Pahanlaatuisen askitesin arviointi

Tausta Pahanlaatuinen askiteksen taustalla on syövän välittömistä vaikutuksista johtuva vatsaontelon nesteen kertyminen. Tässä pikatiedotteessa käydään läpi pahanlaatuisen askitesin syyt ja diagnoosi. Fast Fact #177 tarkastelee sen hoitoa.

Patofysiologia Pahanlaatuisen askitesin patofysiologia tunnetaan puutteellisesti. Myötävaikuttaviin mekanismeihin kuuluvat kasvaimeen liittyvä imunesteen poistumisen estyminen, lisääntynyt verisuonten läpäisevyys, reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän yliaktivoituminen, neoplastinen nestetuotanto ja solunulkoista matriisia hajottavien metalloproteinaasien tuotanto. Porttilaskimon kompressiota voi esiintyä myös maksan metastaattisesta invaasiosta, mikä johtaa vatsakalvonesteen kertymiseen.

Luonnonhistoria Yleisimmät askitekseen liittyvät syövät ovat munasarjojen, rintojen, paksusuolen, mahalaukun ja haiman adenokarsinoomat. Pahanlaatuisen askitekarsinooman diagnoosin jälkeinen mediaanielossaoloaika on 1-4 kuukautta; munasarja- ja rintasyöpien kohdalla elossaoloaika on todennäköisesti pidempi, jos systeemisiä syövänvastaisia hoitoja on saatavilla.

Esittely ja diagnostiikka Oireita ovat vatsan turvotus, pahoinvointi, oksentelu, varhainen kylläisyys, hengenahdistus, alaraajojen turvotus, painonnousu ja liikuntakyvyn heikkeneminen. Fyysisen tutkimuksen löydöksiin voi kuulua vatsan turvotus, pullistuvat kyljet, siirtyvä tylsyys ja nesteaalto. Vatsan röntgenkuvat eivät ole spesifisiä, mutta niissä voi näkyä sumea tai ”lasimainen” kuva. Ultraääni tai tietokonetomografia voi vahvistaa askiteksen olemassaolon ja osoittaa myös, jos neste sijaitsee erillisillä alueilla vatsaontelossa.

Syöpäpotilaan askitekseen on monia mahdollisia syitä: vatsakalvokarsinomatoosi, tyhjentävien imusuonten pahanlaatuinen tukkeutuminen, porttilaskimotromboosi, kirroosista johtuva kohonnut portaalilaskimopaine, sydämen vajaatoiminta, supistuva sydänpussin periartriitti, nefroottinen oireyhtymä ja vatsakalvoon kohdistuvat infektiot.

Kliinisestä taudinkuvasta ja odotettavissa olevasta eloonjäämisajasta riippuen diagnostinen arviointi on yleensä aiheellinen, koska se vaikuttaa sekä ennusteeseen että hoitotapaan. Keskeisiä testejä ovat seerumin albumiini- ja proteiinipitoisuus sekä samanaikainen diagnostinen paracentesis, jossa tarkistetaan askitaalinesteen valkosolujen määrä, albumiini, proteiini ja sytologia.

Luokittelu Vanha luokittelu eksudatiivinen vs. transudatiivinen askiteksen välillä on päivitetty käyttämällä seerumin ja askiteksen albumiinigradienttia (SAAG).

SAAG = (seerumin albumiinipitoisuus) – (askiteksen nesteen albumiinipitoisuus).

SAAG > 1,1 g/dl ilmaisee askiteksen johtuvan ainakin osittain kohonneesta porttilaskimopaineesta, tarkkuus on 97 %. Tämä esiintyy yleisimmin potilailla, joilla on kirroosi, maksan kongestiivisuus, CHF tai porttilaskimotromboosi.

A SAAG < 1,1 g/dl osoittaa, ettei portaalista hypertensiota ole, tarkkuus 97 %; esiintyy yleisimmin vatsakalvokarsinoomatoosissa, vatsakalvon infektioprosessissa, nefroottisessa oireyhtymässä tai aliravitsemuksessa/hypoalbuminemiassa.

Sytologinen arviointi on noin 97 %:n herkkyydellä herkkä peritoneaalisen karsinomatoosin tapauksissa, mutta siitä ei ole apua massiivisesta maksametastaasista tai pahanlaatuisesta imusuonten tukkeutumisesta johtuvan muunlaisen pahanlaatuisen askitesin toteamisessa.

1. Thomas J, von Gunten CF. Askiteksen diagnostiikka ja hoito. In: Berger AM, Von Roenn J, Schuster J, eds. Principles and Practice of Palliative Care and Supportive Oncology. 3. painos. Philadelphia, PA: Lippincott, Williams & Wilkins; 2006.
2. Adam RA, Adam YG. Pahanlaatuinen askites: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. J Am Coll Surg. 2004; 198:999-1011.
3. Spratt JS, Edwards M, Kubota T, et al. Peritoneaalinen karsinomatoosi: anatomia, fysiologia, diagnoosi, hoito. Current Problems in Cancer. 1986; 10:553-584.
4. Becker G. Galandi D. Blum HE. Pahanlaatuinen askites: systemaattinen katsaus ja hoito-ohje. Eu J Cancer. 2006; 42:589-97.
5. Aslam N, Marino CR. Pahanlaatuinen askites: uusia käsitteitä patofysiologiassa, diagnostiikassa ja hoidossa. Arch Int Med. 2001; 161:2733-7.

Versiohistoria: Sean Marks MD (Medical College of Wisconsin) ja apulaistoimittaja Drew A Rosielle MD (University of Minnesota Medical School) ovat toimittaneet Fast Facts and Concepts -julkaisun vapaaehtoisen vertaisarviointiin perustuvan toimituskunnan anteliaalla tuella, ja sen on julkaissut verkossa Wisconsinin palliatiivisen hoidon verkosto (Palliative Care Network of Wisconsin); kunkin yksittäisen Fast Fact -julkaisun laatijat ovat yksin vastuussa kyseisen Fast Fact -julkaisun sisällöstä. Pikatiedot ovat kokonaisuudessaan saatavilla osoitteessa Palliative Care Network of Wisconsin, jossa on yhteystietoja ja miten Pikatietoihin voi viitata.

Copyright: Kaikki Fast Facts ja käsitteet julkaistaan Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International Copyright (http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0/) -lisenssillä. Pikatietoja saa kopioida ja levittää vain ei-kaupallisiin, opetustarkoituksiin. Jos muokkaat tai levität Pikatietoa, ilmoita siitä meille!

Disclaimer: Pikatiedot ja käsitteet tarjoavat koulutustietoa terveydenhuollon ammattilaisille. Nämä tiedot eivät ole lääketieteellisiä neuvoja. Pikatietoja ei päivitetä jatkuvasti, ja uutta turvallisuustietoa voi ilmaantua pikatiedon julkaisemisen jälkeen. Terveydenhuollon tarjoajien on aina käytettävä omaa riippumatonta kliinistä harkintaansa ja kuultava muita asiaankuuluvia ja ajan tasalla olevia asiantuntijoita ja resursseja. Joissakin Pikatiedoissa mainitaan tuotteen käyttö annoksessa, käyttöaiheessa tai muulla kuin tuotteen merkinnöissä suositellulla tavalla. Näin ollen ennen tällaisen tuotteen käyttöä on tutustuttava viralliseen lääkemääräykseen.