Hengitystestin tulosten ymmärtäminen

Hengitystestin tulosten ymmärtäminen

Lääkäri voi kertoa monella tavalla, toimivatko keuhkosi kunnolla. Ensinnäkin lääkäri voi tehdä fyysisen tutkimuksen stetoskoopin avulla. Lääkäri kuuntelee, onko jokin ”hengitysääni” epänormaali. Esimerkiksi hengityksen vinkuminen, korkea ääni, joka syntyy ilmavirran kulkiessa ahtautuneiden hengitysteiden läpi, on esimerkki epänormaalista äänestä. Lääkäri voi myös ottaa kuvan keuhkoistasi rintakehän röntgen- tai tietokonetomografiakuvauksella etsiäkseen poikkeavuuksia keuhkojen rakenteessa, kuten keuhkokuumeen kaltaista infektiota. Näistä kahdesta testistä voi kuitenkin jäädä huomaamatta tärkeitä ongelmia. Tästä syystä keuhkojen terveyden tarkemmaksi arvioimiseksi tehdään usein hengitystesti eli spirometria.

Spirometria voi kertoa, kuinka paljon ilmaa menee keuhkoihin ja kuinka nopeasti ilma hengitetään sisään ja ulos keuhkoissa (ilmavirta).
Yksi spirometriatutkimuksen (johon viitataan myös nimellä ”keuhkojen toimintakoe”) eduista on se, että sillä voidaan havaita poikkeavuuksia keuhkojen toiminnassa silloinkin, kun sairauden merkkejä tai oireita ei ole havaittavissa. Esimerkkinä tästä voidaan mainita tupakoitsija, jolla ei ole hengenahdistusta ja jonka ilmavirta on lievästi heikentynyt. Tässä tapauksessa spirometriatesti havaitsee sairauden varhaisessa vaiheessa (ennen oireiden ilmaantumista), joten hoito (ja tässä tapauksessa tupakoinnin lopettaminen) voidaan aloittaa aikaisemmin. Spirometriaa voidaan käyttää myös apuna lääketieteellisen diagnoosin laatimisessa, kun sairauden merkkejä tai oireita ilmenee. Esimerkkinä tästä on henkilö, jolle on kehittynyt hengityksen vinkuminen. Jos hengityksen väheneminen havaitaan yhdessä hengityksen vinkumisen kanssa, se voi olla merkki astmasta. Spirometriaa voidaan käyttää myös lääkehoidon tehokkuuden arviointiin. Jos lääkitystä annetaan ahtautuneiden hengitysteiden avaamiseksi, sitä on seurattava spirometrialla sen varmistamiseksi, että normaali ilmavirtaus palautuu.

Spirometria suoritetaan hengittämällä syvään sisään ja uloshengittämällä voimakkaasti spirometriin (laite, joka rekisteröi keuhkojen toiminnan eri mittauksia). On kaksi mittausta, jotka ovat ratkaisevia spirometriatulosten tulkinnassa. Ensimmäistä kutsutaan pakotetuksi vitaalikapasiteetiksi (FVC). Se mittaa keuhkojen kokoa (litroina) ja edustaa keuhkoissa olevaa ilmamäärää, joka voidaan uloshengittää syvän sisäänhengityksen jälkeen. Toinen on pakotettu uloshengitystilavuus yhden sekunnin aikana (FEV1). Tällä mitataan, kuinka paljon ilmaa voidaan hengittää ulos yhdessä sekunnissa syvän sisäänhengityksen jälkeen. Spirometriatutkimuksen tuloksissa näkyy myös toinen luku — FEV1/ FVC-suhde. Tämä luku kuvaa sitä prosenttiosuutta keuhkojen koosta (FVC), joka voidaan uloshengittää yhdessä sekunnissa. Jos esimerkiksi FEV1 on 4 ja FVC on 5, FEV1/ FVC-suhde on 4/5 eli 80 %. Tämä tarkoittaa, että henkilö voi hengittää ulos 80 % keuhkoihin hengitetystä ilmasta yhdessä sekunnissa.

Yksilön kolmea keskeistä spirometriamittausta (FVC, FEV1 ja FEV1/FVC-suhde) verrataan viitearvoihin. Viitearvo perustuu terveisiin yksilöihin, joilla on normaali keuhkojen toiminta, ja se kertoo lääkärille arvot, joita voitaisiin odottaa samaa sukupuolta, ikää ja pituutta olevalta henkilöltä. Löydät viitearvon spirometriaraportistasi etsimällä sarakkeen, jossa on merkintä ”viitearvo” tai ”ennustettu arvo”.

Spirometriatulosten tulkinta edellyttää yksilön mitatun arvon ja viitearvon vertailua. Jos FVC ja FEV1 ovat 80 %:n sisällä viitearvosta, tuloksia pidetään normaaleina. FEV1/FVC-suhteen normaaliarvo on 70 % (ja 65 % yli 65-vuotiailla). Verrattaessa viitearvoon alhaisempi mitattu arvo vastaa vakavampaa keuhkojen poikkeavuutta. (Ks. alla oleva taulukko.)

SPIROMETRINEN TESTI NORMAALI NORMAALI
FVC- ja FEV1-arvot Samansuuruinen tai suurempi kuin 80 % Leppoasteinen
Keskivaikeaasteinen
Vaikeaasteinen
70-79 %:n välillä
60-…69%
vähintään 60%
FEV1/FVC Samansuuruinen tai suurempi kuin 70% Lievä
Keskivaikea
Vaikeaasteinen
60-69%
50-59%
vähintään 50%

Restriktiiviset keuhkosairaudet voivat aiheuttaa sen, että FVC-arvo (FVC:n arvo) voi olla poikkeava. Tämä tarkoittaa, että keuhko on rajoittunut täyttymään normaaliin ilmakapasiteettiinsa. Asbestoosi (asbestialtistuksesta johtuva keuhkojen arpeutuminen) on esimerkki restriktiivisestä keuhkosairaudesta. FEV1:n ja FEV1/FVC:n poikkeavuudet ovat seurausta ilman virtauksen vähenemisestä keuhkojen läpi, mikä voi johtua obstruktiivisista keuhkosairauksista. Esimerkkejä obstruktiivisista sairauksista ovat keuhkolaajentuma ja astma. On myös mahdollista, että on tilanteita, joissa esiintyy sekä restriktiivisiä että obstruktiivisia sairauksia.

WHPP sisältää spirometrian osana vapaata lääkärintarkastusta. Monet osallistujat ovat saaneet tietää tai vahvistaneet hengitysongelmansa ohjelmaan osallistumisen jälkeen. Yhteenvetona voidaan todeta, että spirometriaa voidaan käyttää useisiin tarkoituksiin — keuhkosairauksien varhaiseen havaitsemiseen, lääketieteellisen diagnoosin laatimiseen tai lääkehoidon tehokkuuden seurantaan. Lääkäri voi myös käyttää tuloksia määrittääkseen, tarvitaanko keuhkojen lisäkokeita spirometrian poikkeavuuksien havaitsemien tilojen diagnosoimiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.