Appomattoxin hovitalon taistelu käytiin 9. huhtikuuta 1865 Appomattoxin hovitalon kaupungin lähellä Virginiassa, ja se johti siihen, että konfederaatiokenraali Robert E. Lee antautui Pohjois-Virginian armeijansa Pohjois-Virginian armeijasta unionin kenraali Ulysses S. Grantille. Päiviä aiemmin Lee oli hylännyt Konfederaation pääkaupungin Richmondin ja Pietarin kaupungin; hänen tavoitteenaan oli koota piiritettyjen joukkojensa jäänteet, kohdata Konfederaation vahvistukset Pohjois-Carolinassa ja jatkaa taistelua. Tästä seurannut Appomattox Court Housen taistelu, joka kesti vain muutaman tunnin, lopetti kuitenkin käytännössä neljä vuotta kestäneen sisällissodan.
Battle of Appomattox Court House
WATCH: Appomattox Court House
Vetäytyessään maaliskuussa 1865 alkaneesta Unionin armeijan Appomattoxin sotaretkestä Pohjois-Virginian armeija kompuroi kohti länttä Virginian maaseudulla elintarvikkeista ja tarvikkeista riisuttuna. Yhdessä vaiheessa kenraali Philip Sheridanin johtamat unionin ratsuväkijoukot olivat ohittaneet kenraali Leen joukot, estäneet niiden vetäytymisen ja ottaneet Sayler’s Creekissä noin 6 000 vankia.
Neuvottelukuntalaisten karkuruus lisääntyi päivittäin, ja huhtikuun 8. päivään mennessä kapinalliset olivat melkein täysin piiritetty. Siitä huolimatta varhain 9. huhtikuuta aamulla kenraalimajuri John B. Gordonin johtamat konfederaation joukot aloittivat viimeisen hyökkäyksen, joka aluksi onnistui. Pian konfederaatiomiehet kuitenkin huomasivat, että he olivat toivottomasti alakynnessä, sillä kaksi unionin sotilaskuntaa oli marssinut koko yön katkaistakseen konfederaation etenemisen.
Myöhemmin samana aamuna Lee, joka oli eristyksissä kaikesta muonituksesta ja kaikesta tuesta, julisti surullisenkuuluisasti, että ”minulle ei jää jäljelle mitään muuta kuin lähteä tapaamaan kenraali Grantia, ja mieluummin kuolisin tuhannella kuolinvuodella”. Mutta Lee tiesi myös, että hänen jäljelle jääneet joukkonsa, joita oli noin 28 000, ryhtyisivät nopeasti ryöstelemään maaseutua selvitäkseen hengissä.
Kun vaihtoehtoja ei enää ollut, Lee lähetti kenraali Ulysses Grantille viestin, jossa hän ilmoitti olevansa valmis antautumaan Pohjois-Virginian armeijan. Kaksi sodan uuvuttamaa kenraalia tapasivat Wilmer McLeanin kodin etusalongissa kello yksi iltapäivällä samana päivänä.
Lee antautuu Grantille
Kenraali Robert E. Lee antautuu Pohjois-Virginian armeijansa Unionin armeijan kenraalille Ulysses S. Grantille
. Grant Appomattoxissa, Virginiassa vuonna 1865.
Ed Vebell/Getty Images
Lee ja Grant, jotka kumpikin olivat armeijansa korkeimmassa arvossa, olivat tunteneet toisensa jonkin verran Meksikon-Amerikan sodan aikana (1846-48) ja aloittivat vuoropuhelunsa vaihtamalla kiusallisia henkilökohtaisia tiedusteluja. Tyypillisesti Grant oli saapunut paikalle mudassa rähjäisessä kenttäpuvussaan, kun taas Lee oli saapunut paikalle täydessä juhla-asussaan, jossa oli vyö ja miekka.
Lee pyysi antautumisehtoja, ja Grant kirjoitti ne kiireesti ylös. Anteliaasti kaikki upseerit ja miehet armahdettaisiin, ja heidät lähetettäisiin kotiin yksityisomaisuutensa kanssa – miehille tärkeintä olivat hevoset, joita voitaisiin käyttää myöhäiskevään istutukseen. Upseerit saisivat pitää sivuaseensa, ja Leen nälkää näkeville miehille annettaisiin unionin ruoka-annoksia.
Taivuttamalla juhlan kunniaksi soittamaan alkaneen orkesterin Grant sanoi upseereilleen: ”Sota on ohi. Kapinalliset ovat taas maanmiehiämme.” Vaikka hajanainen vastarinta jatkui vielä useita viikkoja – sisällissodan viimeinen kahakka käytiin 12. ja 13. toukokuuta Palmito Ranchin taistelussa Brownsvillen lähellä Teksasissa – sisällissota oli käytännössä päättynyt.
Sisällissodan viimeinen taistelu?
Tieto antautumisesta kulki hitaasti. Vaikka hajanainen vastarinta jatkui vielä useita viikkoja – Appomattoxin jälkeen käytiin kuusi taistelua, ja sisällissodan viimeinen kahakka käytiin 12. ja 13. toukokuuta Palmito Ranchin taistelussa Brownsvillen lähellä Teksasissa – käytännössä sisällissota oli tullut päätökseen.