Machu Picchu

Machu Picchu on inka-asutus, joka sijaitsee Perun korkeilla Andeilla Urubamban laaksossa Cuzcon pohjoispuolella. Korkealla Urubamba-joen yläpuolella sijaitsevaa paikkaa on kuvattu eri tavoin linnoitukseksi, keisarilliseksi vetäytymispaikaksi ja seremonia-alueeksi. Pachacuti Inca Yupanqui perusti sen noin vuonna 1450 jKr., ja sinne mahtui parhaimmillaan noin 1 000 asukasta, ja se oli inkojen pyhimpiä paikkoja. Inkojen valtakunnan romahdettua Machu Picchu hylättiin ja unohdettiin, kunnes tutkimusmatkailija Hiram Bingham löysi sen uudelleen vuonna 1911. Machu Picchu on Unescon luettelossa maailmanperintökohteena.

Tarkoitus

Machu Picchu (joka tarkoittaa ’vanhaa kukkulaa’) oli keisarillinen kartano, jonka perusti ja joka kuului inkahallitsija Pachacuti Inca Yupanquille 1400-luvun puolivälissä CE. Paikan omistusoikeus siirtyi myöhemmin Pachacutin seuraajille. Kun tutkimusmatkailija Hiram Bingham löysi sen uudelleen vuonna 1911 jKr. (vaikka laakson paikalliset asukkaat olivat aina tienneet paikan olemassaolosta), sitä pidettiin inkojen viimeisenä pääkaupunkina. Tämä osoittautui kuitenkin epätodeksi, kun varsinainen viimeinen pääkaupunki löydettiin Vilcabambasta, joka sijaitsi kauempana alajuoksulla Urubamban laaksossa.

Toinen varhaishistorioitsijoiden esittämistä paikkaa koskevista hypoteeseista oli se, että Machu Picchu oli linnoitus, ja vahvat muurit, suuret tornit ja kuivat vallihaudat vedottiin tämän teorian tueksi. Linnoittamisen tarve johtui ehkä useista ankarista kuivuuskausista, jotka tekivät kilpailusta luonnonvaroista kovaa. Tämä selittäisi myös sen, miksi paikkaa ei miehitetty kovin pitkään, sillä kun vesitilanne parani, tarve tällaisille linnoituspaikoille väheni. Jälleen kerran lisätutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet, että suurin osa arkkitehtuurista oli suunniteltu uskonnollisiin tarkoituksiin, ja linnoitukset saatettiin hyvinkin toteuttaa sen varmistamiseksi, että vain harvat ja valitut pääsivät tähän pyhään paikkaan. Tätä tulkintaa tukee myös se, että löydettiin tie, joka yhdisti paikan useisiin laakson varrella sijaitseviin asuinalueisiin. Machu Picchun todennäköisin tarkoitus oli siis pyhä paikka, luultavasti auringonjumala Intille, ja sen tarkoituksena oli lisäksi muistuttaa hiljattain valloitettua paikallista väestöä Pachacutin ja sen pääkaupungissa Cuzcossa sijainneen inkaimperiumin vallasta ja voimasta. Inkat hylkäsivät paikan hieman ennen Pizarron ja espanjalaisten valloittajien saapumista. Valloittajat eivät kuitenkaan koskaan saavuttaneet Machu Picchua, ja paikka pysyi tuntemattomana maailmalle 400 vuoden ajan.

Materiaalit & Asettelu

Machu Picchu on hieno esimerkki inkojen käytännöstä, jonka mukaan arkkitehtuuria on muotoiltu luontaisen maaston muotojen mukaan. Harjuista tehtiin tasanteita, joille voitiin rakentaa, ja rinteitä terassoitiin kivipenkereiden avulla. Lisäksi rakennukset tehtiin siten, että ne sulautuivat esteettisesti ympäristöönsä. Esimerkiksi Pyhän kallion profiili itse asiassa jäljittelee yhtä sen takana olevista vuorenhuipuista. Lopuksi, hyvin usein ikkunat ja oviaukot sijoitettiin tarkoituksella niin, että niistä avautui parhaat näkymät ympäröiville vuorille.

Kivi oli materiaali, jota inkat kunnioittivat erityisesti. Kiveä pidettiin jopa elävänä aineena, ja inkakielessä (quechua) sitä tarkoittava sana on käännetty muotoon ”aloittaa”. Kiveä muotoiltiin erittäin taitavasti, ja luonnonkiviä muotoiltiin erilaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi Torreónin (observatorion) alapuolella kallion luonnollisesta halkeamasta veistettiin huone, jota käytettiin auringonjumala Intiin temppelinä. Intihuatana-kivi (”Auringon kiinnityspylväs”), joka tunnetaan myös nimellä intiwatana ja joka sijaitsee pyhän kompleksin korkeimmalla kohdalla, veistettiin huolella tähtitieteellisiä havaintoja varten ja muodosti konkreettisen yhteyden maan ja taivaan välille. Monikulmaisen kivijalan päällä olevaa veistettyä kivipylvästä käytettiin aurinkokellon tapaan auringon liikkeiden tallentamiseen, ja auringonseisausten aikaan papit sitoivat auringon symbolisesti maahan narulla.

Machu Picchun alue koostuu kahdesta erillisestä alueesta: keskusaukion ympärille järjestetyistä tiiviistä rakennuksista koostuvasta keskuskompleksista ja länsipuolella sijaitsevasta terassien sarjasta. Itä- ja eteläpuolella olevat rakenteet olivat todennäköisesti asuinrakennuksia, ja ne noudattavat yhden huoneen asuntojen mallia, joissa on suljettu sisäpiha. Useimpien paikalla sijaitsevien rakennusten tarkkaa käyttötarkoitusta ei kuitenkaan tiedetä varmasti. Monet rakennuksista ovat osoitus inkojen loistavista kalliokaiverrus- ja muuraustaidoista. Rakennuksissa on käytetty paikallisesti louhittua graniittia, joka on yksi kovimmista kivistä, ja se on leikattu erittäin tarkasti ja viimeistelty paikoilleen niin, että seinät ovat niin hyvin toisiinsa sopivia, ettei laastia tarvittu. Harkkojen epäsäännölliset linjat luovat myös miellyttävän esteettisen vaikutelman ja tekevät rakenteista erittäin kestäviä maanjäristyksiä vastaan.

Arkkitehtuuri

Kohteen vaikuttavimpiin rakennelmiin sekä kokonsa että epätavallisen kaarevien muuriensa vuoksi kuuluu edellä mainittu Torréon-nimellä tunnettu D:n muotoinen torni. Tornin yksittäinen ikkuna oli suunnattu Plejadien tähtien mukaan, sellaisina kuin ne näkyivät 1400-luvulla jKr., ja rakennuksen tähtitieteellisestä tarkoituksesta todistaa myös lattiasta ulkoneva kivi, jota on ehkä käytetty auringon laskemiseen kesäkuun auringonseisauksen aikaan. Kolmen ikkunan temppeli on toinen vaikuttava esimerkki hienosta kivityöstä, ja sitä käytettiin myös tähtitieteellisenä havaintopaikkana. Myös monissa hallinnollisissa kallanka-rakennuksissa käytettiin hienoja kivilohkareita, jotka oli valmistettu sopimaan täydellisesti yhteen. Näissä rakennuksissa oli myös kivitappeja, jotka työntyivät ulos niiden harjakorokkeista ja joihin kiinnitettiin nokinen katto. Toinen rakennustyyppi on vankilamaiset rakennukset, joita on saatettu käyttää vangittujen aatelisten majoittamiseen, kunnes lunnaat oli maksettu. Kompleksissa on myös luolastorakenne ja kondorin muotoon veistetty uhrikivilohkare.

Vesi saatiin alueelle 14 luonnonlähteestä, joiden vedet kerättiin talteen ja johdettiin uudelleen 16 hakattua kivikanavaa pitkin. Toinen erikoinen piirre on kiviportaat, jotka johtavat Machu Picchusta ylös pienelle vetäytymispaikalle Huayna Picchulle (joka tarkoittaa ”nuorta kukkulaa”), joka sijaitsee kallion päällä. Paikalta on kaivettu joitakin hautoja, mutta ne kuuluvat yleensä alempiin asemiin kuuluville henkilöille, kuten hallintohenkilökunnalle, minkä vuoksi arvokkaita hautaesineitä on vähän, ja naisten jäännöksiä on erikoisen paljon. Keramiikkalöydöt ovat tarjonneet joitakin vihjeitä päivittäisestä elämästä paikalla, ja ne ovat peräisin neljästä eri paikasta, joiden joukossa on Chuman mustaa keramiikkaa.

Machu Picchussa, joka on nykyään Unescon maailmanperintökohde, on meneillään kaivauksia ja jälleenrakentamista.Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta Machu Picchu vetää edelleen turisteja kaikkialta maailmasta, sillä se on turvallisesti varmistanut asemansa yhtenä maailman tunnetuimmista ja kuvatuimmista muinaismuistokohteista.