The management of metastatic squamous cell carcinoma in cervical lymph nodes from an unknown primary

Potilaalla diagnosoidaan tuntematon primaari pään ja kaulan alueella, kun kaulan imusolmukkeessa tai imusolmukkeissa on metastaattista tautia eikä primaarista leesiota ole havaittu perusteellisessa fyysisessä tutkimuksessa, suunnatuissa biopsioissa epäilyttävistä tai todennäköisimmin primaarista kohdista ja kuvantamistutkimuksissa. Tätä oireyhtymää sairastavien potilaiden optimaalinen hoito on edelleen epäselvää ja kiistanalaista. Raportoimme tulokset ja analyysin 24 potilaan hoidosta, joilla oli tämä oireyhtymä. Vuosina 1976-1992 lääketieteellisessä keskuksessamme hoidettiin 24 potilasta, joilla oli metastaattinen levyepiteelisyöpä kaulan imusolmukkeissa. Perusteellisella etsinnällä ei havaittu primaarista leesiota yhdelläkään heistä. Potilaille tehtiin radikaali kaulan poistoleikkaus; 23:lla oli yksipuolinen ja yhdellä kaksipuolinen kaulan tauti. Postoperatiivinen sädehoito annettiin kaulan molemmille puolille ja mahdollisiin primaarisiin limakalvo- ja submukosaalisiin kohtiin. Kliinisen N-vaiheen, useiden mukana olevien imusolmukkeiden histologisten löydösten, kasvaimen ekstrakapselisen laajenemisen ja eloonjäämisajan välinen suhde analysoitiin tilastollisesti. Eloonjäämisanalyysissä käytettiin Kaplan-Meierin menetelmää. Log-rank-testin p-arvot vertailtaessa kahta ryhmää 1) N1 ja N2 verrattuna N3:een ja 2) ekstrakapselisen kasvaimen laajenemisen esiintyminen verrattuna sen puuttumiseen ovat alle 0,005, ekstrakapselisen kasvaimen laajenemisen ollessa hieman pienempi kuin ekstrakapselisen kasvaimen laajenemisen puuttumisen. Koko ryhmän 5 ja 10 vuoden taudista vapaa elossaoloprosentti oli 54,2 % (70,5 % N1:n ja N2:n osalta ja 14,2 % N3:n osalta). Kolmella potilaalla oli paikallinen epäonnistuminen, kahdella primaarisissa paikoissa, yhdellä nenänielussa ja toisella nielun suupielessä (jälkimmäisellä oli myös uusiutuva tauti leikkaamattomassa kaulassa). Kahdeksalla potilaalla etäpesäkkeitä kehittyi 7-38 kuukautta sädehoidon jälkeen. Kaikilla 11 potilaalla (45,8 %), joilla tauti uusiutui, oli pitkälle edennyt kliininen N-vaihe, mikroskooppilöydöksissä havaittiin lukuisia imusolmukkeita, ja kasvain oli levinnyt selvästi ympäröiviin pehmytkudoksiin ja verisuoniin. Kaukometastaasien suuri esiintyvyys pian hoidon jälkeen viittaa hematogeeniseen leviämiseen ennen hoitoa potilailla, joilla oli laaja nodaalinen ja ekstranodaalinen tauti. Pitkän aikavälin taudista vapaa eloonjäämisemme yli kymmenen vuoden kuluttua näyttää viittaavan yhdistettyihin hoitomuotoihin, mukaan lukien radikaali kaulan dissektio ja postoperatiivinen kaulan sädehoito, sekä mahdolliseen primaaripaikkaan potilailla, joilla on N2- ja N3-tauti (N1-ryhmämme on liian pieni analyysiä varten). Tulevaisuudessa voidaan odottaa paranemisasteen paranemista entisestään varhaisen toteamisen ja hoidon avulla.