Yorkin ja Albanyn yksittäiset herttuakunnat oli aiemmin luotu useita kertoja Englannin ja Skotlannin herttuakuntiin. Kummastakin oli tullut perinteinen arvonimi monarkin toiselle pojalle, ja ne oli yhdistetty (mutta myönnetty erikseen) Stuartin talossa.
1800-luvulla Yorkin ja Albanyn kaksoisherttuakunta luotiin kolme kertaa Ison-Britannian Peerageen. Ensimmäisen kerran titteliä hallitsi Brunswick-Lüneburgin herttua Ernest Augustus, Osnabrückin piispa, kuningas Yrjö I:n nuorin veli, joka kuoli ilman jälkeläisiä.
Yorkin ja Albanyn herttuakunnan toinen perustaminen tapahtui prinssi Edwardille, kuningas Yrjö III:n nuoremmalle veljelle. Hänkin kuoli ilman jälkeläisiä, koska ei ollut koskaan mennyt naimisiin. Kolmas ja viimeinen Yorkin ja Albanyn herttuakunnan perustaminen tapahtui prinssi Frederick Augustukselle, kuningas Yrjö III:n toiselle pojalle. Hän toimi Britannian armeijan ylipäällikkönä useita vuosia, ja hän olikin suositussa riimissä alkuperäinen ”grand old Duke of York”. Hän kuoli ilman laillisia jälkeläisiä.
Joka kerta, kun Yorkin ja Albanyn herttuakunta luotiin, sillä oli vain yksi haltija, joka kuoli ilman laillisia jälkeläisiä.
Kuningatar Viktoria myönsi Albanyn herttuan arvonimen (yhtenäinen maantieteellinen nimitys) vuonna 1881 neljännelle pojalleen, prinssi Leopoldille, ja Yorkin herttuan arvonimen (yhtenäinen maantieteellinen nimitys) vuonna 1892 vanhimman poikansa toiselle pojalleen (joka oli kuitenkin tuolloin ainoa elossa oleva poika) prinssi Yrjölle.