Tshernobylin ydinvoimalaitoksessa 26. huhtikuuta 1986 tehtyä turvallisuuskoetta pidettiin niin rutiininomaisena, että laitoksen johtaja ei edes vaivautunut paikalle. Se karkasi kuitenkin nopeasti käsistä, kun odottamaton virtapiikki ja höyryn kertyminen johtivat sarjaan räjähdyksiä, jotka räjäyttivät reaktorin kappaleiksi.
Tshernobylin onnettomuudessa, jota pidetään historian pahimpana ydinonnettomuutena, kuoli suoraan 31 ihmistä, mukaan lukien 28 työntekijää ja palomiestä, jotka kuolivat akuuttiin säteilymyrkytykseen puhdistuksen aikana. Asiantuntijat uskovat, että se aiheutti myös tuhansia ennenaikaisia syöpäkuolemia, vaikka tarkasta määrästä kiistellään. Voimalaitosta ympäröivä alue on edelleen niin saastunut, että se on virallisesti suljettu ihmisiltä.
Alhaalla on yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten tämä katastrofaalinen ydinvoimalaitosromahdus tapahtui.
Näkymä Tšernobylin ydinvoimalasta kolme päivää räjähdyksen jälkeen. Historian pahimpana ydinvoimalaonnettomuutena pidetty Tšernobylin onnettomuus 26. huhtikuuta 1986 tappoi suoraan 31 ihmistä, joista monet saivat siivoustöiden aikana saamansa säteilymyrkytyksen. Alue voimalan ympärillä on edelleen niin saastunut, että se on virallisesti suljettu ihmisasutukselta.
Hone/Gamma-Rapho/Getty Images
Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden Elefanttien jalka näkyy heti sulamisen jälkeen. Norsunjalka, joka on saanut nimensä ulkonäkönsä vuoksi, on kiinteä massa, joka koostuu sulaneesta ydinpolttoaineesta, johon on sekoittunut paljon betonia, hiekkaa ja ydinsulkumateriaalia, jonka läpi polttoaine oli sulanut. Se sijaitsee kellarialueella ytimen alkuperäisen sijainnin alapuolella.
Universal History Archive/UIG/Getty Images
Teknikko testaa yhdessä Tshernobylin ydinvoimalan reaktorissa korkeita säteilyarvoja toukokuussa 1986 onnettomuuden jälkeen.
Sovfoto/UIG/Getty Images
Sarkofagin alla, noin 130 jalan syvyydessä maan alla, räjähdyksen epikeskuksen kohdalla likvidaattori Georgi Reichtmann, Tšernobylin insinööri, mittaa säteilytasoja vuonna 1990.
Igor Kostin/Sygma/Getty Images
Työmiehet pystyttivät 206 päivän kiireisen rakennustyön aikana teräs- ja sementtisarkofagin haudatakseen vaurioituneen reaktorin. Tässä työntekijä seisoo sarkofagin säteilymerkin edessä muutama vuosi sen rakentamisen jälkeen. Marraskuussa 2016 rakennettiin 35 000 tonnia painava New Safe Confinement -rakennus raiteille ja liu’utettiin sitten vaurioituneen reaktorin ja olemassa olevan sarkofagin päälle.
Igor Kostin/Sygma/Getty Images
Pripjatin 47 000 asukkaan evakuointi yli tuhannessa bussissa kesti vain muutaman tunnin, sillä paikallisia kehotettiin ottamaan mukaansa vain vähän henkilökohtaisia tavaroita ja henkilöllisyystodistuksia, sillä heidän arveltiin palaavan takaisin useita päiviä myöhemmin. Useimmat eivät koskaan palaisi koteihinsa.
Igor Kostin/Sygma/Getty Images
Mies tutkii tuotteitaan radioaktiivisuuden varalta Tšernobylin onnettomuuden jälkeen toukokuussa 1986 Strasbourgissa, Ranskassa.
Dominique Gutekunst/Gamma-Rapho/Getty Images
Tässä ilmakuvassa vuodelta 2016 neuvostoaikainen vasara ja sirppi seisoo hylätyn kerrostalon päällä Pripjatin aavekaupungissa lähellä Tshernobylin ydinvoimalaa.
Sean Gallup/Getty Images
Oppilaiden tuolit seisovat mätänevillä lattialankuilla hylätyn koulun numero 3 auditoriossa 30. syyskuuta 2015 Pripjatissa Ukrainassa. Pripjat sijaitsee vain parin kilometrin päässä entisestä Tšernobylin ydinvoimalasta, ja se rakennettiin 1970-luvulla majoittamaan voimalan työntekijöitä ja heidän perheitään.
Sean Gallup/Getty Images
Messuilla olevat puskuriautot ruosteessa Pripjatin aavekaupungissa, joka evakuoitiin onnettomuuden jälkeen. Nykyään Pripjat on edelleen aavekaupunki, jonka kerrostalot, kaupat, ravintolat, sairaala, koulut, kulttuurikeskus ja urheilupaikat ovat autioita ja kadut puiden umpeen kasvattamia. Kaupunki sijaitsee Tšernobylin ympärillä olevalla sisäisellä suojavyöhykkeellä, jossa jatkuvasti korkeat säteilytasot tekevät alueesta asuinkelvottoman tuhansiksi vuosiksi eteenpäin.
Igor Kostin/Sygma/Getty Images
Syyskuun 26. päivä 1977: Tshernobylin ydinvoimalaitos, joka sijaitsee noin 65 kilometriä Kiovasta pohjoiseen Ukrainassa Ukrainassa (joka kuului tuolloin Neuvostoliittoon), alkaa syöttää sähköä verkkoon.
Helmikuu 1986: Neuvostoliiton virkailijan sanotaan sanoneen, että ydinvoiman sulamisen todennäköisyys on ”yksi kymmenestätuhannesta vuodesta”. Tshernobylin alueella on tähän mennessä neljä 1 000 megawatin reaktoria sekä kaksi rakenteilla olevaa lisäreaktoria.
LUE LISÄÄ: Chernobyl: 7 People Who Played a Crucial Role in the World’s Worst Nuclear Disaster
A Safety Test Sets the Stage for a Meltdown
Huhtikuun 25. päivä 1986, kello 1.00: Tshernobylin ydinvoimalan operaattorit alkavat vähentää tehoa reaktorissa nro 4 valmistellakseen turvallisuustestiä, jonka he ovat ajoittaneet niin, että se osuu samaan aikaan rutiiniluonteisen huoltoseisokin kanssa. Testissä on tarkoitus selvittää, pystyvätkö voimalaitoksen edelleen pyörivät turbiinit sähkökatkoksen sattuessa tuottamaan riittävästi sähköä pitääkseen jäähdytyspumppujen toiminnan käynnissä lyhyen ajan ennen hätägeneraattoreiden käynnistymistä. Ironista kyllä, tämä turvatesti johtaa reaktorin tuhoutumiseen.
25.4.1986 klo 14.00: Reaktorin nro 4 reaktorisydämen hätäjäähdytysjärjestelmä kytketään pois päältä, jotta se ei häiritsisi testiä. Vaikka tämä ei aiheuta onnettomuutta, se pahentaa sen vaikutuksia. Samoihin aikoihin testiä ja sulkemista lykätään tilapäisesti alueen sähköntarpeiden tyydyttämiseksi.
25.4.1986 klo 23.10: Operaattorit saavat luvan jatkaa testiä ja sammutusta. Nyt työssä on jo vähemmän kokenut yövuoro, joka ei tiettävästi koskaan saanut kunnollisia ohjeita testin suorittamisesta.
Huhtikuun 26. päivä 1986 klo 12.28: Teho putoaa kauas alle tason, jolla reaktorin katsotaan olevan vakaa. Käyttäjät reagoivat poistamalla suurimman osan säätösauvoista vastoin laitoksen turvallisuusohjeita, mutta tehon nostaminen on silti vaikeaa, osittain ytimeen kertyneen ksenonin vuoksi.
Huhtikuun 26. päivä 1986, kello 1.00: Teho vakiintuu, vaikkakin toivottua alhaisemmalle tasolle, ja laitoksen valvojat määräävät testin jatkuvan. Automaattinen hätäsulkujärjestelmä ja muut turvatoiminnot kytketään sittemmin pois päältä.
Tshernobylin eristysvyöhykkeellä ja ydinvoimalaitoksessa sijaitsevan reaktoriyksikön 4 ohjauspaneeli vuonna 2006. Reaktoriyksikkö 4 oli se, joka räjähti 26. huhtikuuta 1986.
Patrick Landmann/Getty Images
Yllättävä virtapiikki laukaisee katastrofin
Huhtikuun 26. päivä 1986, kello 1:23:04: Koe alkaa virallisesti, ja tapahtuu yllättävä virtapiikki.
Huhtikuun 26. päivä 1986, kello 1:23:40.m.: Käyttäjä painaa hätäsulkupainiketta, mutta säätösauvat jumiutuvat, kun ne menevät ytimeen.
Huhtikuu 26, 1986, kello 1:23:58: Ensimmäinen räjähdys, jota seuraa nopeasti ainakin vielä yksi, räjäyttää 1000 tonnin painoista kattoa pois reaktorista ja ampuu tulipallon korkealle yötaivaalle. Voimalaitoksessa vallitsee sähkökatkos, kun ilma täyttyy pölystä ja grafiitinpalasista ja säteilyä alkaa päästä ulos. Seinät ja laitteet romahtavat, ja kymmeniä tulipaloja syttyy, myös naapurireaktorin päällä. Kaikista päinvastaisista todisteista huolimatta testistä vastaava ydinvoimainsinööri vakuuttaa, että reaktori nro 4 on yhä ehjä. Myöhemmin hän kuolee säteilymyrkytykseen.
Huhtikuun 26. päivä 1986, kello 1.28: Ensimmäiset palomiehet saapuvat paikalle. Heillä ei ole tietoa säteilystä eikä heillä ole suojavaatteita.
26. huhtikuuta 1986 klo 2.15: Paikalliset neuvostoviranomaiset kutsuvat koolle hätäkokouksen, jossa he päättävät estää autoja poistumasta tai saapumasta Pripjatiin, läheiseen kaupunkiin, joka rakennettiin asuttamaan Tshernobylin työntekijöitä. Tiesulussa avustavilla poliiseilla ei myöskään ole tietoa säteilystä eikä heillä ole suojavaatteita.
Huhtikuun 26. päivä 1986, kello 5.00: Viranomaiset sulkevat reaktorin nro 3 ja seuraavana aamuna reaktorit nro 1 ja 2. Ne avataan uudelleen kuukausia myöhemmin.
Huhtikuu 26, 1986, kello 6.35: Kaikki tulipalot on tähän mennessä sammutettu lukuun ottamatta reaktorisydämessä syttyvää paloa, joka palaa vielä päiväkausia.
Huhtikuu 27, 1986, kello 10: Helikopterit alkavat dumpata palavaan reaktorisydämeen hiekkaa, savea, booria, lyijyä ja dolomiittia yrittäessään hidastaa radioaktiivisia päästöjä.
LISÄÄ LISÄÄ: The Chernobyl Coverup: How Officials Botched Evacuating an Irradiated City
Tshernobylin katastrofin norsunjalka heti sulamisen jälkeen. Elefanttien jalka on kiinteä massa, joka koostuu sulaneesta ydinpolttoaineesta, johon on sekoitettu paljon ja paljon betonia, hiekkaa ja ytimen tiivistysmateriaalia, jonka läpi polttoaine oli sulanut.
Universal History Archive/UIG/Getty Images
Viivästyneet evakuoinnit alkavat
Huhtikuun 27. päivä 1986: 2 s.m.: Kerrottuaan asukkaille mitään katastrofista noin 36 tuntiin neuvostoviranomaiset alkavat vihdoin evakuoida noin 115 000 ihmistä Pripjatista sekä läheisistä kaupungeista ja kylistä. Asukkaille ilmoitetaan, että evakuointi on väliaikaista ja että heidän tulisi pakata mukaan vain välttämättömät asiakirjat ja tavarat sekä jonkin verran ruokaa. Pian sen jälkeen Tšernobylin ympärille perustetaan kuitenkin suojavyöhyke, joka estää heidän paluunsa.
28. huhtikuuta 1986: Ruotsalaiset ilmavalvontalaitteet havaitsevat ilmakehässä suuren määrän säteilyä, joka jäljitetään Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton virkamiehet myöntävät, että onnettomuus on tapahtunut, mutta toteavat valheellisesti, että tilanne on hallinnassa.
29. huhtikuuta 1986: Vakoilusatelliittikuvat antavat Yhdysvaltain virkamiehille ensimmäisen vilauksen Tšernobylin katastrofin aiheuttamista tuhoista.
1. toukokuuta 1986: Neuvostoliiton virkamiehet kieltäytyvät peruuttamasta Kiovassa pidettäviä vapunpäivän juhlallisuuksia, vaikka säteilyä vapautuu edelleen taukoamatta.
4. toukokuuta 1986: Kuolleen reaktorin alle pumpataan nestemäistä typpeä sen jäähdyttämiseksi. Jopa 800 000 työntekijää käsittävän puhdistustyön muihin osa-alueisiin kuuluu saastuneiden kylien bulevardisointi, saastuneiden lemmikkieläinten ja karjan ampuminen sekä valtavien määrien saastuneen pintamaan hautaaminen.
6. toukokuuta 1986: Radioaktiiviset päästöt vähenevät jyrkästi, mahdollisesti siksi, että tulipalo ytimessä on palanut itsestään. Samaan aikaan neuvostoviranomaiset sulkevat lopulta Kiovan koulut ja kehottavat asukkaita pysymään sisällä ja olemaan syömättä lehtivihanneksia.
8. toukokuuta 1986: Työntekijät saavat valmiiksi noin 20 000 tonnin radioaktiivisen veden tyhjennyksen ytimen alla olevasta kellarista.
LUE LISÄÄ: 8 Things You May Not Know About Chernobyl
Kiireessä 206 päivää kestäneiden rakennustöiden aikana työryhmät pystyttivät teräs- ja sementtisarkofagin haudatakseen vaurioituneen reaktorin. Tässä työntekijä seisoo sarkofagin säteilymerkin edessä muutama vuosi sen rakentamisen jälkeen.
Igor Kostin/Sygma/Getty Images
Sarkofagia rakennettiin vaurioituneen reaktorin ympärille
May 9, 1986: Työntekijät alkavat valaa betonia reaktorin alle, joka myöhemmin koteloidaan valtavaan betoni- ja metallirakenteeseen, jota kutsutaan sarkofagiksi.
14. toukokuuta 1986: Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov puhuu ensimmäistä kertaa julkisesti tapahtuneesta ja sanoo valtion televisiossa, että ”pahin on takanamme.”
25.-29. elokuuta 1986: Kansainvälinen atomienergiajärjestö järjestää konferenssin, jossa tutkijat syyttävät onnettomuudesta inhimillisten virheiden ja huonon turvallisuuskulttuurin lisäksi myös neuvostoreaktorin suunnitteluvirheitä.
15. joulukuuta 2000: Tshernobylin viimeinen toimiva reaktori, yksikkö 3, suljetaan. Yksiköt 1 ja 2 oli suljettu vuonna 1996 ja 2 vuonna 1991.
Huhtikuu 2006: Gorbatshov kirjoittaa, että Tshernobylin katastrofi, ”vielä enemmän kuin minun käynnistämäni perestroika, oli ehkä todellinen syy Neuvostoliiton romahtamiseen.”