On kaksi tilannetta, joissa supraventrikulaarisen takykardian erottaminen kammiotakykardiasta voi olla vaikeaa 12-johtimisen elektrokardiogrammin avulla: (1) kun supraventrikulaarinen takykardia johdetaan kammioihin poikkeavasti ja (2) kun esiintyy kammiovärinää. Molemmissa tapauksissa lääkäri kohtaa takykardian, jonka QRS-kompleksi on laaja (> = 0,12 s). Vääränlaisen tai viivästyneen hoidon välttämiseksi lääkärin on pidettävä mielessä yksinkertaiset tosiasiat. Kammiotakykardia on paljon yleisempää kuin supraventrikulaarinen takykardia, jossa on poikkeava johtuminen, sillä se muodostaa yli 80 % takykardiasta, jossa on laaja QRS-kompleksi. Ensimmäiseksi on määritettävä takykardian sietokyky ja näin ollen se, onko takykardian nopea lopettaminen tarpeen. Jos takykardiaan liittyy pyörtyminen, sydänpysähdys, vakava hypotensio tai angina pectoris, DC-kardioversio on tarpeen. Diagnoosin tekemistä olisi lykättävä takykardian lopettamiseen asti. Jos takykardia on hyvin siedetty, vuodeosastolla tehtävässä diagnoosissa on otettava huomioon kliininen tilanne: potilaan ikä, sydänsairauksien historia tai esiintyminen ja potilaan lääkitys. Aikuispotilaalla, jolla on ollut sydäninfarkti, todennäköisin diagnoosi on kammiotakykardia. Toinen vaihe on sulkea pois tai varmistaa, että kyseessä on preeksitaatio. Jos tätä epäillään nuorilla aikuisilla tai lapsilla, sinusrytmissä tehdyn EKG:n pitäisi osoittaa avointa preeksitaatiota. Lääkärin tulisi olla tietoinen erilaisista takykardian mekanismeista, joissa on esiherätteinen QRS-kompleksi ja joilla kaikilla on yhteinen nimittäjä: anterogradijohtuminen liitännäisreitin kautta.(ABSTRACT TRUNCATED AT 250 WORDS)
(ABSTRACT TRUNCATED AT 250 WORDS)