MICHAEL BLANDING
Encyclopædia Britannican pitkät, komeat rivit ovat jo yli vuosisadan ajan olleet monen sivistyneen ihmisen kodin hyllyssä – ensimmäiseen sanaan sullottu diftongi on vanhan maailman oppineisuuden ja vakavuuden symboli. Niinpä monet järkyttyivät, kun kunnianarvoisa laitos ilmoitti vuonna 2012, ettei se enää julkaisisi painettua versiota monisäikeisestä tietokokoelmastaan.
Vaikka Britannica olisi edelleen saatavilla verkossa, virtuaalisen seinän kirjoitus oli selvä: Internet oli syrjäyttänyt sen. Ja tarkemmin sanottuna nouseva ilmiö Wikipedia, ilmainen, joukkorahoitteinen tietosanakirja, josta oli vuonna 2001 tapahtuneesta perustamisestaan lähtien tullut nopeasti uusi tiedonlähde.
”On surullista nähdä Encyclopædia Britannican kehityskaari”, sanoo Feng Zhu, Harvard Business Schoolin Technology and Operations Management -yksikön apulaisprofessori, joka kuvaa uudessa työpaperissaan yksityiskohtaisesti tietojätin nousua ja laskua. ”Wikipedian tarkkuudesta on tehty paljon tutkimuksia, ja tulokset ovat vaihtelevia – jotkut tutkimukset osoittavat, että se on yhtä hyvä kuin asiantuntijat, toiset taas osoittavat, että Wikipedia ei ole lainkaan tarkka.”
Asiaa mutkistaa kuitenkin se, että monet aiheet, joita etsimme Britannicasta – tai mistä tahansa tietosanakirjasta – eivät ole faktapohjaisia. ”Useimpiin sisältöaiheisiin, joiden kanssa olemme tekemisissä päivittäin, ei ole todennettavissa olevaa vastausta”, Zhu sanoo. ”Ne voivat olla varsin subjektiivisia tai jopa kiistanalaisia.”
Historiaa, sanotaan, kirjoittavat voittajat, ja sitä voi lukea hyvin eri tavoin riippuen siitä, kuka tarinan kertoo. Jopa nykypäivän kysymyksistä, kuten maahanmuutosta, asevalvonnasta, abortista ja ulkopolitiikasta, voidaan käydä kiivasta keskustelua riippuen siitä, kuka esittää mielipiteitä. Vuosien mittaan Britannica on käsitellyt tätä epävarmuutta etsimällä alojensa arvostetuimpia asiantuntijoita yrittäessään tarjota selviä analyysejä aiheista; kun taas Wikipedia on kehottanut siviilieditoreitaan säilyttämään niin sanotun neutraalin näkökulman (NPOV).
Kuka on objektiivisempi
Mutta saavutetaanko objektiivisuus paremmin tarkastelemalla yhtä vai tuhansia näkökulmia? Yhdessä kanssakirjoittaja Shane Greensteinin kanssa Northwesternin Kellogg School of Managementista Zhu esittää tämän kysymyksen uudessa julkaisussaan Do Experts or Collective Intelligence Write with More Bias? Evidence from Encyclopædia Britannica and Wikipedia.
Zhu ja Greenstein ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita kysymyksestä joukkojen ennakkoluuloista, joista tutkijat monilla aloilla, muun muassa psykologiassa ja politiikassa, ovat vuosisatojen ajan käyneet kiivasta keskustelua. Onko kaksi päätä parempi kuin yksi, vai pilaako liian monta kokkia liemen? Johtaako enemmistön kollektiivinen tahto demokraattiseen konsensukseen vai fundamentalistiseen ryhmäajatteluun?
Wikipedian massiivinen, käynnissä oleva luonnollinen koe tarjoaa ainutlaatuisen näkymän näihin kysymyksiin. ”Internetin ansiosta ihmisten on niin helppo yhdistyä; jotkut tutkijat ovat huolissaan siitä, että ihmiset valikoituvat itsestään ryhmiin, joilla on samanlainen ideologia”, Zhu sanoo. Tämän seurauksena internet saattaa johtaa ennakkoluuloisempiin mielipiteisiin, jotka vain koventuvat ajan mittaan käyttäjien jakautuessa kilpaileviin virtuaalileireihin.
Testaamaan tätä teoriaa Zhu ja Greenstein käyttivät sanomalehtien ennakkoluulojen tutkimiseen Chicagon yliopiston taloustieteilijöiden Matthew Gentzkow’n ja Jesse Shapiron kehittämää termitietokantaa. Gentzkow ja Shapiro tutkivat vuoden 2005 Congressional Recordissa olevia puheita yksilöidäkseen tieteellisesti 500 tärkeintä yksittäistä lausetta, joita demokraatit (esim. verohelpotukset, minimipalkka, polttoainetehokkuus) ja republikaanit (esim, kuolinvero, rajaturvallisuus, terrorismin vastainen sota), ja luokittelivat ne poliittisen suuntauksen mukaan.
Zhu ja Greenstein tunnistivat sitten noin 4 000 artikkelia, jotka ilmestyivät sekä Encyclopædia Britannicassa että Wikipediassa, ja määrittivät, kuinka monta kutakin näistä koodisanoista sisältyi, pyrkien määrittämään yleistä puolueellisuutta ja suuntaa.
He havaitsivat, että yleisesti ottaen Wikipedian artikkelit olivat puolueellisempia – 73 prosenttia artikkeleista sisälsi koodisanoja, kun taas Britannicassa vain 34 prosenttia.
Lähes kaikissa tapauksissa Wikipedia oli vasemmistolaisempi kuin Britannica. Kun artikkelit jaettiin kategorioihin, tutkijat havaitsivat esimerkiksi, että yrityksiä koskevat jutut olivat 11 prosenttia kallistuneempia demokraattien suuntaan, kun taas samankaltaista kallistumista oli havaittavissa sellaisissa aiheissa kuin hallitus (9 prosenttia), koulutus (4 prosenttia), maahanmuutto (4 prosenttia) ja kansalaisoikeudet (3 prosenttia). Muihin luokkiin ei saatu riittävästi tietoja, jotta puolueellisuutta olisi voitu merkittävästi havaita.
Nämä havainnot eivät tietenkään kerro, kumpi näistä kahdesta lähteestä on oikeassa näkemyksensä suhteen, vaan ainoastaan sen, miten ne vertautuvat toisiinsa. ”Voimme vain sanoa, että Wikipedia on vasemmistolaisempi”, Zhu sanoo. ”Emme voi sanoa, kumpi heijastaa todellista todellisuutta.”
Lisäksi suuri osa Wikipedian puolueellisuudesta näyttäisi johtuvan verkkojulkaisun pidemmistä artikkeleista, joissa sanamäärällä ei ole niin suurta merkitystä kuin historiallisesti painetussa Britannicassa. Kun Wikipediaa verrataan sanasta sanaan, suurin osa (joskaan ei kaikki) Wikipedian vasemmistolaisuudesta selviää pesussa. Toisin sanoen samanpituisten artikkeleiden osalta Wikipedia on yhtä keskiverto kuin Britannica.
”Jos luet 100 sanaa Wikipedian artikkelista ja 100 sanaa Britannicasta, et löydä merkittävää eroa puolueellisuudessa”, Zhu sanoo. ”Pidemmissä artikkeleissa on paljon todennäköisemmin näitä koodisanoja.”
Huuhtelemalla ennakkoluulot pois
Zhun ja Greensteinin tutkimuksen kenties mielenkiintoisin havainto on, että mitä useammin artikkelia tarkistetaan Wikipediassa, sitä vähemmän ennakkoluuloja siinä todennäköisesti esiintyy – mikä on suorassa ristiriidassa sen teorian kanssa, jonka mukaan ideologiset ryhmät saattaisivat ajan mittaan valikoitua itsekseen yhä enemmän ennakkoluuloisempiin leireihin.
”Tiedot viittaavat siihen, että ihmiset keskustelevat toistensa kanssa verkossa, vaikka heillä on erilaisia näkemyksiä”, Zhu sanoo. ”Joukko osoittaa niin sanotusti jonkinlaista viisautta, jolla se voi itse korjata ennakkoluuloja.”
Tämän vaikutuksen näkymiseen tarvittavien tarkistusten määrä on kuitenkin melko suuri – vähintään 2 000 muokkausta – ja käyttäjien eniten lukemat artikkelit eivät välttämättä ole niitä, joita päätoimittajat ovat tarkistaneet eniten. ”Jossain määrin emme näe skenaariota, jossa liian monet kokit pilaavat liemen, vaan pikemminkin liian pieni määrä kokkeja”, Zhu sanoo.
Jos Wikipedia haluaa parantaa objektiivisuuttaan, Zhu suosittelee, että se rohkaisee muokkaajia muokkaamaan ensin luetuimpia juttuja sekä rohkaisee poliittisesti eri mieltä olevia henkilöitä muokkaamaan samaa artikkelia.
”Wikipediassa tämä onnistuu helposti”, hän sanoo. ”Sillä on kaikki tiedot siitä, kuinka monta kertaa ihmiset lukevat ja muokkaavat artikkeleita. He voisivat helposti suunnata muokkaajien huomion niin, että sillä olisi suurin vaikutus.”
Tilaa molemmille?
Britannican osalta voidaan todeta, että vaikka sen asiantuntijat saavat Zhun ja Greensteinin havainnoista kaiken kaikkiaan jonkin verran oikeutta, muokkaajien ei edelleenkään ole todettu olevan objektiivisempia kuin väkijoukko riittävästi tarkistetuissa artikkeleissa. Jos yhtiö haluaa pysyä merkityksellisenä, Zhu ehdottaa, sen pitäisi ehkä keskittyä kapeisiin artikkeleihin aiheista, joita Wikipedian toimittajat eivät todennäköisesti pysty riittävästi käsittelemään.
”Mitä tulee heidän kykyihinsä, Britannica saattaa pystyä markkinoimaan itseään paljon paremmin asiantuntijana sellaisissa aiheissa, joita Wikipedia ei pysty kattamaan hyvin, kuten tuntemattomissa sairauksissa, joissa ei ehkä ole tarpeeksi asiantuntijoita, joilla olisi aikaa kirjoittaa Wikipedia-artikkelia.”
Lukijoiden tulisi puolestaan olla tietoisia Wikipediassa esiintyvästä luontaisesta puolueellisuudesta ja etsiä muita lähteitä tietojen vahvistamiseksi artikkeleista, joista puuttuu suuri määrä ajan mittaan tehtyjä tarkistuksia.”
Nykyaikaisessa virtuaalisessa kirjahyllyssä voi toisin sanoen olla paikka Wikipedialle ja Encyclopædia Britannicalle vierekkäin.
Tekijästä: Michael Blanding on Harvard Business Schoolin Working Knowledge -lehden vanhempi kirjoittaja.