Anansi’s Goatman Story

Tallennettu 4chanin /x/:stä perjantaina 28.9.2012 klo 1:31 itäistä aikaa.
Parannettu hiukan alkuperäisestä ketjusta kieliopin ja sujuvuuden parantamiseksi.

Tässä on minun tarinani:

Lopetan vihertekstittämisen siksi, että tarinasta on tullut aika pitkä, ja muotoa on hankalampi kirjoittaa siihen.

Päädymme siis pelaamaan jalkapalloa. Mukana on valkoinen poika ”Tanner”, viisi serkkuani ja sitten neljä heidän kaveriaan. Yhteensä siellä oli viisi tyttöä ja kuusi poikaa. Olimme kaikki noin 15-17-vuotiaita.

Päädyimme vain pelleilemään koko päivän. Suuntasimme siis takaisin leiriin ja vedimme tavaraa nuotiota varten, vaikka molemmissa asuntovaunuissa oli keittokomerot. Tanner kertoo, että hänen perheensä tontti on setäni tonttia vastapäätä. Hän haluaa juosta kotiin ja kysyä isältään, voisiko hän tulla telttailemaan kanssamme. Serkkuni Rooster sanoo lähtevänsä hänen mukaansa, koska pian tulee pimeää. Yksi tytöistä haluaa myös lähteä mukaan.

Kello on noin seitsemän, ja alkaa olla jo aika pimeää. He ottavat taskulamput ja lähtevät polkua kohti Tanin tonttia. Me muut jäähdyttelemme. Teemme savukkeita, juomme ja pussailemme tytöille.

Kuinka kolmekymmentä tai neljäkymmentä minuuttia myöhemmin tulee taas otsonin haju. Sen saattoi haistaa sytyttämämme nuotion hajun yli. Todella inhottava, kuparinen haju, kuin heti nenäverenvuodon jälkeen ja se loppui. Se ei ollut ihan kuin kuivunutta verta, mutta se oli sellainen inhottava metallinen, kurkun takainen haju.

Ajattelimme heti, että se on jonkinlainen sähköhäiriö, tai joku jätti keittolevyn päälle tai jotain paskaa. Etsimme asuntovaunuja, eikä mikään ole päällä, ja me kaikki haistamme sen. Yhtäkkiä kuulemme ihmisten rynnivän polkua pitkin meitä kohti, ja Kukko, Tan ja tyttö juoksevat aukiolle hengästyneinä. Eivätkä he edes katkaise askeltakaan, vaan juoksevat kaikki asuntovaunuihin, aivan sinne missä tulipalo on.

Me kaikki lähdemme vittuun sieltä ja menemme asuntovaunuihin. Lopulta he rauhoittuvat; jopa Rooster itkee silmät päästään tässä vaiheessa. Koko ajan tulipalo kouruilee yhä alempana ja alempana, joten muut serkkuni sanovat, että vitut siitä ja ovat menossa ulos hakemaan generaattoria vaunujen välissä olevasta vajasta.

Tanner sanoo: ”Vittu ei! Lukitkaa etuovi, kukaan muu ei mene ulos!” Hän on myös itkenyt, ja hänen silmänsä ovat verestävät ja turvoksissa ja hänen housunsa ovat likaiset kuin paska.

Hän jatkaa kertomalla, että he menivät hänen talolleen. Hänen isänsä sanoi, että toki hän voisi lähteä telttailemaan, mutta että heidän pitäisi olla varovaisia paluumatkalla ja että ehkä heidän pitäisi ottaa yksi metsästyskivääri mukaan kaiken varalta.

Tanner oli ilmeisesti nähnyt jotain heidän pihallaan muutamaa päivää aiemmin. Yksi heidän sioistaan oli tullut esiin revittynä ja puoliksi syötynä. He olettivat, että se oli vain joku iso kissa tai kojootti, vaikka ne eivät yleensä vittuile eläville eläimille.

Hän oli mennyt yläkertaan ja pakannut tavaransa ja sanonut isälleen, että he pärjäisivät ilman kivääriä, koska kojootit välttelevät ihmisiä. Niinpä he lähtivät kävelemään takaisin kohti leirintäaluettamme.

Kukko lopetti vihdoin itkemisen ja tärisemisen; tyttö oli jo lopettanut, mutta tuijotti vain ikkunasta ulos tyhmä ilme kasvoillaan. Hän sanoo, että he olivat päässeet puoliväliin metsää kohti leiriä, kun he alkoivat kuulla paskaa metsästä. Siihen mennessä oli melkein pilkkopimeää, joten he eivät aluksi olleet varmoja, mitä vittua se oli. Tyttö sanoo kuulleensa jotain pusikossa aivan polun vieressä, ja he kaikki valaisivat taskulampuillaan sinne, ja siellä oli joku seisomassa metsän perällä pienessä notkossa. Kukko sanoi, että he huusivat hänelle ja sanoivat, että hän pelotteli heitä helvetisti ja mikä mulkku hän oli.

Hän sanoo, että silloin hän tajusi, että kaveri oli heistä poispäin. Joten he jatkoivat kävelyä ja alkoivat haistaa ilkeän kuparisen otsoninhajun. He sanovat, että he katsovat metsään vastakkaiselle puolelle, ja se on jätkä joka seisoo metsässä, taaksepäin hieman lähempänä polkua.

Nyt he alkavat voimakävellä ja Tan jatkaa: ”Olisi pitänyt ottaa se vitun kivääri.”

Kun he kertovat tarinaa, haju on edelleen super voimakas jopa mökin sisällä.

He kertovat, että sen jälkeen kun he alkoivat kävellä nopeammin, metsän molemmilta puolilta oli alkanut kuulua jonkinlaista matalaa kitinää. Ja kun he alkoivat varata sitä takaisin asuntovaunulle, tyttö kertoi vilauttaneensa taskulampullaan metsään heidän puolelleen ja nähneensä jonkin nykäisevän itseään metsän läpi. Pörinä vain voimistui ja voimistui, ja kun he näkivät leirinuotiomme valon, jokin oli tullut metsästä noin 40 metrin päässä heidän takanaan radalle, ja he olivat vain juosseet niin kovaa kuin pystyivät asuntovaunulle.

Olimme siis ulkona vitun metsässä, ja oletimme tässä vaiheessa, että se oli joku punaniska tai joku muu paska, joka yritti vittuilla meille.

Yhtäkkiä toinen serkkuni, Junior, alkoi puhua siitä, kuinka hän kävi koulua alkuasukkaiden pojan kanssa, joka kertoi hänelle ”vuohimiehestä” tai jostain muusta. Me heti sanomme sille, että turpa kiinni, koska me ei tarvita nyt mitään kummitusjuttuja.

Mutta se vaan jatkaa ja jatkaa siitä, että se on se vitun ”Vuohimies” ja että me ollaan sen metsässä ja blaa, blaa, blaa. Siihen aikaan en ollut koskaan kuullutkaan tästä vuohimiehestä tai mistään sellaisesta, mutta sitten pari vuotta sitten – vuosi ennen kuin valmistuin collegesta – minulla oli menomies kämppiksenä ja päädyin kysymään häneltä siitä. Ja lyhyesti sanottuna se on pohjimmiltaan vitun mies, jolla on vuohen pää, ja hän voi muuttaa muotoaan ja hän pääsee ihmisryhmien joukkoon terrorisoimaan heitä. Sen on myös tarkoitus olla vähän niin kuin Wendigo, ja on huono mojo edes puhua siitä ja vielä huonompi jos sen näkee.

Pitäkää mielessä, en tiennyt tätä silloin kun olin kuusitoista. Joten serkkuni sanoo: ”Vuohimies tulee ja vittu nappaa meidät”. Tytöt ovat ihan kauhuissaan ja minä ja serkkuni vittu yritämme miettiä, onko se vain joku maalaisjuntti vai joku eläin.

Yhtäkkiä haju vain katoaa. Niinku tähän päivään mennessä en oo edes kokenut mitään vastaavaa. Niinku yleensä hajut häviää tai vähenee. Se vain kirjaimellisesti oli yhden sekunnin ja sitten ei enää toisena.

Se on siis tunnin kuluttua, eli noin yhdeksän tai kymmenen maissa. Olemme lakanneet paskomasta tiiliskiviä sen verran, että voimme mennä takaisin ulos ja sytyttää nuotion uudelleen. Ajattelemme, että se oli vain jotain kusipäitä, jotka yrittivät kusettaa meitä, joten emme mene takaisin kotiin, koska ajattelemme, että jos menemme, he jahtaavat meitä metsän läpi tai jotain muuta hullua.

Mitään muuta outoa ei tapahdu sinä yönä. Jäämme vielä yhdeksi yöksi, eikä suurimman osan yöstä tapahdu mitään. Noin yhden aikaan yöllä olemme ulkona kännissä ja kerromme kummitustarinoita. Kun joku on lopettamassa jotain 2kauhutarinaa – en muista mistä – haju tulee takaisin. Se on niin helvetin voimakas, että yksi tytöistä alkaa kirjaimellisesti oksentaa.

Nousen ylös, ja voi oikeasti tuntea kuinka kostea ilma on. Sanon, että meidän pitäisi mennä sisälle ja että tämä ei ole oikein, meidän olisi pitänyt vain vittu lähteä.

Menemme kaikki takaisin sisälle, ja seisomme ympäriinsä. Serkkuni jauhaa koko ajan siitä, että se on vuohimies. Ja serkkuni Rooster yrittää vaientaa hänet vittu kiinni, ja koko ajan minusta vain tuntuu, että jokin on pielessä, enkä tajua, mikä vittu se on.

Päädymme istumaan tuolla hetken aikaa; haju on yhtä voimakas, ja olemme kauhuissamme kaikki kyyristyneet asuntoautoon. Päädymme kokkaamaan bratteja kaikille, koska kukaan ei halua mennä ulos. Se on sellainen pakkaus, jossa on neljä bratia. Meillä on yhteensä kolme pakettia. Grillaan ne liedellä ja annan kaikille nakkisämpylän. Minä saan omani. Hetken päästä yksi serkuistani nousee ylös ja menee kattilan luo hakemaan toista.

Hän alkaa mököttää siitä, että minä saan kaksi bratia ja kaikki muut vain yhden, ja minä katson häntä kuin hän olisi vitun tyhmä. Sanon hänelle, että kaikki saivat vain yhden, koska bratteja oli vain 12. Jos hän haluaa lisää, hänen pitäisi avata uusi pakkaus ja keittää lisää.

Tällöin se tyttö, joka oli ollut ulkona Roosterin ja Tanin kanssa, alkaa vain huutaa: ”Voi Jeesus, Voi herranen aika, PUDOTTAKAA ITSE POIS!”. Tyttö itkee ja tärisee, ja sitten seisaaltaan seisovalle serkulle valkenee mikä vittu on vialla. Minä ja hän vilkuilemme molemmat ympäri huonetta, ja sitten tunnen sydämeni vittu uppoavan. Juoksen vittu ulos mökistä ja tyttö juoksee ulos kanssamme. Vaunun ovi kolahtaa vaunun kylkeä vasten, kun kaikki kirjautuvat ulos mökistä.

Yksi serkkuni kavereista kysyy meiltä, mikä vittu oli vialla. Alan laskea meitä. Nyt meitä on vain 11.

”Ei helvetti”, serkkuni vahvistaa. Mökissä oli ollut kaksitoista ihmistä. Mutta koska kaikki eivät tunteneet toisiaan kovin hyvin, kukaan ei ollut oikeastaan koko vitun ajan huomannut, että oli yksi ylimääräinen henkilö. Ja sitten tajusin aiemmin, että olin tavallaan huomannut, että jokin oli pielessä. Tiedättehän, että kun vain pelleilee ja pitää hauskaa, ei hikoile pienimmästäkään paskasta, eikä aina pidä kirjaa tietyistä asioista? Olin täysin varma, että joku muu oli ollut asuntovaunussa kanssamme, ja että hän oli ollut siellä ainakin vitun päivän, syömässä kanssamme. Vielä pahempaa on se, että pystyin keksimään kuka, koska en usko, että kukaan on koskaan ollut oikeasti tekemisissä sen toisen henkilön/vuohimiehen kanssa.

Tyttö jatkoi rukoilemista Jeesukselle ja me kaikki istumme ulkona; lopulta saamme isoja keppejä ja menemme takaisin mökkiin, mutta siellä ei ole ketään. Laskemme uudelleen, ja siellä on 11 ihmistä. Menemme takaisin asuntovaunuun ja lukitsemme oven. Selitämme, mitä vittua tapahtui, ja tyttö sanoo, että hänkin tajusi, ja että kun hän oli sanomassa jotain, hänen vieressään istuva henkilö oli tarttunut kovaa hänen jalkaansa ja kumartunut häntä kohti ja sanonut jotain, mitä hän ei ymmärtänyt.

Olemme siis aika helvetin peloissamme kyyristellessämme yhteen, ja minä nukahdan. Kun herään, aurinko on juuri nousemassa, ja puolet ihmisistä nukkuu ja toinen puoli on pakkaamassa tavaroitamme.

Me kaikki haluamme kävellä takaisin kotiin, mutta noin neljä ihmistä haluaa jäädä, kunnes aurinko nousee kokonaan. Ja jotkut luulevat, että me vain pelleilemme ja haluavat silti jäädä asuntovaunuihin. Mä haluun vaan vittu pois metsästä.

Tytön nimi oli Keira, sen jota Vuohimies oli koskettanut. Joka tapauksessa, kysyin häneltä, ajatteleeko hän todella, että se oli jotain pahaa, ja hän sanoi, että hän haluaa vain mennä kotiin, eikä halua olla yksin metsässä toista yötä.

Niinpä päätimme jakaantua; ne neljä, jotka haluavat lähteä, voivat lähteä, mutta minun täytyy jäädä, koska minulla on avaimet mökkiin, ja se on setäni ja minun täytyy lukita se. Mua vituttaa tässä vaiheessa ihan hirveästi, koska musta tuntuu, että ihmiset ei ota tätä paskaa tosissaan, enkä todellakaan halunnut olla metsässä toista yötä. Vietän loppupäivän yrittäen vakuuttaa loput ihmiset – nyt neljä tyttöä ja neljä poikaa – häipymään vittuun täältä. Tanner lähtee heidän kanssaan hakemaan kivääriä ja sanoo palaavansa takaisin. Meitä on siis enää seitsemän jäljellä kello 16.00.

Viiden maissa Tanner ei ole vielä palannut, ja me alamme olla helvetin hermostuneita, ja ainoa syy, miksi lakkasin kerjäämästä heitä palaamaan takaisin, oli se, että Tanner lähti hakemaan asetta.

Kello on noin 17.30, kun se yksi serkku, joka jäi, sanoo, että Keira-tyttö on ulkona. Me kaikki katsomme ulos, ja tosiaan, hän seisoo nuotiopaikalla selkä mökkiin päin.

Ajattelen itsekseni, että jos hän oli niin helvetin peloissaan, miksi helvetissä hän olisi tullut takaisin? Ja sitten tunnen inhottavan tunteen sisuksissani. Pitää muistaa, että koko ajan kuparinen haju on ollut poissa. Nyt tajuan haistavani vain häivähdyksen siitä.

Sanon tämän lopuille, ja kaikki – ja nämä ovat ihmisiä, jotka halusivat jäädä vitun metsään sen jälkeen, kun meillä oli se helvetin vuohimies keskuudessamme – nauravat minulle ja kysyvät, järjestinkö tämän pelotellakseni heitä.

Katson heitä ja sanon, että: ”En helvetissä pelleile kanssasi ollenkaan juuri nyt.” Kysyn heiltä, että miksi vitussa soittaisin noin? Joten yksi tytöistä menee ulos hakemaan Kieraa. Hän pääsee puoliväliin ja pysähtyy. Keira alkaa puuskuttaa, en tiedä miten vitussa kuvailisin sitä. Vähän kuin joku nauraisi selkä menosuuntaan ilman, että siitä tulisi ääntä. Juuri tämä seikka sai minut tajuamaan, ettei koko metsässä kuulunut yhtään vitun ääntä; se oli täysin äänetön.

Tämä oli niinku myöhemmin syyskuussa, joten silloin oli vielä melko kuuma, mutta joinain päivinä oli myös superkylmää. Ja yleensä saattoi kuulla isoperseisten hanhien torvea tai jotain lintuja tai oravien höpöttelyä.

Se astuin ulos ovesta ja käskin sen tulla takaisin siihen vitun asuntovaunuun heti jumalauta.

Se peruutti asuntovaunuun ja me lukitsimme sen vitun oven. Vedämme kaikki sälekaihtimet alas yhtä lukuunottamatta ja laitamme kaverin tuolille vahtimaan häntä. Hän seisoo siinä vielä noin 20 minuuttia. Kaveri kääntyy sanomaan, että hän on yhä siellä. Ja oveen paukahtaa vitun iso pamaus.

Me kaikki hyppäsimme vittu ylös ja ryntäsimme ympäri asuntovaunun olohuonetta. Pamaus on vitun super kovaa.

Serkkuni pitää nyt yhtä tytöistä sylissään ja kaksi muuta tavallaan kikattaa hermostunutta naurua ja minä ja kaksi muuta kaveria paskoo brixiä.

Sitten kuulemme Tan. Hän huutaa.

”Päästäkää mut vittu sisään, lopettakaa vittu leikkiminen!”

Menemme ovelle ja avaamme sen, ja hän kompuroi sisään kiväärin kanssa. Ulkona ei ole ketään muuta.

Oli ilmeisesti kävellyt leirintäalueelle. Metsässä ei tapahtunut mitään outoa, mutta hän oli nähnyt tytön. Tosin hän sanoi, ettei se ollut Keira, joka siellä seisoi. Kun hän oli päässyt aukean reunalle, tyttö oli kääntynyt häntä kohti löysäilevällä katseella ja vain tuijottanut häntä, seuraten hitaasti häntä, kun hän käveli aukean ulkopuolella kohti leiriä. Hän sanoi, että vasta kun hän oli melkein puolivälissä vaunua, hän oli tajunnut, että nainen oli tulossa lähemmäs häntä. Hän oli aloittanut nuotion luona, ja ilman, että mies oli edes nähnyt hänen liikkuvan, hän oli kääntynyt ja tullut lähemmäs. Hän sanoi, että hän vain juoksi loppumatkan takaisin mökille ja luuli sen avautuvan. Ja kun hän pääsi ovelle ja se oli lukossa, hän kääntyi ja oli noin puolet matkasta ovelle.”

Hän katsoo ympärilleen huoneessa ja kalpenee sitten superkalpeaksi. Hän vetää minut sivuun ja kuiskaa korvaani: ”Tiedäthän, että meitä on täällä vain seitsemän?”. Saan sen tunteen, että vatsa putoaa munille. Se oli ollut sisällä asuntovaunussa, kun selvitimme, kuka menee minne, ja sitten kun menimme kaikki ulos juttelemaan aiemmin päivällä. Se on vain lipsahtanut takaisin sisään.

Katsoimme ulos ikkunasta, eikä ulkona ollut ketään. Joten laskemme kaikki uudelleen ja sitten periaatteessa menen ja kysyn kaikilta, kuinka monta ihmistä oli täällä aiemmin. Ja kaikki sanovat 8. Kysyn: ”No, kuinka monta on täällä nyt?” He kaikki laskevat ja huomaavat, että mökissä on nyt vain seitsemän ihmistä.

Tan oli tuonut mukanaan pari laatikkoa ammuksia ja kiväärinsä. Ja hän oli kertonut isälleen, että metsässä oli jonkinlainen eläin, koska hän ei uskonut, että isä uskoisi häntä, jos hän sanoisi sen olevan Vuohimies. Hän sanoi, että hänen serkkunsa pitäisi tulla alas muutaman tunnin päästä ja että aamulla voimme kaikki mennä hänen luokseen ja hänen serkkunsa ajaa meidät kotiin.

Nyt olen ihan helvetin kauhuissani, mutta ainakin tunnen oloni paremmaksi, koska voimme olla amerikkalaisia ja ampua vittuun mitä tahansa se onkaan, jos se tulee takaisin. Mutta sitten serkkuni joutuu valtavaan riitaan yhden tytön kanssa, koska hän luulee, että yritän olla hauska ja pilailla heitä, ja että hän alkaa todella pelätä ja että en ole hauska. Serkkuni sanoo hänelle, etten ole sellainen, ja hän sanoo: ”Mistä tiedämme, ettei se tyttö ollut vain Tanner peruukissa? Tai jos se on oikeasti Vuohimies, mistä tiedämme, että se on oikea Tanner ja että Vuohimies ei vain tappanut Tanneria metsässä ja vienyt hänen asettaan?”

Sitten me vittu joudumme valtavaan väittelyyn tästä, jossa minä ja Tan sanomme, että ”me voisimme tosissamme olla vaarassa, koska vähintäänkin joku on hiipinyt meidän vitun asuntovaunuumme tietämättämme ja sekaantunut meihin ja pahimmassakin tapauksessa joku paha ihminen on vittuilemassa metsässä.”.”

Yksi tytöistä itkee ja sanoo haluavansa lähteä heti, ja me yritämme sanoa hänelle, ettei meidän pitäisi, koska kukaan meistä ei kävele metsässä keskellä yötä. Tässä vaiheessa aurinko alkaa laskea ja ulkona alkaa olla vähän pilvistä.

Syömme jotain ja laitamme radion päälle hetkeksi, mutta emme saa mitään kunnollista asemaa. Joten sammutamme sen suunnilleen siinä vaiheessa, kun Tanin serkku ilmestyy paikalle. Hän oli muistaakseni 19-vuotias. Tässä vaiheessa aurinko on juuri ja juuri horisontin yläpuolella, ja hänellä on sellainen raskas lyhtytaskulamppu ja toinen kivääri. Hän kävelee asuntovaunun luo ja kuiskaamme Tanille kysyen, onko hän varma, että se on hänen serkkunsa, ja hän sanoo kyllä.

Kaveri katsoo taakseen ja ympäri leiriä ja kävelee sitten sisään. Hän tavallaan vilkaisee meitä kaikkia ja näyttää hieman hämmentyneeltä.

Hän kysyy: ”Missä sun toinen pikku kaverisi on. Ajattelin, että hän tapaisi minut mökillä. Onko hän vähän hidas tai jotain?” Hän myös kysyi, olimmeko keittäneet verta mökillä, koska koko polun ajan haisi verelle ja kuumille pannuille. Me kaikki sanoimme: ”Ei helvetti.” Mutta kysymme häneltä, mitä vittua hän puhuu näkemästään tytöstä.

Hän oli tullut samaa polkua pitkin, jota Tan oli käyttänyt, ja hän oli törmännyt ”erääseen teikäläisen kaveriin”, joka seisoi keskellä polkua ja katsoi häntä löysin leukoin. Hän oli kysynyt häneltä paljon kysymyksiä, mutta nainen vain katsoi häntä. Sitten hän hymyili miehelle ja tämä sanoi jatkavansa kävelyä. Nainen ei tuntunut pysyvän miehen vauhdissa ja jäi koko ajan hieman miehen taakse. Mies sanoi kysyneensä tytöltä, oliko tämä loukkaantunut ja tarvitsiko hän apua. Mutta nainen oli jatkanut tuijottamista. Lopulta hän oli kävellyt ja kääntynyt polun mutkaan. Mutta kun hän kääntyi takaisin katsomaan, oliko nainen kunnossa, polku oli tyhjä. Hän oli olettanut, että nainen oli ottanut jonkun oikotien metsän läpi asuntovaunuumme.

Kerroimme hänelle koko tarinan siitä, mitä oli tapahtunut. Odotin puoliksi, että hän sanoisi meidän puhuvan paskaa, mutta hän vain kuunteli ja istahti sitten olohuoneen sohville.

Tannerin serkku palaa takaisin tytön luo. Hän sanoo, että kun tyttö oli koko ajan yrittänyt jäädä hänen taakseen, se oli jotenkin kummastuttanut häntä helvetisti, joten hän yritti pitää tytön edessään, mutta vaikka hän käveli kuinka hitaasti, tyttö jäi aina vähän jälkeen. Ja että hän haistoi inhottavan hajun, joka voimistui leiriä kohti mentäessä. Lopulta se muuttui todella voimakkaaksi. Nainen oli sanonut jotain todella matalaa, josta mies ei saanut kiinni, ja kun hän oli kääntynyt ympäri, nainen oli ollut aivan hänen päällään, ja mies astui pois hänen luotaan.

Tässä vaiheessa mies kysyi tytöltä, oliko hän kunnossa, ja jos ei ollut, että kantaisiko hän hänet takaisin loppumatkan, ja nainen vain tuijotti. Hän sanoi, että hän ojensi kätensä häntä kohti, ikään kuin ottaakseen häntä olkapäästä kiinni, mutta hänen on täytynyt ”arvioida etäisyys väärin”, koska nainen oli sivussa siitä, mihin hän oli laittanut kätensä, ikään kuin hän olisi liikkunut, kun hän katsoi häntä kuolleena.

Tässä vaiheessa tiedämme, että tämä paska on todellista, paitsi jos Tan vitsailee, mistä tiedämme, että hän ei vitsaile, koska hän melkein kusee housuihinsa.

Niin he lataavat kiväärinsä, syömme lisää ja istumme noin kello 23 asti. Tähän vitun päivään asti, joka kerta kun ajattelen tätä, rukoilen todella Jumalaa, että se on joku valtava kepponen, jonka serkkuni tekivät minulle ja jota ei vain koskaan paljastettu, jotta paskantaisin koko loppuelämäni.

Ympäri yhdentoista kuparin haju muuttuu oikeasti inhottavaksi, ällöttäväksi, veren kaltaiseksi tuoksuksi, joka muistuttaisi ruoanlaittoverta ja palanutta hiusta. Tan ja hänen serkkunsa Reese nousevat vittu heti ylös ja nappaavat kiväärit.

Ovella koputetaan puoliksi, puoliksi kynnetään, ja vittu, siellä on se ääni, ja se kuulostaa samalta kuin ne YouTube-kissat ja -koirat, joiden omistajat opettavat niitä ”puhumaan”. Se sanoo tällä pysähtyneellä, oudon sävyisellä äänellä: ”Päästäkää mut vittu sisään, lopettakaa vittu leikkiminen.”

Se sai mun vitun munat ryömimään vartaloani vasten, ja yksi tytöistä alkoi itkeä ja huutaa Jeesusta.

Se oli niin helvetin ilmiselvää, ettei se ollut ihminen, joka puhui. Siinä ei ollut oikeaa tahtia, ja se on jotain paskaa mitä en tajunnut ennen sitä hetkeä, mutta kaikilla ihmisillä on tietty tahti kun he puhuvat, olipa kieli mikä tahansa. Kaikilla ihmisillä on tietynlainen rytmi puhua.

Tässä paskassa ei ollut minkäänlaista tahtia tai rytmiä. Yksi noista YouTube-kissoista, siltä se vittu kuulosti oven ulkopuolella. Joten nyt olen täydessä kauhutilassa. Me huudamme ulkona: ”Kuka se on? Lopeta vittuilu!” ja se vain hokee ”sisään” tai ”Päästä mut vittu sisään” melkein 15 minuutin ajan.

Se kuulosti melkein tältä, ei vain ollut hauskaa. Anteeksi, että menen tangenttiin, mutta jos et voi kuvitella miltä tämä paska kuulosti, niin et voi kuvitella miten perseestä koko tilanne oli.

Silloin se haju lähtee hetkeksi pois. Ja seuraavan noin tunnin ajan kuulee jonkun periaatteessa hiippailevan metsässä ja paskaa. Parin minuutin välein se tulee takaisin ovesta ja sanoo jotain.

Viimein kun haju häviää, kello on nyt noin kaksi yöllä. Reese sanoo: ”Voi vittu tätä!” ja avaa oven ja kävelee ulos kiväärinsä kanssa.

Hän ampuu laukauksen ilmaan ja sanoo jotain tyyliin: ”Jeesuksen Kristuksen nimeen, menkää pois!”. Hän ampuu vielä kaksi kertaa, ja sitten metsästä aivan asuntovaunua vastapäätä olevaa jokea vastapäätä kuulostaa siltä, että jokin hitaasti räksyttää ja huutaa.

Sitten se alkaa huutaa, ja se kuulostaa melkein siltä, että nainen ja kissa pussissa huutavat yhdessä. Kuin en ole tosissani koskaan kuullut mitään tuollaista paskaa, ja kuulee kuinka tuonpuoleinen pusikko alkaa täristä, Reese ampuu yli puurajaan ja alkaa sitten perääntyä taloon.

Lukitsemme oven, ja kuulemme tuon paskan kirkaisevan ja huutavan. Reese sanoo, että jotain oli tullut puskista, super matalalla maassa ja ryömii kohti mökkiä. Hän oli ampunut sitä.

Se oli aika lailla se, miten loppuyö meni; se kirjaimellisesti huusi jatkuvasti seuraavat kaksi tuntia, ja me kuulimme paskan liikkuvan puiden lomassa. Mutta se ei koskaan tullut takaisin mökille, ennen kuin kaikki olivat lopulta nukahtaneet.

Tan oli istunut tuolissa vahtimassa ovea kiväärinsä kanssa; kukaan muu ei kuullut tai nähnyt tätä, ja hän kertoi minulle kaksi päivää myöhemmin, kun koko juttu oli jo ohi.

Hän kertoi, että hän oli torkahtanut sen jälkeen, kun huuto ja äänet vihdoin lakkasivat olemasta loppuisiaan, ja hän oli ollut jo melkein nukahtamassa nähdessään, että joku tuli ulos kylpyhuoneesta ja asettui sen jälkeen makaamaan lattialle keskelle lattian keskelle ja menemään pitkälle nukkumaan. Hän vain oletti, että se oli joku meistä ja hän oli torkahtanut.

Sitten hän sanoi tavallaan tajunneensa, että jokin oli vialla, ja teeskennellessään nukkuvansa hän laski meidät. Hytissä oli yhdeksän ihmistä. Hän ei periaatteessa halunnut yrittää ampua sitä vitun otusta mökissä ja antaa sen tappaa meidät kaikki siihen paikkaan, tai antaa Reesen herätä ja alkaa ampua ja sitten me tapamme itsemme. Joten hän vain valvoi koko yön teeskennellen nukkuvansa.

Hän sanoi, että joskus se nousi pystyyn ja teki jotenkin oudon hermostuneen jutun, tai kohautti kuin se nauraisi. Mutta sitten se laskeutui takaisin makuulle.

Tarina päättyy aika heikosti, koska minun näkökulmastani mitään ei tapahtunut. Me heräsimme. Huomasin, että Tan oli hieman hermostunut, ja että se vältti katsomasta meitä kaikkia. Mutta söimme aamiaista, pakkasimme tavarat ja lähdimme kävelemään hänen kotiinsa. Hän jäi viimeiseksi mökille ja sanoi lukitsevansa oven ja tuovansa minulle setäni avaimet; minun piti vain lähteä kävelemään, ja hän tulisi perässä. Mitä en vittu oikeasti halunnut tehdä.

Pääsimme vähän polkua ylöspäin, ja kun hän tuli juosten ylös, me periaatteessa vain hölkkäsimme takaisin hänen talolleen. Hänen serkkunsa vei meidät kotiin.

Vessassa oli ikkuna. Tan oli mennyt takaisin lukkojen taakse ja katsonut sinne. Olimme liian tyhmiä lukitsemaan ruuduttoman ikkunan. Ikkuna oli vittumainen, kun hän meni sinne.

Se oli varmaan tehnyt niin koko ajan, odottanut, että nukahtaisimme tai lipsahtaisimme, ja sitten päässyt meidän keskellemme. Se käveli kanssamme koko helvetin matkan takaisin talolleen, ja sitten se kuulemma laahasi porukan perässä ja katsoi häntä silmiin ennen kuin käveli metsään.