MMA:n historia
Mixed martial artsin uskotaan juontavan juurensa antiikin olympialaisiin vuonna 648 eaa. jolloin pankrationia – kreikkalaisten armeijoiden taisteluharjoittelua – pidettiin antiikin Kreikan kamppailulajina. Raaka kilpailu yhdisti painia, nyrkkeilyä ja katutaistelua. Kaatuneen vastustajan potkiminen ja lyöminen oli sallittua, ainoastaan pureminen ja silmien kaivaminen oli kielletty. Ottelu päättyi, kun toinen ottelijoista tunnusti tappionsa tai menetti tajuntansa. Joissakin tapauksissa kilpailijat kuolivat ottelun aikana. Pankrationista tuli yksi antiikin olympialaisten suosituimmista lajeista.
Vuonna 393 eaa. Rooman keisari Theodosius I kielsi olympialaiset, mikä merkitsi pankrationin loppua suosittuna lajina. Tämä kamppailutyyli nousi kuitenkin myöhemmin uudelleen esiin 1900-luvulla Brasiliassa vale tudo -nimellä tunnetun kamppailu-urheilulajin kautta (”kaikki käy”). Sen popularisoivat veljekset Carlos ja Hélio Gracie, jotka perustivat jujitsukoulun Rio de Janeirossa vuonna 1925. Sisarukset herättivät huomiota julkaisemalla ”Gracie-haasteen” alueen sanomalehdissä ja julistamalla mainoksissa: ”Jos haluat murtuneen käden tai kylkiluun, ota yhteyttä Carlos Gracieen.” Veljekset ottivat vastaan kaikki haastajat, ja heidän otteluistaan, jotka muistuttivat pankrationia, tuli niin suosittuja, että ne oli siirrettävä suurille jalkapallostadioneille (jalkapallostadioneille), jotta väkijoukot mahtuisivat mukaan.
MMA tuli ensimmäisen kerran monien tietoisuuteen Pohjois-Amerikassa sen jälkeen, kun Gracie-perhe oli päättänyt esitellä tavaramerkkinään olevaa brasilialaista jujutsua Yhdysvalloissa 1990-luvulla. Hélion poika Royce Gracie edusti perhettä vuonna 1993 Denverissä, Coloradossa järjestetyssä turnauksessa, jota alettiin kutsua nimellä UFC 1. Nimi viittasi Ultimate Fighting Championshipiin (UFC), organisaatioon, josta tuli johtava MMA-tapahtumien promoottori. UFC-tapahtumien varhaisin tavoite oli asettaa eri tyylejä edustavat ottelijat toisiaan vastaan – kuten painija vastaan nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä vastaan judoka. Aluksi ainoat säännöt kielsivät puremisen ja silmien kaivamisen. Ottelut päättyivät, kun toinen ottelijoista antautui tai toinen kulma heitti pyyhkeen kehään. Royce Gracie nousi mestariksi UFC 1:ssä, joka järjestettiin häkkikehässä Denverin McNichols Arenalla. UFC:n ensimmäisenä kaapelitelevision maksutapahtumana turnaus keräsi 86 000 katsojaa. Määrä nousi kolmanteen tapahtumaan mennessä 300 000:een.
Vaikka UFC kamppaili alkuvuosinaan saadakseen rahaa, siitä kehittyi lopulta erittäin kannattava organisaatio. Vuosien 2003 ja 2006 välisenä aikana kahden lajin suurimman tähden, amerikkalaisten Randy (”the Natural”) Couturen ja Chuck (”the Iceman”) Liddellin välinen trilogia UFC 43, 52 ja 57 -otteluissa auttoi nostamaan MMA:ta ja UFC:tä. Laji sai vauhtia myös The Ultimate Fighter -tosi-tv-ohjelmasta, joka esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Ohjelmassa nähdään perinteisesti ottelijoita, jotka pyrkivät UFC:hen. Julkkisten valmentajien johdolla joukkueisiin jaetut ottelijat asuvat saman katon alla ja ottelevat toisiaan vastaan tyrmäysotteluissa, joiden lopullinen voittaja saa UFC-sopimuksen. Vuodesta 2013 lähtien The Ultimate Fighterissa esiintyi myös naisia sekä valmentajina että kilpailijoina.