyvin henkilökohtainen, sillä siinä kerrotaan yksityiskohtaisesti Detroitin köyhimpiin kuuluvalla alueella asumisen koettelemuksista ja Eminemin toiveista tyttöystävä Kimille ja heidän pian syntyvälle tyttärelleen Hailielle. Albumi ei kuitenkaan saavuttanut toivottua vaikutusta, mikä puolestaan vaikutti räppäriin syvästi. ”Tuon levyn jälkeen jokainen kirjoittamani riimi muuttui vihaisemmaksi ja vihaisemmaksi”, hän kertoi Rolling Stone -lehdelle.
Tämän muodonmuutoksen alkusysäys syntyi vessareissulla, kun Mathers keksi Slim Shady -albuminsa. ”Boom, nimi iski minuun, ja heti keksin kaikki sanat, jotka rimmaavat sen kanssa”, hän muisteli. Eminem valkaisi hiuksensa räväkän imagon lisäämiseksi, ja nyt hänellä oli kanava, jonka kautta hän saattoi purkaa sekä karikatyyrimäistä huumorintajuaan että piilevää vihaansa.
Eminemin toinen albumi ja major-levy-yhtiöiden debyytti The Slim Shady LP julkaistiin vuonna 1999 Interscopen kautta, ja se kykenee yhä järkyttämään. Nimimerkillä varustetun antisankarinsa suojissa Eminem tunsi vapauden selittää mitä tahansa, mikä mieleen juolahti. Synkän koominen tour de force -single ”My Name Is” esitteli Slim Shadyn kostonhimoisena, hirviömäisenä, irtiottona. Samalla kun Eminem oli itseironinen (”I ain’t had a woman in years/My palms too hairy too hairy to hide”), hän oli myös raa’asti henkilökohtainen hyökkäyksissään.
Vaikka suuri osa kappaleen karikatyyrimäisestä ultraväkivallasta oli selvästi fiktiivistä, totuuden ja fiktion raja oli toisinaan epämiellyttävän häilyvä. Erityisesti yksi rivi, ”99 prosenttia elämästäni minulle on valehdeltu/I just sain selville, että äitini käyttää enemmän huumeita kuin minä”, ylitti rajan äidin Debbie Mathersin mielestä, ja johti oikeustoimiin. Toisaalla ”Brain Damage” -kappaleessa Eminem kertoo väitetystä koulukaveri D’Angelo Baileyn aiheuttamasta kiusaamisesta – ja siitä seurasi toinen oikeusjuttu.
Jopa puhtaasti fiktiivisissä kappaleissa oli hermostuttavan henkilökohtainen sävy. ”’97 Bonnie And Clyde” -kappaleessa, joka on mielikuvituksellinen tarina tyttärensä kanssa tehdystä matkasta hautaamaan juuri murhattua vaimoaan, Eminemin jälkikasvun roolissa on hyytävästi Hailie. The Slim Shady LP, jonka tuotti osittain Dr Dre (ja joka julkaistiin Interscopen kautta, joka oli Dre:n Aftermath-imprintin kotipaikka), oli kuitenkin ehdoton menestys ja teki Eminemistä maailmanlaajuisen tähden.
Lisää polttoainetta liekkeihin
The Marshall Mathers LP seurasi nopeasti vuonna 2000 ja löysi Eminemin laajentamassa edeltäjänsä tummaa huumoria. Kun tuon albumin kriitikot ja yleisö yrittivät erottaa faktaa fiktiosta, The Marshall Mathers LP hämärtää rajoja entisestään sekoittaessaan terävää huumoria ja henkilökohtaisia hyökkäyksiä. Hänen äitinsä joutui erityisen pilkan kohteeksi avauskappaleessa ”Kill You”; hänen vaimoaan vastaan hyökättiin verbaalisesti kappaleessa ”Kim”, joka on esiosa kappaleelle ”’97 Bonnie And Clyde” ja jossa kerrotaan kuvitteellisesta riidasta, joka johtaa murhaan. Eminemin tuotannosta puuttuu huumori, ja se on hyytävin kappale, jonka hän on koskaan tehnyt.
Eminemin vinksahtaneessa maailmassa asiat ovat harvoin sitä, miltä ne näyttävät. Tajunnanvirtaisen solvauksen välissä on selkeyden hetkiä: ”Oh my god I love you”; ”I don’t wanna go on/Living in this world without you”. Kirjoitettu aikana, jolloin he olivat eronneet, ”Kim” toimi menetelmänä sekä purkaa vihaansa että tunnustaa rakkauttaan.
Totuuden ja todellisuuden hämärtymistä käsitellään lähempänä ”Criminalin” puhuttua introa: ”Monet ihmiset luulevat, että mitä sanon levyllä, teen oikeasti tosielämässä/tai jos sanon, että haluan tappaa jonkun/että aion oikeasti tehdä sen tai että uskon siihen/ No, paska, jos uskot sen, niin tapan sinut.” Lisää polttoainetta tulelle Eminem vastasi hänen sanoituksiaan homofobisiksi leimaaville kriitikoille esittämällä Elton Johnin kanssa singlen ”Stan” vuoden 2001 Grammy-gaalassa.
Silloin Eminem oli jo yksi maailman suurimmista supertähdistä. The Marshall Mathers LP oli tehnyt yhden viikon myyntiennätyksen sooloalbumille, mutta sen luojan ympärillä vallinnut mediasirkus oli noussut kuumeeseen. Vuonna 2002 ilmestyneessä The Eminem Show’ssa Eminem otti askeleen taaksepäin tutkiakseen musiikkinsa ja julkisuutensa vaikutusta.
Opener ”White America” puuttuu hallituksen johtamiin sensuuriyrityksiin, jotka perustuivat Eminemin oletettuun huonoon vaikutukseen valkoisiin esikaupunkiteiniin. Hän ei koskaan pelännyt käsitellä henkilökohtaisia aiheita, ja perhesuhteet olivat jälleen kerran vahvasti esillä; ”Cleaning Out My Closet” käsitteli kiihkeästi hänen ja äitinsä välisen hyvin julkisen riidan jatkuvia seurauksia. Toisaalla ”The Kiss” -nimisessä sketsissä Eminem käsittelee tosielämän yhteenottoa lain kanssa sen jälkeen, kun suudelma Kimin kanssa muuttui rähinäksi klubilla, kun taas seuraavissa kappaleissa ”Soldier” ja ”Say Goodbye Hollywood” kuvataan yksityiskohtaisesti tapauksen seurauksia ja parin myöhempää avioeroa.
Mathersin kevyempi puoli paljastuu ”Hailie’s Songissa”, sydämellisessä oodissa tyttärelleen, vaikka Slim Shady ilmestyy uudelleen ”Supermanissa”, jossa Eminem nauttii sinkkuelämästä, ja hittisinglellä ”Without Me”, joka palaa aiempien albumien kapinalliseen komiikkaan.
Käsitellessään kuuluisuutensa jatkuvia seurauksia vuoden 2004 Encore oli temaattinen kumppani The Eminem Show’lle. Tällä kertaa fiktiiviset ja kärjistetysti kiistanalaiset sanoitukset pidettiin minimissä, kun Eminem vastasi häntä kohtaan esitettyyn julkiseen kritiikkiin. Kappaleessa ”Yellow Brick Road” hän pyytää anteeksi N-sanan käyttöä 16-vuotiaana nauhoitetulla biitillä, kun taas kappaleessa ”Mockingbird”, jota Eminem kuvaili tunteikkaimmaksi koskaan kirjoittamakseen kappaleeksi, hän pyytää tyttäreltään Hailielta ja adoptiotyttäreltään Alainalta anteeksi heidän kaoottista kasvatustaan.
Elder statesman
Seurasi neljän vuoden hiljaisuus, jonka aikana Eminem käsitteli avioliittonsa hajoamista ja parhaan ystävänsä, detroitilaisräppäri Proofin kuolemaa. Kun hän palasi vuonna 2009, se oli virkistävän rehellinen Relapse, jossa hän kertoi yksityisistä taisteluistaan esimerkiksi kappaleessa ”Déjà Vu”. Toisaalla, kappaleessa ”My Mom”, hän syyttää ongelmistaan äitiään ja tunnustaa samalla heidän välillään olevat yhtäläisyydet. Slim Shady ei myöskään ollut kaukana, ja hänet päästettiin irti ketjusta haukkumaan muita julkkiksia ja pähkäilemään tabuaiheita.
Albumi pärjäsi kriitikoille hyvin, vaikka Eminem itse hylkäsi sen vuonna 2010 ilmestyneessä seurannassaan Recovery, jossa hän yritti kontekstualisoida itseään muuttuvassa hiphop-maisemassa. Kaikesta itseepäilystä huolimatta Eminem oli kuitenkin edelleen runsaasti esimerkkejä lyyrisestä taitavuudesta, kun taas kappaleessa ”Going Through Changes” hän on emotionaalisesti suorimmillaan puhuessaan surusta Proofin menettämisen johdosta ja jatkuvasta rakkaudestaan Kimiin heidän sovittamattomista erimielisyyksistään huolimatta.
Eminem palasi taistelutahtoiseen parhaimpaansa vuoden 2013 The Marshall Mathers LP 2:lla, albumilla, joka palasi hänen tunnetuimpiin töihinsä kypsemmältä kantilta: ”Bad Guy” on jatkoa ”Stanille”, jossa kuolleen fanin pikkuveli palaa tappamaan Eminemiä, kun taas ”Rap God” päästää Slim Shadyn jälleen irti uransa näppärimpiin lukeutuvilla räpeillä.
Hylätessään osan itsetutkiskelusta, joka oli ollut viimeisimpien teosten keskiössä, Mathers oli sovinnollisemmalla tuulella, kun hän esitti anteeksipyynnön äidilleen kappaleessa ”Headlights”, ja albumilla hän myös kohdisti katseensa ennakko-oletettuihin käsityksiin moraalista ja esitti joitain jyrkkiä ja syvästi henkilökohtaisia tunnustuksia. The Marshall Mathers LP 2 valjasti ne vahvuudet, jotka ovat tehneet Eminemistä yhden hiphopin historian kiehtovimmista sanoittajista, ja jätti fanit myös odottamaan innokkaasti seuraavaa osaa.
Kun se tuli, vuoden 2017 Revivalin muodossa, Eminem oli kiistatta henkilökohtaisimmillaan. Albumin ytimessä oli hänen tarpeensa purkaa poliittisia turhautumisiaan ja paljastaa sielunsa, ja esimerkiksi ”Walk On Water” näki Mathersin haavoittuvimmillaan, ”Bad Husband” löysi hänet pyytämästä anteeksi Kimiltä ja ”Castle” kirjoitti sydämellisen oodin tyttärelleen. Vaikka hänen hyökkäyksensä Trumpin hallintoa vastaan (”Untouchable”, ”Like Home”) olivat jännittäviä ja Slim Shadyn ilkikurisuus ei koskaan ollut liian kaukana (”Remind Me”, ”Framed”), Revival osoitti, että kun rapin entinen enfant terrible muuttui yhdeksi hiphopin vanhimmista valtiomiehistä, hän puhui todennäköisemmin sydämestään kuin piiloutui alter egonsa taakse.
Kuuntele Eminemin parhaat kappaleet Apple Musicissa ja Spotifyssa.
