Tarvitsevatko ulkoilualan yritykset todella mukautua poliisin tarpeisiin?

Pukeutumisella on mielenosoituksessa merkitystä vain hyvin rajoitetusti. Pukeutumisessa ei ole niinkään kyse ulkonäöstä kuin vaikutuksesta – jos järjestäjät käskevät pukeutua valkoiseen, pukeudu valkoiseen – tai hyödyllisyydestä, kuten hyödyllisistä suojavaatteista ja pitkistä hihoista, jotka peittävät tatuoinnit. Tärkeintä on kuitenkin mukavuus ja tasaisuus. Pukeutumalla tekniikkaan ja ulkoiluun sopiviin vaatteisiin voi saavuttaa tämän. Vaellusvaatteet – vaikkapa löysät ja ohuet Patagonia baggies -, Columbian kosteutta siirtävät, hengittävät Bonehead-paidat, North Face -käsineet, joissa on sormissa juttu puhelinta varten, Arc’Teryxin balaklavat, jotka ovat huomaamattomia ja pidättelevät Coronaa – ovat ihanteellisia, kun haluat sulautua joukkoon, pysyä nimettömänä ja viettää tuntikausia ulkoilmassa. Vaatteet ovat kevyitä, pakkautuvia, yksinkertaisia, sateeseen ja helteeseen sopivia, ja mikä tärkeintä, niitä on saatavilla, ja ne ovat poliittisesti edistyksellisiltä vaikuttavien tuotemerkkien valmistamia. (Toisin kuin vaellusvaatemerkki Black Diamond, jonka omistaa Clarus Corporation, jonka hallituksen puheenjohtaja Warren B. Kanders ilmoitti kesäkuun alussa, että toinen hänen yrityksistään lopettaisi ”väkijoukkojen hallintaan tarkoitettujen ratkaisujen, mukaan lukien kemialliset aineet, ammukset ja pamput, myynnin lainvalvontaviranomaisille ja sotilasviranomaisille”). Yrityksinä ne ovat melko kehittyneitä. Kaikki neljä kuuluvat Sustainable Apparel Coalition -järjestöön; Patagonian Worn Wear on menestys kaikilla tasoilla; The North Facen monimuotoisuutta edistävä Explore Fund -kiipeilyaloite on vaikuttava.

Katso lisää

Yhtiöiden viimeaikaiset julkiset lausunnot näyttävät tukevan tätä. Protestien alkaessa ja jatkuessa Columbia siteerasi korkeimman oikeuden tuomaria Thurgood Marshallia ja sulki myymälänsä George Floydin muistotilaisuuden ajaksi, ja se tekee lahjoituksia Black Lives Matter -järjestölle ja kaksinkertaistaa työntekijöiden maksut. The North Face muokkasi Instagramissaan vain yhden rasismia käsittelevän postauksen, joka ohjaa sen Explore-rahastoon; lahjoitukset menevät ACLU:lle, Outdoor Afrolle ja PGM ONE:lle. Kanadassa sijaitseva Arc’Teryx moitti itseään hiljaisuudestaan, ja Patagonia, porukan ehkä näkyvimmin edistyksellinen yritys, sitoutui 100 000 dollariin NAACP:n oikeuspuolustusrahastolle ja nosti esiin intersektionaalisia ympäristönsuojelijoita. Se myös vetää mainoksiaan Facebookista ja Instagramista vastalauseena Facebookin toimettomuudelle vihapuheen ja väärän tiedon torjunnassa (myös The North Face ja Arc’Teryx ovat vetäneet mainoksiaan pois). Vaikka näillä neljällä on töitä tehtävänä – ne työllistävät vain yhden mustan johtajan – suurista yrityksistä voisi toimia paljon huonomminkin.

Mutta nämä panostukset tapahtuvat monimutkaisessa tilanteessa: ulkoiluyritysten ja lainvalvonnan väliset siteet ovat syvemmällä kuin voisi olettaa. Columbia ja The North Face tarjoavat kumpikin alennuksia poliiseille osana laajempaa ensivastealennusten sarjaa; viime aikoihin asti myös Patagonia ja Arc’Teryx tarjosivat omia alennuksiaan. Näillä kahdella jälkimmäisellä tuotemerkillä on myös erilliset alalinjat – Patagonian Lost Arrow ja Arc’Teryxin LEAF – jotka tuottavat muunneltuja, paranneltuja ulkoiluvaatteita, jotka on tarkoitettu sotilas- ja lainvalvontaviranomaisten käyttöön. Näiden brändien satunnaiselle tarkkailijalle on hieman yllättävää nähdä, miten poliisitoiminta voi uppoutua näennäisesti poliisivapaisiin elämänalueisiin.

Historiallisesti ulkoilualan yritykset ovat tarjonneet tuotteitaan alennuksella usein niin sanottujen Pro-ohjelmien kautta: jos käytät tavaraa paljon, työhön, olitpa sitten retkeilyopas tai toimittaja (oikeasti), voit hakea. Ja lainvalvontaviranomaiset kuuluvat usein tähän ryhmään. Columbian ohjelma koskee oppaita, tiedotusvälineiden ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ammattilaisia sekä ”paikallisissa ja kansallisissa valtion virastoissa työskenteleviä työntekijöitä, jotka työskentelevät aktiivisesti ulkoilmassa”. Yksi North Facen alennus ”ensihoitajille, palomiehille, poliiseille jne.” on osa laajempaa, huhtikuussa alkanutta COVID-19-alennusohjelmaa, joka kestää tämän vuoden loppuun; lisäksi on 10 prosentin sotilasalennus. Patagonian pro-ohjelma, joka on tarkoitettu ”päteville ulkoilma-alan ammattilaisille, ympäristöapurahojen saajille ja ulkoilualan yhteistyökumppaneille”, ei koske poliiseja, mutta Googlen välimuistissa oleva lainvalvonta-alan alennusten yksityiskohtainen sivu tältä talvelta selittää yhtiön tarkemmin määrittelemättömän ”ei-julkisen ja erittäin harkinnanvaraisen” alennuksen ehdot, jota ”tarjotaan vain hyvin valikoidulle osalle asevoimia ja lainvalvontaviranomaisia”. Arc’Teryxin pro-ohjelma puolestaan sulkee nimenomaisesti lainvalvontaviranomaiset ja armeijan jäsenet pois kielenkäytöstään, mutta erään nuorisosotilaiden alennusblogin (kyllä, niitä on olemassa; niitä on legioona) ohjeellisessa postauksessa todetaan, että yhtiö tarjosi ennen alennuksia näille kahdelle ryhmälle. Patagonia kertoi GQ:lle lausunnossaan, että he ”ovat tehneet muutoksia pro-ohjelmaamme viimeisen vuoden aikana”, mutta heillä ei ole muita ilmoitettavia muutoksia; Columbia ja The North Face eivät kommentoineet asiaa.

Nämä alennukset sopivat laajempaan poliisien lepyttelyn sateenvarjoon, joka on suunnilleen yhtä vanha kuin itse työ. Usein toistettu munkkialennus, jota upseerit alkoivat syödä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, saivat alennuksia ja jatkoivat sitä, ei ole niinkään vitsi kuin ennemminkin kellonmerkki: leipomot ja ravintolat, jotka eivät tarjoa alennuksia, saavat harvemmin palveluksessa olevia upseereita käymään, ja kun ilmaiset lounaat loppuvat, joukot boikotoivat. Poliisin työhön liitetyt pienet lahjat, joita annetaan silloin tällöin ja sitten odotetaan ikuisiksi ajoiksi, tuntuvat pikemminkin kiristykseltä kuin kiitokselta, ja ne hämärtävät rajaa yksittäisen poliisin ja hänen asemaansa kuuluvan vallan välillä. Käytäntö on niin vakiintunut, että Chicagon poliisilaitoksen entinen poliisipäällikkö Orlando Wilson, nykyaikaisen poliisitoiminnan uranuurtaja, myönsi, että ”poliisimiehet ovat maailman suurimpia ”nuoleskelijoita””. (Hän vastusti lahjoja.) Digitaalisesti poliisit saavat alennuksia noutopöydästä – asianmukaiset paperit avaavat pääsyn GovX.com-sivustolle, joka on eräänlainen sotilaallinen CostCo, joka tarjoaa vähintään 20 prosentin alennuksia useista tuotemerkeistä, lipuista, matkoista ja viihdepalveluista, sekä a la carte -palvelusta, jossa on tarjolla kaikkea Dickies-vaatteista ja uusista Buickeista uima-altaisiin ja halpoihin taloihin (jälkimmäinen hallituksen ohjelman kautta; se ei toiminut kovin hyvin). Kaiken kaikkiaan raja hämärtyy: poliisit saavat alennuksia kaikesta, koska he ovat saaneet niitä ennenkin, ja tämä kuvio näyttää vähemmän siltä, että tarkoituksena on varustaa ulkoilma-ammattilaiset ja ensiapuhenkilöstö oudoilla takkeilla, ja enemmänkin siltä, että poliisien ja poliisivoimien hyvillä puolilla pysytään.

Alennusten lisäksi jotkin näistä yrityksistä palvelevat nimenomaisesti ryhmiä, jotka on selvästi ja toistuvasti osoitettu haitallisiksi ja tappaviksi. Arc’Teryxin ja Patagonian taktiset vaatemallistot on suunniteltu näiden ryhmien enimmäkseen ulkoilutöitä silmällä pitäen. Koska taktiset vaatteet ovat enimmäkseen tuotemerkittömiä ja vaikutuksettomia ja koska valtion sopimukset ovat tiiviisti hallussa, niitä on vaikea kenenkään muun kuin tarkkasilmäisimmän tarkkailijan erottaa silmämääräisesti. Tämän vuoksi on hieman salaista – tai ainakin etuoikeutettua tietoa -, mitkä sotilashaarat ja poliisilaitokset käyttävät mitäkin ja ostavatko yksittäiset virkamiehet taktiset vaatteet itse vai annetaanko ne heille. On myös tärkeää huomata, että LEAF ei ole puhtaasti valtiollinen jälleenmyyjä: taktisia vaatteita myyviltä varustamoilta on saatavana runsaasti tuotteita siviileille; ne ovat myös vahvasti Grailedin suosiossa, ja viime aikoina ne ovat olleet suosittuja Virgil Ablohin ja Draken kaltaisten henkilöiden keskuudessa. LEAF on GQ:lle antamassaan lausunnossa ”surullinen ja vihainen George Floydin kuolemasta. Olemme syvästi huolissamme rasismista, syrjinnästä ja väkivallasta ja tuemme aktiivisesti ihmisten oikeutta rauhanomaiseen protestointiin. LEAF valmistaa tuotteita, jotka ovat operatiivisesti relevantteja Natoon liittyneille erikoisoperaatiojoukoille ja lainvalvonnan taktisille yksiköille (mukaan lukien hätätilannetoiminta, terrorismin torjunta ja panttivankien pelastusryhmät)”, ja korostaa ilmeisesti, että varusteet on tarkoitettu Zero Dark Thirty -tehtäviin ja korkean intensiteetin poliisityöhön, ei jokapäiväiseen univormutyöhön.

Lost Arrow, Patagonian taktisten vaatteiden haara, on vieläkin tiiviimmin hallussa. Vaatteet – haalarit, jotkut pehmeäkuoriset takit, kaulasuojus, kaikki armeijanvihreitä tai harmaita – näkyvät vain yhdessä verkkokaupassa, Tactical Distributorsissa, ilman Lost Arrow -brändäystä, merkinnällä PATAGONIA TACTICAL *GOV’T SALES ONLY*. (Muilla taktisilla verkkokaupoilla, kuten us-elitegearilla ja botachilla, on Lost Arrow -osioita, mutta ne eivät myy kyseistä tuotemerkkiä). Ainoa Lost Arrow -maininta Patagonian yrityskirjallisuudessa on lyhyt ”Lost Arrow, Inc. dba Lost Arrow Project (government)” Patagonia Worksin UKK-sivulla, ja vaatteet ovat yhtä matalalla profiililla taktisilla areenoilla, joilla niistä ei näytä keskusteltavan tai fetisoitavan samalla tavalla kuin LEAFin vaatteista. Se on hämärä samalla tavalla kuin Patagonia Worksin muutkin vähemmän käsitellyt yritykset – pääomasijoitusrahasto, elokuva- ja mediaosasto, ruoka – vaikuttavat aluksi hämäriltä. Salailu, joka on reilua kaikille yksityisomistuksessa oleville yrityksille, tekee vaikeaksi sanoa, onko Lost Arrow Patagonian kuriositeetti vai ajuri. (Ainoa julkinen vihje on LinkedInin työpaikkailmoitus, joka on sittemmin poistettu: ”The Lost Arrow Project on Patagonia Worksin tytäryhtiö, joka keskittyy yksinomaan julkisiin hankintoihin.”). Lost Arrow’n nimi ei ole uusi – Yosemiten tukipylväs, se oli Patagonian holdingyhtiön nimi vuodesta 1984 vuoteen 2013, ennen kuin se muuttui Patagonia Worksiksi – mutta taktisena jakelijana se on vähemmän vakiintunut. LEAF, jonka syntytarinan sanotaan liittyvän Yhdysvaltain merijalkaväen reppusuunnittelukilpailuun 90-luvun lopulla, on yhtä hyvin dokumentoitu kuin Nike verrattuna Patagonian käsittelemättömään, myyntiin kelpaamattomaan, ei-myynnissä olevaan, tyhjästä löytyvään taktiseen mallistoon. (Patagonia ei kommentoinut Lost Arrow’ta.)

Sotilaallisista taktisista hankinnoista perillä olevien henkilöiden kanssa puhuttaessa voidaan todeta, että kumpikaan linja ei tee sellaista tavaraa, jota ostaa vaikkapa Philadelphian poliisi. Ainoa poliisilaitos, joka näyttäisi käyttävän LEAFia luotettavasti, on Norjassa, ja taktisten vaatteiden ostoon perehtyneiltä henkilöiltä saadut tiedot viittaavat siihen, että kaikki osavaltioiden poliisit, jotka sitä ostavat, tekevät sen harkinnanvaraisesti. Se on tarkoitettu yksityishenkilöille, ei osastoille.

Vaikka Law Enforcement and Armed Forces -niminen tuotelinja herättääkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, se sopii isompaan muotihetkeen: taktiset vaatteet tuntuvat olevan järkeviä pandemian ja taantuman aikana. Parhaat vaatteet ovat järkyttävän hyvin tehtyjä, jossain Pradan nostajien tai yön Carharttin välillä. Tämä laatu johtuu vaatteiden oletetusta käyttötarkoituksesta, joka on puoliksi kuntosalivaruste ja puoliksi henkilönsuojain, mutta myös jostain, jota kutsutaan nimellä Berry compliance – noudatetaan lakimuutosta, jonka mukaan puolustusministeriön vaatehankintojen on oltava amerikkalaisvalmisteisia. Tuloksena on vaateluokka, joka toimii todellisessa maailmassa paremmin kuin lähes mikään muu sen hintaluokassa. Ja vaatteiden taustalla oleva tarina – erityisesti SOCOM-operaattoreille tarkoitetut, melko tuoreet ja saatavilla eräänlaisen kolmannen osapuolen samizdat-myyntijärjestelmän kautta – tekee melkein väistämättömäksi, että ne päätyisivät kentän laidalle tai ehkä mielenosoitukseen. (Drake ja Abloh käyttivät tosiaan samanlaisia LEAF-takkeja Niken muotinäytöksessä helmikuussa.)

Taktisten vaatteiden vuotaminen armeijasta siviilimaailmaan on osa pitkää historiaa – naamiointishortsit tuovat mieleen kesän enemmän kuin Vietnamin; vertaa tätä Pradan gabardine-juoksuhautaa tähän venäläiseen poliisiunivormuun – mutta uuden lajin taustalla oleva T&K, budjetit ja salassapito saavat huipputeknologian tuntumaan hieman oudolta tällä hetkellä. LEAFia myyvät kaupat – yrityksen valikossa on pitkä osasto taktisia varusteita myyviä yrityksiä – ovat käytännössä päivitettyjä armeijan ylijäämämyymälöitä, mutta kosteutta siirtävät housut ja huipputekniikkaa sisältävät kuoret eivät vielä muistuta poliisien varusteita, ja siviilit eivät ole vielä omaksuneet värejä, kuten ”Crocodile” ja ”Wolf”, kuten esimerkiksi ruskettuneita viidakkosaappaita tai maastohousuja. Univormuilla on aina esteettinen vetovoima, mutta kun otetaan huomioon poliisilaitosten rahoitus- ja pukeutumisaste, se, mitä näiden vaatteiden takana on, nousee ensimmäisenä esiin. Kaikki tämä tuntuu tällä hetkellä hieman vaikealta. Niin hieno kuin LEAF onkin, jos poliisi pitää sitä yllään, ehkä ei kiitos; Patagonian yhden prosentin lupausta näyttää puolestaan hämärtävän salaperäinen salaperäisten vaatteiden linja. Yhdessä poliisien alennusten kaikkialle levinneisyyden kanssa ne antavat kuvan siitä, miten vakiintunut ja etuoikeutettu poliisi on ollut. Missä universumissa joku voi mokata töissä kymmeniä kertoja ja säilyttää työpaikkansa? Universumissa, jossa poliisit saavat niin paljon ilmaiseksi tai alennuksella, mukaan lukien parhaita vaatteita, joidenkin muutoin tunnetuimpien tuotemerkkien valmistamia.

Tämän jutun alkuperäisessä versiossa Warren Kanders luonnehdittiin Black Diamondin omistajaksi. Hän on Black Diamondin emoyhtiön, Clarus Corporationin, toimitusjohtaja.