Tracy Lawrence

1991-1993: Sticks and StonesEdit

Sopimuttuaan Atlantic Nashvilleen Lawrence alkoi nauhoittaa debyyttialbumiaan Sticks and Stones. Toukokuun 31. päivänä 1991, kun hän oli saanut albumin lauluraidat valmiiksi, Lawrence loukkaantui saattaessaan lukioaikaisen ystävänsä Sonja Wilkersonin tämän hotellihuoneen ovelle Quality Inn -hotellissa Nashvillen keskustassa. Hän kohtasi kolme miestä, jotka aikoivat raiskata Wilkersonin ja ryöstää molemmat. Lawrence vastusti ja häntä ammuttiin neljä kertaa, jolloin hänen ystävänsä pääsi pakenemaan. Kaksi haavoista oli vakavia, ja ne jouduttiin leikkaamaan Nashvillen Vanderbilt University Medical Centerissä, ja yksi luoti jäi hänen lonkkaansa. Ampuminen ja sitä seurannut leikkaus viivästyttivät myös albumin julkaisua, jotta hän ehtisi toipua ennen sen mainostamista.

Sticks and Stones saavutti loppuvuodesta 1991 ilmestyessään neljä sinkkua Billboard Hot Country Songs -listalla. Ensimmäinen oli albumin nimikappale, joka nousi tammikuussa 1992 kyseisen listan ykköseksi. Sitä seurasi kolme muuta top-ten-hittiä: ”Today’s Lonely Fool”, ”Runnin’ Behind” ja ”Somebody Paints the Wall”. Viimeksi mainitun oli alun perin julkaissut Josh Logan, jonka versio oli päässyt saman listan alemmille alueille vuonna 1989. Lauluntekijöinä albumille vaikuttivat muun muassa Mark D. Sanders, Tim Menzies, Bob DiPiero, Lawrence itse ja Kenny Beard, joka kirjoitti myöhemmin myös monia Lawrencen muita singlejä. Toisen kappaleen albumilta, ”Paris, Tennessee”, levytti myös kanssakirjoittaja Dennis Robbins vuoden 1992 albumilleen Man with a Plan ja Kenny Chesney vuoden 1995 albumilleen All I Need to Know. Albumin muusikoihin kuuluivat Bruce Bouton, Mark Casstevens ja Milton Sledge Garth Brooksin studiobändistä The G-Men sekä sessiomuusikot Brent Rowan ja Glenn Worf. James Stroud tuotti albumin ja soitti rumpuja kappaleessa ”Between Us”. Recording Industry Association of America (RIAA) sertifioi Sticks and Stonesin platinaksi miljoonan kappaleen toimituksista. Albumi sai Entertainment Weeklyltä arvosanan ”A-”, jonka kirjoittaja Alanna Nash sanoi, että hän ”yhdistää tasapainoisen ja itsevarman baritonin nokkeliin ja hyvin muotoiltuihin lauluihin, jotka valaisevat pehmeästi inhimillisen tilan pimeitä nurkkia”. Vuonna 1992 Billboard-lehti nimesi hänet parhaaksi uudeksi mieslaulajaksi.

1993-1994: AlibisEdit

Vuonna 1993 Lawrence julkaisi toisen albuminsa Alibis, joka sai tuplaplatinaa RIAA-sertifikaatin kahden miljoonan kappaleen toimituksista. Kaikki sen neljä singleä ylsivät Hot Country Songs -listan ykkössijoille alkuvuoden 1993 ja alkuvuoden 1994 välisenä aikana: nimikappale, ”Can’t Break It to My Heart”, ”My Second Home” ja ”If the Good Die Young”. Nimikappale oli myös hänen ensimmäinen merkintänsä Billboard Hot 100 -listalla, sillä se oli siellä sijalla 72. Myös Stroudin tuottama albumi sisälsi Don Schlitzin, Randy Boudreauxin ja Craig Wisemanin yhdessä kirjoittamia kappaleita. Lawrence itse kirjoitti ”Can’t Break It to My Heart” -kappaleen yhdessä ”Sticks and Stonesin” kanssakirjoittajan Elbert Westin kanssa ja ”My Second Home” -kappaleen Beardin kanssa. Lawrence kertoi Taste of Country -blogille vuonna 2018, että hän ”taisteli” Atlanticin johtajien kanssa ”Can’t Break It to My Heartin” nauhoittamisesta, koska levy-yhtiö halusi hänen nauhoittavan sen sijaan enemmän balladeja, jotka muistuttavat silloisen levy-yhtiökumppaninsa John Michael Montgomeryn balladeja. Cash Box -lehdessä julkaistussa Alibis-levyn arvostelussa nimikkokappaletta, ”I Threw the Rest Away” ja ”It Only Takes One Bar (To Make a Prison)” kehuttiin levyn vahvimmiksi kappaleiksi, ja Lawrencen äänessä todettiin olevan ”vakaumusta ja aitoutta”. Nash ei ollut yhtä positiivinen ja kirjoitti Entertainment Weekly -lehdessä, että Lawrence ”tyytyy kliseisiin teemoihin ja nyyhkytyyliin”. Lawrence mainosti albumia kiertueella George Jonesin kanssa ja teki sopimuksen Stetson-hattuyhtiön kanssa uuden hattumalliston mainostamisesta. Myös vuonna 1993 Academy of Country Music palkitsi hänet parhaana uutena mieslaulajana.

1994-1995: I See It Now ja Tracy Lawrence LiveEdit

Lawrencen vuonna 1994 ilmestyneen albumin I See It Now nimikkokappale toimi levyn pääsingleenä. Larry Boonen ja Woody Leen (joka myös levytti tuolloin Atlantic Nashville -yhtiölle) yhdessä kirjoittama kappale nousi country-listan kakkoseksi ja Hot 100 -listan 84:nneksi. Seuraaja ”As Any Fool Can See” nousi myös kakkoseksi, kun taas Bobby Braddockin kirjoittamasta ”Texas Tornadosta” tuli hänen kuudes ykköshittinsä Hot Country Songs -listalla vuoden 1995 puolivälissä, ja sen B-puoli ”If the World Had a Front Porch” nousi myös kakkoseksi myöhemmin. Levyllä olivat myös John Andersonin duetto ”Hillbilly with a Heartache”, joka oli aiemmin Andersonin vuonna 1994 ilmestyneellä albumilla Country ’til I Die, sekä Joe Diffien säveltämä kappale ”I Got a Feelin'”, jonka hän myöhemmin levytti vuoden 1997 albumillaan Twice Upon a Time. I See It Now -levyn kappaleista seitsemän oli Stroudin tuottamia, kun taas kolme muuta olivat Lawrencen ensimmäisiä yhteistuotantokrediittejä: hän tuotti kappaleen ”Texas Tornado” yksin, kappaleen ”As Any Fool Can See” kiertuebändinsä Flip Andersonin kanssa ja kappaleen ”Hillbilly with a Heartache” sekä Flip Andersonin että Stroudin kanssa. Lawrence mainosti I See It Nowa koko vuoden 1995 ajan yli 200 keikkaa käsittäneellä kiertueella. Nash piti I See It Now’ta edeltäjäänsä parempana todeten, että Lawrence ”palaa debyyttinsä honky-tonk-soundiin, tasapainottaen melodisia balladeja katumuksesta potkukelpoisiin rytmeihin ja eloisaan sanaleikkiin”. Allmusic arvioi albumin 4 tähteä 5:stä, ja luottamaton arvostelu kehui albumin honky-tonk-soundia sekä ”söpöjä lyyrisiä käänteitä, joista kantrimusiikki on kuuluisa”. People-lehden arvostelussa, jota ei ole myöskään hyväksytty, ylistettiin nimikappaletta ja päätöskappaletta ”I’d Give Anything to Be Your Everything Again” ”ihastuttavina, katkeransuloisina kertomuksina menetetystä romantiikasta”, mutta kritisoitiin ”If the World Had a Front Porch” -kappaleen sanoituksia. I See It Now sai RIAA:n platinasertifikaatin.

Vuonna 1995 hän julkaisi myös akustisen livealbumin Tracy Lawrence Live. Albumi sisälsi livetallenteita yhdeksästä aiemmasta singlestä sekä albumin kappaleen ”I Threw the Rest Away” kappaleesta Alibis. Lawrence kokosi albumin 40 eri live-keikasta levyn julkaisua edeltäneiden kuuden kuukauden ajalta ja tuotti sen jälleen yhdessä Flip Andersonin kanssa. Alun perin albumin piti olla nimeltään Tracy Lawrence Live and Unplugged, mutta se nimettiin uudelleen, koska MTV vaati tekijänoikeutta termiin ”unplugged”.

1995-1997: Time Marches OnEdit

Time Marches On, hänen neljäs albuminsa, julkaistiin tammikuussa 1996. Siitä tuli hänen toinen tuplaplatinalevynsä vuonna 2000. Levyn pääsingle oli ”If You Loved Me”, joka nousi Hot Country Songs -listan neljänneksi. Lawrence sanoi kappaleesta, että ”se on tyypillinen Tracy Lawrencen balladi pieleen menneestä rakkaudesta”, ja että se oli hänen mielestään yksi hänen vahvimmista singleistään. Tätä kappaletta seurasi albumin nimikappale; myös sen oli kirjoittanut Braddock, ja siitä tuli Lawrencen pisimpään kestänyt listaykkönen Hot Country Songs -listalla, sillä se oli listaykkösenä kolme viikkoa. Se oli myös Country Music Associationin ehdokkaana vuoden singleksi. Tämän kappaleen jälkeen tulivat ”Stars over Texas” (jonka Lawrence kirjoitti yhdessä Boonen kanssa) ja ”Is That a Tear”, jotka molemmat olivat korkeimmillaan sijalla kaksi. Albumin tuotantotehtävät oli jaettu siten, että Don Cook (joka tunnetaan parhaiten työstään Brooks & Dunnin kanssa) hoiti viisi kappaletta ja Lawrence ja Anderson viisi muuta. Country Standard Time -lehden Brian Wahlert totesi, että Lawrencen ja Andersonin tuottamat kappaleet olivat soundiltaan perinteisempää kantria kuin Cookin tuottamat kappaleet, korostaen ”Is That a Tearia” ja ”Somewhere Between the Moon and You” vahvimmiksi ja kantrimmalta kuulostaviksi kappaleiksi. Allmusicin Stephen Thomas Erlewine kirjoitti, että albumi oli ”jälleen yksi yleisöä miellyttävä sarja nykycountrya. Kuten hänen aiemmillakin albumeillaan, biisivalikoima on hit-or-miss-asia, ja noin puolet kappaleista ei tee suurta vaikutusta. Loput kuitenkin todistavat, miksi Lawrence on yksi Nashvillen suosituimmista laulajista.” Vuonna 1996 Billboard rankkasi Lawrencen kaikkien genrejen kymmenenneksi soitetuimmaksi radioartistiksi sinä vuonna.

1997-1998: The Coast Is ClearEdit

Lawrencen viides studioalbumi The Coast Is Clear ilmestyi maaliskuussa 1997 ja saavutti RIAA-kultasertifikaatin kaksi kuukautta myöhemmin. Edeltäjänsä tavoin se sisälsi joitakin Cookin tuottamia kappaleita ja toisia Lawrencen ja Andersonin tuottamia kappaleita. Albumin kaksi ensimmäistä singleä ”Better Man, Better Off” ja ”How a Cowgirl Says Goodbye” pääsivät molemmat viiden parhaan joukkoon Hot Country Songs -listalla, mutta jatkokappaleet eivät olleet yhtä menestyksekkäitä: nimikappaleesta tuli hänen ensimmäinen singlensä, joka jäi top 10:stä, kun se oli korkeimmillaan sijalla 26, ja ”While You Sleep” jäi top 40:n ulkopuolelle. The Tennessean -lehden Tom Roland totesi, että albumin teemana oli ”yritys kumota tehdyt asiat”, mutta kritisoi levyn ääntä ”hillityksi” ja ”keskinkertaiseksi”. Country Standard Time -lehden Sarah Rodman jakoi samanlaisen mielipiteen tuotannosta ja kutsui ”While You Sleep” -kappaletta ”tunteikkaimmaksi ja koskettavimmaksi kappaleeksi”, kun taas ”How a Cowgirl Says Goodbye” oli ”eläväinen”. Atlantic julkaisi greatest-hits-paketin The Best of Tracy Lawrence vuonna 1998. Tämä levy sisälsi kolmetoista aiempaa singleä ja uuden kappaleen ”Her Old Stompin’ Ground”. Kolme vuotta julkaisunsa jälkeen tämä kokoelma sai RIAA:n kultasertifikaatin.

1999-2002: Lessons Learned ja Tracy LawrenceEdit

Vuoden 1999 lopulla Lawrence palasi listoille kappaleella ”Lessons Learned”. Tämä oli pääsingle hänen samannimiselle vuoden 2000 albumilleen, jonka hän ja Anderson tuottivat yhdessä ääniteknikko Butch Carrin kanssa. Kappale saavutti vuonna 2000 country-listan kolmossijan ja oli hänen korkein Hot 100 -huippunsa numero 40. Albumi kartoitti vielä kaksi singleä ”Lonely” ja ”Unforgiven”. Tom Roland antoi Lessons Learnedille kolme tähteä viidestä The Tennessean -lehden arvostelussaan ja totesi, että Lawrence ”laulaa toistuvasti vioista ja virheistä ja niiden voittamisen haasteista”. Erlewine kirjoitti levystä Allmusicissa, että se on ”varmasti miellyttävä, mutta sillä on taipumus jäädä taka-alalle”. Country Standard Time -lehden Jeffrey B. Remz oli sitä mieltä, että albumilla säilyi jatkuvasti country-soundi ja siinä oli hyvin kirjoitettuja kappaleita.

Vuoden 2000 lopulla Atlantic Records sulki Nashville-divisioonansa ja siirsi kaikki artistit, Lawrence mukaan lukien, emoyhtiö Warner Bros:n Nashville-haaraan. Recordsiin. Hänen ainoa julkaisunsa kyseiselle levy-yhtiölle, Tracy Lawrence, tilitti kaksi heikosti menestynyttä singleä ”Life Don’t Have to Be So Hard” ja ”What a Memory”. Lawrence ja Anderson tuottivat albumin ja kirjoittivat sille useita kappaleita, ja muita kirjoittajia olivat muun muassa Michael White, Casey Beathard, Billy Yates ja vakituinen yhteistyökumppani Larry Boone. Sekä Country Standard Time että Allmusic kehuivat albumin olevan edeltäjiään johdonmukaisempi ja perinteisempi, ja edellisen Scott Homewood kutsui sitä ”mahdollisesti hänen parhaaksi albumikseen”, ja jälkimmäisen Liana Jonas kehui molempien singlejen sanoituksia sekä ”pienennettyä” tuotantoa. Allmusic-biografi Steve Huey kirjoitti albumista, että ”joistakin hyvistä arvosteluista huolimatta se ei onnistunut pysäyttämään hänen laskevaa kaupallista vauhtiaan”. Lawrence sanoi myös, että hänen mielestään levy-yhtiö ei panostanut albumin myynninedistämiseen, koska hänen musiikillinen tyylinsä ja suuntauksensa ei kiinnostanut häntä. Tämän seurauksena hän alkoi etsiä uusia tuottajia yrittäessään ”keksiä itsensä uudelleen”. Hän harkitsi Buddy Cannonia, Byron Gallimorea ja Billy Joe Walker Jr:ta ennen kuin päätyi yhdistymään uudelleen Stroudin kanssa. He alkoivat nauhoittaa toista albumia Warner Bros:lle vuonna 2002, mutta Lawrence pudotettiin levy-yhtiön listalta.

2003-2004: StrongEdit

Jouduttuaan pudotetuksi Warner Bros:sta Lawrence alkoi etsiä uutta levytyssopimusta. Hän oli harkinnut RCA Records Nashvilleä, mutta valitsi sen sijaan DreamWorks Records Nashvillen, jonka puheenjohtajana Stroud tuolloin toimi, ja allekirjoitti sopimuksen heidän kanssaan lokakuussa 2003. Hänen ensimmäinen julkaisunsa levy-yhtiölle oli ”Paint Me a Birmingham”, jonka Ken Mellons oli samanaikaisesti julkaissut riippumattomalla levy-yhtiöllä. Lawrencen versio ohitti Mellonsin version soittokertojen määrässä ja nousi vuoden 2004 alussa Hot Country Songs -listalla sijalle neljä ja Hot 100 -listalla sijalle 42. Vastaava albumi Strong ilmestyi vuonna 2004, ja se koostui suurelta osin Warner Bros. Nashvillen julkaisemattoman toisen projektin materiaalista. Albumin jatkosinglet, ”It’s All How You Look at It” ja ”Sawdust on Her Halo”, eivät menestyneet yhtä hyvin country-radioissa. Lawrence totesi, että hänellä oli writer’s block yrittäessään keksiä materiaalia albumille, ja siksi hän etsi ulkopuolisia kirjoittajia tavallisten yhteistyökumppaneidensa sijaan. Hän kuvaili nimikappaleen, joka kertoo eronneesta naisesta, joka jatkaa elämäänsä, olevan ”erilainen kuin mikään, mitä olen tehnyt aiemmin”, ja kutsui ”Stonesia” ”perinteisimmäksi” kappaleeksi ja totesi ”tarinalaulujen” olevan läsnä kaikkialla. Hän totesi myös, että albumin nimi oli melkein Stones, mutta se nimettiin uudelleen, jotta vältyttäisiin sekaannuksilta hänen debyyttialbuminsa Sticks and Stonesin kanssa.

Erlewine kirjoitti Allmusicissa, että Strong ”kuuluu hänen pehmeimpiin albumeihinsa, levyllä, jota hallitsevat balladit ja jossa nopeatempoiset kappaleet ovat yhtä hiottuja kuin hitaatkin”. The Tennessean -lehden Peter Cooper oli sitä mieltä, että albumilla oli edeltäjiään paremmin kirjoitettuja kappaleita, ja korosti erityisesti ”Paint Me a Birmingham” ja ”Sawdust on Her Halo” -biisejä, mutta kritisoi automaattisen virityksen käyttöä Lawrencen lauluäänessä. Country Standard Time -lehden Robert Woolridge oli sitä mieltä, että Lawrencen laulu oli vahvempaa balladeissa, kuten ”Paint Me a Birmingham”, toisin kuin vauhdikkaammassa materiaalissa, mutta kritisoi ”valtavirran tuotantoa”.

2005-2006: Silloin ja nyt: The Hits CollectionEdit

Kun DreamWorks Nashville suljettiin vuonna 2005, Lawrence siirtyi Mercury Nashvilleen samana vuonna. Siellä hän julkaisi kokoelman Then & Now: The Hits Collection, joka sisälsi viisitoista hänen aiempia hittejään, jotka kaikki (paitsi ”Paint Me a Birmingham”) piti äänittää uudelleen, koska levy-yhtiö ei omistanut oikeuksia alkuperäisiin äänitteisiin, jotka oli tehty hänen ollessaan Atlanticilla. Mukana oli myös kaksi uutta kappaletta, jotka molemmat julkaistiin sinkkuina: cover Mark Neslerin vuoden 1998 singlestä ”Used to the Pain” ja ”If I Don’t Make It Back”, jonka kirjoitti yhdessä Bobby Pinsonin kanssa. Tästä kokoelmasta Erlewine kirjoitti: ”Nämä uudet versiot ovat hieman rennompia kuin alkuperäiset, ja ne ovat myös hieman liukkaampia. Ja vaikka se ei välttämättä sovi Lawrencen äänelle, joka on muuttunut hieman ohuemmaksi vuosien varrella, se ei tee Then and Nowsta huonoa kuunneltavaa.”

2006-2008: For the Love and All Wrapped Up in ChristmasEdit

Vuonna 2006 Lawrence perusti veljensä Laneyn kanssa oman levy-yhtiönsä Rocky Comfort Recordsin. Ensimmäinen levy-yhtiölle kiinnitetty esiintyjä Lawrencen itsensä lisäksi oli Chad Brock. Lawrencen ensimmäinen single levymerkille oli ”Find Out Who Your Friends Are”, joka julkaistiin elokuussa 2006 studioalbumilta For the Love. Kappale viipyi aluksi Hot Country Songs -listan Top 40:n alapuolella, mutta albumin julkaisun jälkeen se sai radiossa lisää kiinnostusta, koska albumi sisälsi bonuskappaleena vaihtoehtoisen version, jossa Tim McGraw ja Kenny Chesney olivat vierailevina laulajina. Vaihtoehtoisen version menestyksen ansiosta ”Find Out Who Your Friends Are” nousi kyseisen listan ykkössingleksi vuonna 2007. Kappale saavutti tuon aseman 41. viikollaan listalla, mikä teki tuolloin uuden ennätyksen hitaimmasta noususta country-listan kärkeen ja toiseksi hitaimmasta noususta millään Billboard-listalla. Uudelleen äänitetty versio sai vuoden 2007 Country Music Associationin (CMA) palkintogaalassa Vuoden musiikkitapahtuma -palkinnon, Lawrencen ensimmäisen palkinnon kyseiseltä järjestöltä, sekä Academy of Country Musicin (ACM) Vuoden laulutapahtuma -palkinnon. Tätä kappaletta seurasivat ”Til I Was a Daddy Too” ja ”You Can’t Hide Redneck”. Albumin nimikappale oli duetto rockyhtye 3 Doors Downin Brad Arnoldin kanssa, kun taas kappale ”Speed of Flight” oli Lawrencen uran ensimmäinen kokonaan itse kirjoittama kappale. Michael Sudhalter kirjoitti Country Standard Time -lehdessä, että ”11 raidan debyytin musiikki vastaa levy-yhtiön perinteiseltä kuulostavaa nimeä.”

Lopussa vuonna 2007 Lawrence julkaisi joulualbumin nimeltä All Wrapped Up in Christmas, jonka nimikkokappale nousi parhaimmillaan sijalle 57 joulusesongin perusteella. Vuonna 2008 sekä Zona Jones että Michael Scott allekirjoittivat sopimukset Rocky Comfortin kanssa. Jones julkaisi levyn Prove Me Right levy-yhtiön kautta vuonna 2009.

2009-2011: The Rock and The SingerEdit

Lawrence teki viimeisen esiintymisensä Hot Country Songs -listalla singlellä ”Up to Him” vuoden 2009 alussa. Se on ensimmäinen single studioalbumilta nimeltä The Rock, joka on kristillinen countryalbumi, joka julkaistiin kesäkuussa 2009. Se sai 3,5 pistettä viidestä Country Weekly -lehdeltä, jonka arvostelussa todettiin, että se ”korostaa joka käänteessä yhteisiä epätäydellisyyksiä, jotka me kaikki pyrimme voittamaan ollaksemme hyviä ihmisiä”. Allmusic-arvostelija Todd Sterling oli sitä mieltä, että Lawrence ”kuulostaa yhtä mukavalta laulaa lauluja Herralta kuin hän laulaa suoraa countrya”, ja kutsui sitä ”positiiviseksi kokoelmaksi, joka vetoaa kaikkiin uskontoihin kuuluviin ihmisiin”. Myös Country Standard Timen arvostelija Jessica Phillips piti albumin sanoituksia ”positiivisina” ja ”ylentävinä” ja vertasi levyä suopeasti Randy Travisin gospel-albumeihin. Albumi sai vuonna 2009 Grammy-ehdokkuuden parhaasta Southern, Country tai Bluegrass Gospel Album -albumista.

Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Lawrence sulki Rocky Comfort -levy-yhtiönsä The Rockin jälkeen ja perusti toisen henkilökohtaisen levy-yhtiön, Lawrence Music Groupin, vuonna 2011. Hänen ensimmäinen julkaisunsa tällä levymerkillä oli The Singer samana vuonna. Se oli aluksi saatavilla ainoastaan hänen verkkosivustoltaan ja digitaalisen musiikin jakelijoilta, päätöksen, jonka Lawrence teki testatakseen verkkojakelun kannattavuutta fyysisen myynnin sijaan. Albumilla on vain akustisia instrumentteja, ja se sisältää akustiset uudelleenäänitykset kappaleista ”Paint Me a Birmingham” ja ”Find Out Who Your Friends Are”. Levystä Lawrence sanoi, että hän sisällytti siihen enemmän itse kirjoittamiaan kappaleita, koska hänestä tuntui, että hän oli tullut varmemmaksi omista biisintekotaidoistaan. Hän sanoi myös, että albumi oli ”erilainen” johtuen itse kirjoittamiensa kappaleiden lisääntyneestä läsnäolosta ja akustisesta soundista.

2013-2019: Lawrence Music Groupin jatkojulkaisutMuutos

Lawrence julkaisi singlen ”Stop, Drop & Roll” countryradioihin lokakuussa 2012. Se oli ensimmäinen single albumilta Headlights, Taillights and Radios, joka julkaistiin 20. elokuuta 2013. Lawrence rahoitti albumin Kickstarterin kautta. Mukana biisintekijöinä olivat muun muassa Kurt Allison (Jason Aldeanin road-bändistä ja tuotantotiimi New Voice Entertainmentista) ja Kip Moore. Erlewine totesi, että albumi oli enemmän countrypoppia kuin Lawrencen aiempi tuotanto, mutta totesi, että ”hän kuulostaa mukavalta, varmalta ja varsin viehättävältä tällä miellyttävällä levyllä”. Country Standard Time -lehden Michael Rampa oli myös sitä mieltä, että albumi oli enemmän country-poppia, mutta kehui sanoituksia ja Lawrencen laulua ja sanoi sisällöstä, että ”Lawrence sekä katsoo taaksepäin yli kahden vuosikymmenen uraansa kantrimusiikissa että ottaa samalla merkittävän askeleen kohti tulevaisuutta”. Lawrence mainosti albumia samannimisellä kiertueella, joka koostui 28 keikasta vuoden 2014 aikana, alkaen konsertista Holmes Theaterissa Detroit Lakesissa, Minnesotassa.

Vuonna 2017 Lawrence julkaisi Good Ole Days -kokoelmalevyn, joka sisältää yhdeksän hänen hittisingleistään uudelleen äänitettynä duettona muiden kantrilaulajien, kuten Tim McGraw’n, Luke Bryanin, Justin Mooren, Jason Aldeanin ja Luke Combsin kanssa. Levyllä on myös kaksi omaperäistä kappaletta: nimikappale, jossa soittavat sekä Brad Arnold että Big & Rich, ja Craig Morganin duetto ”Finally Home”, jonka tuotot lahjoitettiin Operation Finally Home -järjestölle, joka avustaa haavoittuneiden sotilaiden asumisessa. Toinen joulualbumi Frozen in Time julkaistiin lokakuussa 2018. Albumi sisältää sekoituksen omaperäisiä sävellyksiä ja covereita joulustandardeista. Toukokuussa 2019 hän ilmoitti julkaisevansa elokuussa 2019 uuden studioalbumin nimeltä Made in America, jonka nimikappale on myös levyn pääsingle. Hän kutsui albumia ”mahdollisesti henkilökohtaisimmaksi albumiksi, jonka olen koskaan julkaissut”. Lawrence kirjoitti suurimman osan albumista yhdessä muiden lauluntekijöiden, kuten Chris Stapletonin, Mark Neslerin ja Carson Chamberlainin kanssa.