Allegoria

Allegorian määritelmä

Mikä on allegoria? Tässä nopea ja yksinkertainen määritelmä:

Allegoria on teos, joka välittää piilotetun merkityksen – yleensä moraalisen, hengellisen tai poliittisen – symbolisten hahmojen ja tapahtumien avulla. Tarina ”Kilpikonna ja jänis” on tunnettu allegoria, jonka moraali on, että hidas ja varovainen lähestymistapa (jota Kilpikonna symboloi) on parempi kuin hätäinen ja liian itsevarma lähestymistapa (jota Jänis symboloi).

Joitakin muita keskeisiä yksityiskohtia allegorioista:

• Joidenkin allegorioiden moraali on helppo havaita, kuten esimerkiksi ”Kilpikonnan ja jäniksen” esimerkissä, mutta toiset voivat olla niin hienovaraisia, että jää epäselväksi, oliko kirjailijan tarkoitus, että tarinalla olisi ylipäätään kaksoismerkitys (tai että se olisi allegoria).
• Vaikka kaikki allegoriat käyttävät vahvasti symboliikkaa, kaikkea symboliikkaa käyttävää kirjoitusta ei voida pitää allegoriana. Allegorioille on ominaista symboliikan käyttö, joka läpäisee koko tarinan siinä määrin, että periaatteessa kaikilla päähenkilöillä ja heidän teoillaan voidaan ymmärtää olevan symbolinen merkitys.
• Allegoria voi olla pitkä ja ulottua kokonaisen kirjan tai jopa kirjasarjan pituiseksi, tai se voi olla lyhyt tai osa pidempää teosta (kuten Platonin Tasavallan 7. kirjassa oleva Luolan allegoria).

Allegorian ääntäminen

Näin lausutaan allegoria: al-ih-gore-ee

Allegoria vs. symboliikka

Allegoria ja symboliikka sekoitetaan usein toisiinsa, mutta ne eivät ole sama asia.

• Symboliikka on symbolien, tavallisesti ruumiillisten esineiden, käyttöä abstraktien ideoiden tai ominaisuuksien esittämiseksi. Esimerkiksi teoksessa To Kill a Mockingbird (Tappaa satakieli) satakieli symboloi viattomuutta ja kauneutta.
• Allegoria on teos, jossa käytetään laajasti symboliikkaa laajemman moraalin tai merkityksen välittämiseksi. Lähes kaikki allegorian osatekijät – hahmoista, esineistä, vuoropuhelusta, asetelmista ja tärkeimmistä juonen tapahtumista – voidaan tyypillisesti tulkita niin, että niillä on toissijainen, symbolinen merkitys, joka sopii allegorian laajempaan merkitykseen. Esimerkiksi 1600-luvulla ilmestyneessä allegoriassa Pilgrim’s Progress päähenkilö (nimeltään ”Christian”) ja hänen matkansa sekä kaikki muut hahmot, esineet ja paikat, joiden kanssa hän on tekemisissä matkan varrella, sopivat symbolisesti yhteen laajemman moraalin tai opetuksen kanssa, joka koskee oikeaa ”polkua” taivaaseen pääsemiseksi.

Toisin sanottuna: allegoria on siis teos- tai tarinatyyppi, joka edustaa jotakin aatetta, konseptia tai historiallista tapahtumaa, joka poikkeaa tarinaan sisältyvistä kirjaimellisista tapahtumista. Symboliikka on tekniikka, jota allegoria käyttää voidakseen esittää ja välittää syvemmän merkityksensä.

Miten allegoriat käyttävät symboliikkaa

Allegoriat käyttävät symboliikkaa monin eri tavoin. Vaikka allegorioiden symbolityypit ovat niin moninaisia, ettei niitä kaikkia ole mahdollista luokitella, ne on mahdollista ryhmitellä kahteen laajaan kategoriaan. Allegorioiden hahmot, tapahtumat, paikat ja esineet symboloivat yleensä:

• Hyveet, paheet tai muut abstraktit ideat. Esimerkiksi kiero pankkiiri saattaa symboloida ahneutta, kun taas herra Laillisuuden hahmo vertauskuvassa Pilgrim’s Progress symboloi näkemystä, jossa laki asetetaan etusijalle uskoon Jeesukseen Kristukseen nähden.
• Todellisia ihmisiä ja tiettyjä historiallisia tapahtumia. Esimerkiksi yksi hahmo voi symboloida kuningatar Elisabet I:tä tai kaksi hahmoa voi symboloida Amerikan sisällissodan vastakkaisia osapuolia.

Vaikka joidenkin allegorioiden symboliikka voi olla hyvinkin hienovaraista, useammin symboliikka on selkeää tai jopa rankkaa. Esimerkiksi herra Laillisuus, joka symboloi lain ympärille keskittyvää ajattelutapaa, on nimeltään herra Laillisuus! Vastaavasti Geoffrey Chaucerin House of Fame -teoksessa Lady Fame on sen hahmon nimi, joka määrittelee toisten sosiaalista mainetta.

Ei kaikki symboliikka ole allegoriaa

Vaikka allegoriat sisältävätkin paljon symboliikkaa, symboliikan esiintyminen teoksessa ei tee teoksesta automaattisesti allegoriaa. Pikemminkin allegoria on tarina, jossa suurin osa hahmoista ja juonenkäänteistä toimii symboleina jollekin muulle, tai jossa koko juoni symboloi jotain laajempaa käsitettä, ideaa, historiallista tapahtumaa tai yhteiskunnallista ilmiötä. Tarina tai runo voi kuitenkin sisältää symboleja, vaikka se ei toimisikaan allegoriana. Esimerkki voisi olla hyödyllinen:

• Edmund Spenserin runo The Faerie Queene on allegoria. Sen hahmot eivät ole kovin monimutkaisia tai syvällisiä: niiden on tarkoitus ilmentää enemmän hyveitä tai ideoita kuin muistuttaa todellisia ihmisiä.
• Nathaniel Hawthornen The Scarlet Letter sisältää paljon symboliikkaa, mutta se ei ole allegoria. Päähenkilö Hester Prynne sekä kaikki muut merkittävät hahmot osoittavat suurta psykologista ja emotionaalista monimutkaisuutta ja yksilöllisyyttä. Vaikka romaani on täynnä symboleja, hahmojen monimutkaisuuden vuoksi ei olisi oikein järkevää sanoa, että The Scarlet Letter olisi allegoria aviorikoksesta. Pikemminkin se on romaani, joka kirjaimellisesti kertoo puritaanisen ajan hahmoista, joihin aviorikos vaikuttaa, ja romaanissa on myös symbolisia piirteitä, jotka syventävät ja tehostavat sen eri teemoja.

Lyhyesti sanottuna kaikki allegoriat ovat hyvin symbolisia, mutta kaikki symbolinen kirjoitus ei ole allegorista.

Allegorian tyypit

Allegorioita on kahta päätyyppiä. Perustekniikka on molemmissa luokissa sama, mutta kummassakin lajissa hahmot ja tapahtumat symboloivat eri asioita.

• Historialliset allegoriat: Tähän luokkaan kuuluvat kirjoitukset allegorisoivat historiallisia henkilöitä ja tapahtumia. Tämäntyyppisen allegorian kirjoittajat saattavat käyttää symboleja peittääkseen kirjoituksensa todellisen aiheen (esimerkiksi välttääkseen sensuuria tai rangaistusta) tai tislatakseen tehokkaasti monimutkaisen historian yksinkertaisemmaksi ja elävämmäksi tarinaksi, joka sitouttaa lukijat emotionaalisella ja esteettisellä tasolla.
  • Hyvä esimerkki tämäntyyppisestä allegoriasta on George Orwellin Eläinten maatila, joka vastaa melko tarkasti Venäjän vallankumouksen tapahtumia.
• Käsitteellisiä allegorioita: Tämäntyyppinen allegoria käyttää hahmoja ja tapahtumia symbolisoimaan abstrakteja asioita eikä niinkään todellisia tapahtumia tai henkilöitä. Esimerkiksi käsitteellisten allegorioiden kirjoittajille on tavallista käyttää hahmoja, jotka ilmentävät tiettyjä moraalisia ominaisuuksia, kuten puhtautta tai rakkautta. Useimmat uskonnolliset ja yhteiskunnalliset allegoriat kuuluvat tähän kategoriaan, sillä ne eivät yleensä liity tiettyyn henkilöön tai historialliseen tapahtumaan vaan pikemminkin johonkin hyveeseen tai paheeseen yleisemmin.
  • Chaucerin Canterburyn tarinoihin kuuluvassa tarinassa ”The Pardoner’s Tale” Pardoner-niminen hahmo väittää, että ahneus on kaiken pahan alku ja juuri, ja havainnollistaa asiaa allegorian avulla, jossa kolme juopunutta miestä lähtee etsimään ”Kuolemaksi” kutsuttua hahmoa, mutta löytää sen sijaan pienen kultaisen omaisuuden. He päätyvät tappamaan toisensa yrittäessään saada koko aarteen haltuunsa. Kolmen miehen voidaan sanoa ruumiillistavan ahneutta.

On varmasti mahdollista, eikä harvinaista, että allegorian kirjoittaja ottaa elementtejä molemmista näistä kahdesta allegoriatyypistä.

Allegoria vs. vertaus

Miehet sekoittavat usein allegorian vertauskuvauksen vertauskuviin – toiseen samantyyppiseen tarinatyyppiin, joka käyttää vahvasti hyväksi symbolismia merkityksen välittämiseksi. Itse asiassa nämä kaksi termiä tarkoittavat kuitenkin aivan eri asioita. Tässä muutamia keskeisiä eroja allegorian ja vertauksen välillä:

• Moraali: Vertaukset ovat didaktisia eli niiden tarkoituksena on opettaa kuulijalle jotakin. Siksi vertauksissa on aina moraalia tai opetus. Esimerkiksi Jeesuksen ja Buddhan kaltaiset uskonnolliset hahmot käyttivät jatkuvasti vertauksia välittääkseen uskomuksiaan muille. Allegorioilla sen sijaan ei aina ole moraalia: niissä voi olla kyse vain historiallisen tapahtuman uudelleen kertomisesta tietystä näkökulmasta tai monimutkaisen ajatuksen välittämisestä maailmasta muuttamatta sitä opetukseksi.
• Pituus:
• Hienovaraisuus: Koska vertausten tarkoituksena on opettaa moraalinen opetus, vertauksen symbolinen merkitys on lähes aina heti selvä. Vertausten tavoin allegorioissa voidaan käyttää hyvin suoraviivaista symboliikkaa – mutta toisin kuin vertauksissa, jotkut allegorioista voivat olla niin hienovaraisia, että lukijat eivät aina edes huomaa tekstin symbolista merkitystä.

Allegoria Esimerkkejä

Allegoria kirjallisuudessa

Allegoria on yksi vanhimmista kirjallisuuden muodoista, ja kirjailijat ovat jo pitkään luottaneet allegorian kykyyn välittää moraalinen tai poliittinen viesti tehokkaasti ja hienovaraisesti.

Allegoria George Orwellin Eläinten maatilalla

Orwellin Eläinten maatila (Animal Farm)

Eläinten maatila (Animal Farm)

on poliittinen allegoria. Se kertoo tarinan eläimistä maatilalla, jonka omistaa pahoinpitelevä maanviljelijä. Eräänä yönä villisika nimeltä Vanha Majuri kokoaa kaikki tilan eläimet yhteen. Tietäen kuolevansa pian, Vanha Majuri pitää puheen, jossa hän paljastaa eläimille, että ihmiset aiheuttavat kaiken sen kurjuuden, jota eläimet kärsivät. Vanha Majuri sanoo, että kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, ja kehottaa niitä liittymään yhteen ja kapinoimaan. Vanha majuri kuolee pian tämän jälkeen, mutta maatilan eläimet kehittävät hänen ajatuksistaan eläimellisyyden filosofian, ja ne kukistavat pahoinpitelevän maanviljelijän kansannousussa ja nimeävät maatilan uudelleen ”Eläinten maatilaksi”. Seuraa pitkä tarina eläinten poliittisesta kuohunnasta, jossa siat nousevat valtaan ja heistä itsestään tulee sortavia hallitsijoita, jotka muuttavat Old Majorin vallankumouksellisen lausuman (”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia”) järjettömäksi lausumaksi, joka oikeuttaa niiden ylivallan (”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkin eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”).

Eläinten maatila (Animal Farm)

Eläinten maatila (Animals Farm)

Eläinten maatila (Animals Farm)

Eläinten maatila (Animals Farm)

on allegorinen tarina kommunismista, joka on luokkien lakkauttamista ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden toteutusta ajava poliittinen ideologia. Vanha Majuri symboloi kommunismin isiä, Karl Marxia ja Vladmir Leniniä, kun taas sikojen tekopyhä hallitseva luokka edustaa Venäjän vallankumouksen jälkeistä neuvostohallitusta. George Orwell valitsi todennäköisesti käyttää allegorista tarinaa hyökätäkseen totalitarismia vastaan (sen sijaan, että olisi hyökännyt sitä vastaan suoraan tai eksplisiittisesti), koska se oli niin arkaluonteinen poliittinen aihe hänen kirjansa kirjoittamisen aikaan (1944-45).

Allegoria John Miltonin teoksessa Kadonnut paratiisi

Kadonneen paratiisin toisessa kirjassa hahmo nimeltä Synti kuvailee, kuinka hän synnytti Kuoleman sen jälkeen, kun Saatana (tai paholainen), joka on hänen oma isänsä, oli hedelmöittänyt hänet. Hänen kertomuksensa on allegorinen, koska jokainen hahmo on hyvin symbolinen, samoin kuin heidän suhteensa toisiinsa. (Esimerkiksi juutalais-kristillisessä perinteessä kuolemaa ei ollut edes olemassa ennen kuin Saatana houkutteli ensimmäiset ihmiset tekemään syntiä. Siinä mielessä Saatana synnytti synnin, ja yhdessä nämä kaksi synnyttivät kuoleman). Tässä kohdassa Milton kuvaa, kuinka Synti synnytti Kuoleman:

Viimein tämä vastenmielinen jälkeläinen, jonka sinä näet
Oman syntymäsi, murtautui väkivaltaisesti
Torjui sisälmykseni, joka pelon ja tuskan
vääristämänä, koko alavartaloni muodon näin kasvatti
Muunnti’d: Mutta hän, synnynnäinen viholliseni
Eteenpäin lähti, heiluttaen kohtalokasta tikkaansa
Tuhoamaan: minä pakenin ja huusin Kuolemaa;
Kuolema vapisi kammottavasta nimestä ja huokaisi
Kaikista luolistaan, ja Kuolema kaikui takaisin.

Ylimääräisiä allegorioita kirjallisuudessa

Joitakin muita kuuluisia allegorisia kirjallisuuden teoksia ja niiden symbolisia merkityksiä ovat:

• Edmund Spenserin The Faerie Queene: Moraalinen allegoria kuningatar Elisabet I:n hallituskaudesta ja ritarillisista hyveistä, kuten maltillisuudesta.
• John Bunyanin The Pilgrim’s Progress: Uskonnollinen allegoria kristityn hengellisestä matkasta kohti pelastuksen löytämistä.
• Percy Bysshe Shelleyn Prometheus Unbound: Monimutkainen allegoria Ranskan vallankumouksesta ja romanttisesta luovuuden ihanteesta.
• Franz Kafkan Metamorfoosi: Sosiaalinen allegoria modernin yksilön vieraantumisesta yhteiskunnassa.

Allegoria filosofiassa

Tuhansien vuosien ajan filosofit ovat ilmaisseet uskomuksiaan allegorioiden avulla erityisesti siksi, että allegoriset kertomukset ovat käteviä havainnollistamaan käsitteitä, jotka saattaisivat muuten olla liian abstrakteja selitettäväksi helposti.

Symbolismi Platonin luolassa

Platonin ”Luolan allegoria” on klassinen ja tunnettu esimerkki allegorian käytöstä. Ajatellaanpa seuraavia Sokrateen lausumia rivejä:

Kuvittele tämä: Ihmiset asuvat maan alla luolamaisessa asunnossa. Pitkälle päivänvaloa kohti ulottuu sen sisäänkäynti, jota kohti koko luola on kokoontunut. Ihmiset ovat olleet tässä asumuksessa lapsesta asti, kahlittuina jaloista ja kaulasta… Niinpä he pysyttelevät samassa paikassa niin, että heillä on vain yksi asia, jota he voivat katsoa: mitä tahansa he kohtaavat kasvojensa edessä. Mutta koska heidät on kahlittu, he eivät voi kääntää päätään ympäri.”

Myöhemmin dialogissa käy ilmi, että Sokrateen kuvitteelliset vangit ovat itse asiassa keskivertoihmisen symbolisia representaatioita. Hänen luolassaan olevat vangit voivat havaita vain sen, mitä heidän olosuhteensa sanelevat – esimerkiksi orjuudessa ollessaan he eivät voi havaita aurinkoa. Samoin ihmiset eivät voi saada tiettyjä tietoja maailmankaikkeudesta pelkästään aistiensa avulla. Näin ollen Platon esittää sellaisen korkeamman todellisuuden olemassaolon, jota ei voida käsittää niin kauan kuin ihmiset uskovat edelleen, että se, mitä he kykenevät havaitsemaan, on kaikki todellinen.

Allegoria elokuvassa

Pitkä perinne on allegorisilla elokuvilla, jotka esittävät historiallisia hahmoja tai moraalisia ominaisuuksia symbolien sarjan avulla.

Allegoria Pan’s Labyrinthissa

Guillermo del Toron vuonna 2006 valmistunut synkkä fantasiaelokuva sijoittuu 1930-luvun Espanjan sisällissodan aikaan, ja se kertoo Ofelia-nimisen tytön matkasta keijujen alamaailmaan, jonka hän löytää kotinsa läheltä. Kummittelevassa loppukohtauksessa nuori Ofelia kieltäytyy vahingoittamasta viatonta ihmistä, vaikka se maksaisi hänelle myyttisen peikon lupaaman valtakunnan ja lopulta hänen henkensä. Vaikka yksikään elokuvan hahmoista ei ole todellinen historiallinen henkilö, he symboloivat Espanjan sisällissodan vastakkaisia osapuolia. Jos Ofelia on vertauskuvallinen hahmo Espanjan vastarinnasta tyranniaa vastaan, hänen laskelmoiva isäpuolensa (joka on kapteeni maan sotilasdiktaattorin puolella) edustaa espanjalaisten virkamiesten kaikkivoipaa vallan tavoittelua ja sokeaa uskollisuutta diktatuurin ihanteille.

Miksi kirjailijat päättävät kirjoittaa allegorioita?

Kirjailijat saattavat päättää kirjoittaa allegorioita useista syistä, ja on varmasti mahdollista, että kirjailija päättää kirjoittaa allegorian useammasta kuin yhdestä alla olevista syistä.

• Käsitelläkseen kiistanalaista aihetta: Joistakin aiheista on vaikea keskustella suoraan kirjallisesti – esimerkiksi voi olla liian kiistanalaista tai epäkohteliasta viitata suoraan arkaluonteisiin ja meneillään oleviin poliittisiin tapahtumiin. Koska allegoria peittää kommenttinsa toisen tarinan taakse, kirjailijan voi olla helpompi tuoda asiansa esille suututtamatta yleisöä.
• Tehdä jostakin mielenkiintoisempaa: Lukijoiden saattaa olla vaikea kiinnittää huomiota esseeseen, joka käsittelee esimerkiksi oikeaa tapaa käyttäytyä taivaaseen pääsemiseksi tai Neuvostoliiton pahuutta. Pilgrim’s Progress 1600-luvulla ja Animal Farm 1900-luvulla käyttivät allegoriaa molempien näiden aiheiden käsittelemiseen ja saavuttivat suuren suosion. Esittämällä tarinan, joka havainnollistaa moraalia tai ajatusta sen sijaan, että se selitettäisiin suoraan, kirjailijat voivat saada yleisönsä todennäköisemmin sitoutumaan – ja lopulta omaksumaan – viestin, jonka he yrittävät välittää.
• Tehdä jostakin ymmärrettävämpää: Allegoriat voivat tehdä monimutkaisista ajatuksista konkreettisia ja siten ymmärrettävämpiä lukijoille. Esimerkiksi Platonin Allegoria luolasta havainnollistaa sekä monimutkaista filosofista ajatusta todellisuudesta että yhtä monimutkaista psykologista opetusta siitä, miten ihmiset vastustavat tuntemattoman totuuden kuulemista. Allegoria vangitsee kaiken tämän ja tekee molemmista ajatuksista helpommin sulavia.
• Koska se on hauskaa:

Muita hyödyllisiä allegorian lähteitä

• Allegoriaa käsittelevä Wikipedian sivu: On melko laaja näkemys allegoriasta, joka jättää huomiotta kriitikoiden omaksuman ja oppaassamme heijastuvan keskittymisen kerrontaan. Silti tämä on hyvä yleiskatsaus klassisiin allegorioihin, ja siinä on hyödyllinen keskustelu visuaalisesta allegoriasta maalaustaiteessa.
• Slate’s ”Save the Allegory!”: Henkilökohtaisempi näkemys kirjallisesta keinosta, jossa on selkeä käsitys siitä, mitä allegoria ei ole. Hyvää luettavaa sen jälkeen, kun olet käyttänyt jonkin aikaa tutustumalla klassisiin allegorioihin, kuten Spenserin The Faerie Queeneen.
• Taste of Cineman 10 loistavaa elokuvaa, joita on käytetty allegorioina yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä:
• Wikipedia entry on Pilgrim’s Progress: Merkintä käsittelee hyvin yksityiskohtaisesti allegorian sisältämää symboliikkaa.