Kuparinen kohdunsisäinen ehkäisylaite on pitkävaikutteinen, palautuva ehkäisyväline, jonka Howard Tatum ja Jamie Zipper esittivät ensimmäisen kerran vuonna 1967. Terveydenhoitajat asettavat kohdunsisäisen kierukan naisen kohdun sisälle raskauden ehkäisemiseksi. Kuparikierukka on tyypillisesti valmistettu T-muovista, jossa jokin osa on kuparin peitossa. Ennen ensimmäisten kierukoiden keksimistä naisilla oli vain vähän pitkän aikavälin vaihtoehtoja turvalliseen ja luotettavaan ehkäisyyn. Nämä vaihtoehdot koostuivat lähinnä estemenetelmistä ja suun kautta otettavista ehkäisypillereistä, jotka olivat tehokkaita vain, jos niitä käytettiin oikein ja johdonmukaisesti. Naisille, jotka pyrkivät kontrolloimaan hedelmällisyyttään, kuparinen kierukka oli yksi ensimmäisistä pitkäaikaisen ehkäisyn muodoista, joka oli erittäin tehokas eikä vaatinut naisen johdonmukaista ja säännöllistä toimintaa pysyäkseen tehokkaana.
Kuparinen kierukka ehkäisee raskautta häiritsemällä hedelmöittymisprosessia, jossa miehen siittiöt ja naisen munasolu yhdistyvät muodostaen hedelmöittyneen zygootin. Hedelmöityminen voi tapahtua vasta, kun naisen keho vapauttaa munasolun yhdestä munasarjasta ovulaatioksi kutsutussa prosessissa, joka tapahtuu kahdenkymmenenkahdeksan päivän välein. Munasolu kulkee naisen munanjohtimien kautta kohtuun. Jos nainen harrastaa seksiä ovulaation aikana, siittiö voi hedelmöittää munasolun. Jos munasolu hedelmöittyy, se voi istua kohdun seinämään ja kehittyä sikiöksi. Jos munasolu ei hedelmöity, se poistuu kohdusta naisen kuukautisten aikana.
Ennen kierukan keksimistä naisilla oli vähemmän luotettavia keinoja ehkäistä raskautta. Our Bodies, Ourselves -kirjan toisena kirjoittajana toimineen Judy Norsigianin mukaan ehkäisyn avulla naiset saivat valita, tulisivatko he raskaaksi ja milloin he tulisivat raskaaksi, mikä antoi naisille enemmän mahdollisuuksia jatkaa koulutustaan ja pyrkimyksiään sekä luoda tasa-arvoisempia suhteita miesten kanssa. Vuonna 1909 saksalainen lääkäri Richard Richter kehitti yhden ensimmäisistä kohdunsisäisistä kierukoista, vaikka hän ei käyttänytkään kuparia. Richterin laite oli pieni rengas, joka oli valmistettu karkeasta silkkimadon suolesta ja joka oli päällystetty selluloidilla, eräänlaisella ohuella muovilla. Richterin kierukasta ei koskaan tullut suosittua, mutta raskautta ehkäisevien kierukoiden tutkimus jatkui.
Vuonna 1929 Saksassa asuva lääkäri Ernst Gräfenburg paransi Richterin kierukan mallia. Gräfenburgin muotoilu, jota hän kutsui Gräfenburgin renkaaksi, oli hopealangasta kääritty kierretty rengas, joka oli kääritty silkkilangalla. Gräfenburg kertoi, että hänen hopearengas-kierukka-kierukan avulla onnistuttiin ehkäisemään raskautta, ja vain 1,6 prosenttia käyttäjistä tuli raskaaksi kierukan käytön aikana. Myöhemmin tutkijat havaitsivat, että Gräfenburgin kierukan hopealanka sisälsi 26 prosenttia kuparia. Tutkijat eivät kuitenkaan tuolloin huomanneet kuparin osuutta kierukan tehokkuuteen. Gräfenburgin menestyksen jälkeen tutkijat kehittivät 1900-luvun alkupuolella monenlaisia muita kierukoita. Useimmat olivat muovisia, ja niiden muoto vaihteli muun muassa renkaiden, kierukoiden, puolisuunnikkaiden ja T-kirjaimen muodossa.
Howard Tatum ja Jamie Zipper kehittivät ensimmäisen kuparia sisältävän kierukan vuonna 1967. Tatum ja Zipper kuuluivat molemmat Population Council -järjestöön, joka myönsi apurahoja ja rahoitusta turvallisen ja tehokkaan ehkäisyn kehittämistä koskevaan tutkimukseen. Vuonna 1967 Tatum työskenteli neuvoston biolääketieteellisessä tutkimuskeskuksessa, jossa hän kehitti T:n muotoisen muovisen kierukan, jonka hän sisällytti ensimmäiseen kuparikierukkaan. Tatumin laitteessa oli T-muoto, joka mukautui paremmin kohdun muotoon. T-muoto vähensi myös joitakin rengasmuotoisiin kierukoihin liittyviä sivuvaikutuksia, kuten kipua ja verenvuotoa. Tatumin laitteesta ei kuitenkaan tullut tehokasta ehkäisyvälinettä, ennen kuin hänen kollegansa Zipper ehdotti kuparin lisäämistä.
Vuonna 1968 Zipper, Population Councilin entinen biolääketieteellinen stipendiaatti, teki tutkimusta Chilessä. Työnsä avulla Zipper osoitti, että kohdunsisäinen kupari vähensi raskauden riskiä kaneilla. Tatum ja Zipper yhdistivät ideansa luodakseen ensimmäisen kuparisen kohdunsisäisen kierukan ja nimesivät sen Copper T 200:ksi eli TCu 200:ksi. Copper T 200 oli muovinen T:n muotoinen laite, jonka pystysuoraa akselia pitkin oli kierretty kuparilanka.
Vuonna 1970 Population Council perusti lisääntymislääketieteen asiantuntijoiden yhteenliittymän International Committee for Contraception Research eli ICCR. ICCR aloitti kliiniset tutkimukset Copper T 200 IUD:n turvallisuuden ja tehokkuuden testaamiseksi. Vuonna 1976 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (Food and Drug Administration) hyväksyi Copper T 200 -kierukan käytettäväksi Yhdysvalloissa. Population Councilin mukaan vuoteen 1992 mennessä kuparikierukka oli maailman suosituin ehkäisymenetelmä, sillä 90 miljoonaa naista käytti sitä.
Kuparikierukka toimii raskauden ehkäisyssä usealla eri tavalla. Ensimmäinen vaikutusmekanismi on vierasesinereaktio. Kohdussa oleva vierasesine saa aikaan paikallisen tulehdusreaktion. Tämä paikallinen tulehdusreaktio voi aiheuttaa siittiöiden tuhoutumisen naisen immuunijärjestelmän leukosyyttien eli valkosolujen toimesta. Immuunivaste kohdistuu kaikkiin vieraisiin soluihin, myös siittiöihin, mikä estää alkioiden muodostumisen tai istuttamisen kohtuun. Tämä vaikutusmekanismi on yhteinen kaikille kierukan tyyppeille. Tulehdusreaktio, jota kierukka käyttää raskauden estämiseen, lisääntyy kierukan koon kasvaessa. Koska kuparikierukka toimii kuitenkin muillakin mekanismeilla kuin vain laitteen koon perusteella, se voi olla pienempi, mutta silti yhtä tehokas kuin suuremmat ei-kuparikierukat.
Kuparikierukoilla on kupari-ionien läsnäolosta johtuvia lisäehkäiseviä vaikutuksia. Kupari-ionit liittyvät tulehdusreaktioon kohdussa, mikä tarkoittaa, että siittiöt eivät pääse munasoluun hedelmöittämään sitä ja luomaan alkiota. Tutkijat olettavat myös, että kupari-ionit vaikuttavat kohdunkaulan limakalvoon kohdun aukon kohdalla ja aiheuttavat spermisidisen eli siittiöitä tappavan vaikutuksen. Hedelmöittääkseen munasolun siittiöiden on ensin läpäistävä kohdunkaulan lima ennen kuin ne pääsevät kohtuun. Kupari-ionit heikentävät siittiöiden liikkumiskykyä ja estävät siittiöitä kulkemasta kohdunkaulan liman läpi ja menemästä hedelmöittämään munasolua. Lisäksi jotkut tutkijat ovat esittäneet, että kupari-ionit ovat haitallisia sekä munasoluille että siittiöille, joten vaikka siittiö hedelmöittäisi munasolun, itse munasolu voi olla vahingoittunut eikä kykene kehittymään alkioksi. Näiden kuparin ominaisuuksien ja kuparikierukan pienen koon vuoksi naiset, jotka eivät ole koskaan olleet raskaana tai joilla on pienempi kohtu, voivat käyttää kuparikierukkaa, mikä laajentaa heidän käytettävissään olevia ehkäisyvaihtoehtoja.
Kuparikierukan asettamisprosessi on säilynyt pitkälti samana sen jälkeen, kun kierukka otettiin käyttöön. Vuonna 2018 terveydenhuollon ammattilainen voi asettaa kuparikierukan ei-kirurgisen toimenpiteen aikana. Terveydenhuollon asiantuntija asettaa kuparikierukan kohdun sisälle emätinkanavan kautta. Tuolloin naiset saattavat kokea jonkin verran epämukavuutta kouristelun tai puristuksen muodossa. Yhdysvalloissa yleisimmin käytetyn kuparikierukan, Paraguardin, valmistajien mukaan kuparikierukan yleisiä sivuvaikutuksia ovat kouristelu sekä raskaammat ja pidemmät kuukautiset. Myös lantionpohjan tulehdussairauden eli PID:n, joka on eräänlainen kohdun infektio, riski on suurentunut. Joskus kierukkaa on vaikea poistaa, sillä se kiinnittyy kohtuun ja vaatii kirurgista poistoa. Tapauksissa, joissa kuparikierukka ei onnistu estämään raskautta, on viiden prosentin mahdollisuus, että raskaus on kohdunulkoinen eli syntyy kohdun ulkopuolella.
Nykyaikaiset kuparikierukat muistuttavat kuparikierukan aiempia versioita. Tutkijat ovat kuitenkin ajan myötä parantaneet mallia tehon ja tehon keston lisäämiseksi. Kuparikierukan tehokkuus riippuu suurelta osin kupari-ionien liukenemisnopeudesta kohdun ympäristöön. Kun kupari liukenee ajan myötä, kierukan teho heikkenee, koska kuparia on käytettävissä vähemmän. Ensimmäinen käyttöön otettu kuparikierukka, Copper T 200, saattoi olla tehokas kolme vuotta. Laitteessa oli T-muotoisen laitteen pystysuoran akselin ympärille kierretty kuparilanka, joka liukeni ajan myötä, jolloin kierukan teho väheni.
Vuonna 1972 aloitettiin kliiniset tutkimukset uudella kierukkamallilla, Copper T 380:lla, jonka kuparipitoisuus oli suurempi kuin aiemmissa kuparikierukoissa. Uusi malli lisäsi aikaa, jonka kuparikierukka saattoi pysyä tehokkaana. Copper T 380 -mallissa on ylimääräisiä kuparikauluksia tai -sylintereitä, jotka päällystävät T-kappaleen molemmat varret, ja paksumpi lanka, jossa on enemmän kuparia pystysuoran akselin ympärillä. Koska laitteessa on enemmän kuparia, Copper T 380 pysyy tehokkaana vähintään kuusi vuotta. Vuonna 1980 ICCR teki yhteistyötä Population Councilin kanssa jatkaakseen kuparisen kierukan rakenteen parantamista. ICCR luopui langan käytöstä ja käytti Copper T 380 -mallissa kuparikauluksia varret ja T-kappaleen pystysuora akseli. Tämä suunnittelumuutos pidensi kuparikierukan tehon kestoa kuudesta vuodesta kymmenestä viiteentoista vuoteen.
1980-luvulta lähtien suuremmat kupariannokset ja altistuneen kuparin suurempi osuus ovat pidentäneet kuparikierukan tehoa. Vuodesta 2018 lähtien yhdysvaltalaisille naisille yleisesti saatavilla oleva kuparikierukka on Copper T 380, jonka FDA hyväksyi vuonna 1984. ParaGard on kyseisen kierukan tuotenimi. Muissa maissa on hyväksytty useampia erityyppisiä kuparikierukoita, jotka ovat erimuotoisia ja -kokoisia.
Kuparikierukka ja kierukka yleensä ovat erittäin tehokkaita. ParaGardin valmistajien mukaan kuparikierukka on yli 99-prosenttisesti tehokas. Kierukan tehokkuus on korkea osittain siksi, että kierukka ei ole riippuvainen käyttäjästä. Maailmanlaajuisesti naisten eniten käyttämä ehkäisymenetelmä on ehkäisypilleri. Pillerin ja monien muiden ehkäisymenetelmien tehokkuus riippuu kuitenkin siitä, että käyttäjä käyttää sitä oikein ja johdonmukaisesti, mitä tutkijat kutsuvat täydelliseksi käytöksi. Täydellinen käyttö on harvinaista, minkä vuoksi lähes 50 prosenttia tahattomista raskauksista johtuu ehkäisyn epäonnistumisesta. Vaikka kierukka ja ehkäisypilleri suojaavat raskaudelta samassa määrin täydellisessä käytössä, ehkäisypillereitä käyttävien naisten epäonnistumisprosentti on kaksikymmentä kertaa suurempi kuin kierukan kaltaista pitkävaikutteista menetelmää käyttävien naisten. Kuparikierukka on pitkäaikainen palautuva ehkäisyväline, menetelmä, joka säilyttää hedelmällisyyden ja antaa samalla naisille mahdollisuuden ehkäistä raskauksia. Kuparikierukka voi kestää vuosia ilman, että sitä tarvitsee vaihtaa, mutta se ei ole pysyvä. Kun kierukka poistetaan, hedelmällisyys palautuu usein välittömästi. Muita pitkäaikaisen ehkäisyn muotoja ovat muun muassa sterilisaatio putkien ligaation avulla, jolloin naisen munanjohtimet katkaistaan tai tukitaan ei-palautuvasti hedelmöittymisen estämiseksi. Sterilisaatiota putkilinjauksen avulla ja kuparikierukan käyttöä pidetään yhtä tehokkaina raskauden ehkäisyssä, mikä tekee kuparikierukasta kustannustehokkaan vaihtoehdon sterilisaatiomenetelmille.
Vuonna 2012 ehkäisyä käyttäneistä naisista 5,5 prosenttia käytti kierukkaa. Tämä merkitsi huomattavaa laskua verrattuna kierukan suurimpaan suosioon 1970-luvulla, jolloin lähes kuusikymmentä prosenttia ehkäisyä käyttävistä naisista valitsi kierukan. Population Councilin mukaan kierukan suosio yleisesti ottaen laski sen jälkeen, kun yksi kierukka, Dalkon Shield, sai huomiota tiedotusvälineissä ja siihen liitettiin korkeampi infektioriski ja äitiyskuoleman riski naisilla, jotka tulivat raskaaksi laitteen käytön aikana. Dalkon Shield vedettiin pois markkinoilta kolmen vuoden kuluttua. Koska ehkäisyn tarkkaa mekanismia on vaikea tutkia ihmisillä, kuparikierukan tarkkaa mekanismia koskevia tutkimuksia on niukasti. Maria Ortizin ja Horacio Croxatton mukaan tämä on johtanut virheelliseen väitteeseen, jonka mukaan kuparikierukka voi tappaa alkioita. Tämä väärä väite rinnastaa kierukan ennenaikaiseen aborttiin, ja katolinen kirkko kieltäisi sen. Empiiriset todisteet eivät kuitenkaan tue tätä olettamusta. Pikemminkin kupariset kohdunsisäiset kierukat estävät alkioiden muodostumista, eivätkä ne voi tappaa alkiota.
Lähteet
- Boston Women’s Health Book Collective. Meidän kehomme, meidän itsemme. New York: Simon & Schuster, 2011.
- Connell, Elizabeth B. ”Contraception in the Prepill Era”. Contraception 59 (1999): 7-10.
- Dassow, Jeanie D. Management of Common Problems in Obstetrics and Gynecology. Oxford: Blackwell Publishing, 2002.
- The ESHRE Capri Workshop Group. ”Kohdunsisäiset laitteet ja kohdunsisäiset järjestelmät”. Human Reproduction Update 14 (2008): 197-208.
- Grimes, David A. ”Evolution and Revolution: The Past, Present, and Future of Contraception” The Contraceptive Report 10 (2000): 15-25. https://web.archive.org/web/20060926031920/http://www.contraceptiononline.org/contrareport/pdfs/10_06.pdf (Viitattu 18.10.2017).
- Kulier, Regina, Paul O’Brien, Franz Helmerhorst, Margaret Usher-Patel ja Catherine D’Arcangues. ”Kuparia sisältävät, kehystetyt kohdunsisäiset ehkäisylaitteet”. The Cochrane Database of Systematic Reviews (2007).
- Ortiz, Maria ja Horacio Croxatto. ”Copper-T kohdunsisäinen laite ja Levonorgestrel kohdunsisäinen järjestelmä: Biological Bases of Their Mechanism of Action.”. Contraception 75 (2007): 16-30.
- Population Council. ”Advancing Long-Acting Reversible Contraception (pitkävaikutteisen palautuvan ehkäisyn edistäminen).” http://www.popcouncil.org/news/advancing-long-acting-reversible-contraception (Viitattu 18. lokakuuta 2017).
- Sitruk-Ware, Regine, Anita Nath ja Daniel Mishell. ”Ehkäisyyn liittyvä teknologia: Past, Present and Future.” Contraception 87 (2012): 319-30.
- Sivin, Irvin ja Janet Stern. ”Pitkävaikutteiset, tehokkaammat kupari-T IUD:t: A Summary of U.S. Experience, 1970-75”. Studies in Family Planning 10 (1979): 263-81.
- Sivin, Ivrin, Forrest Greenslade, Fredrick Schmidt ja Sandra N. Waldman. Kuparinen T380-kohdunsisäinen laite: A Summary of Scientific Data. New York: The Population Council, 1992 http://bib.muvs.org/data/mvs_000082/volume_2.pdf (Viitattu 3.7.2018).
- Speroff, Leon., and Philip D. Darney. Clinical Guide for Contraception. Philadelphia: Lipincott Williams and Wilkins, 2011. https://books.google.com/books?id=f5XJtYkiJ0YC&printsec=frontcover&source=gbs_ge_summary_r&cad=0#v=onepage&q&f=false (Viitattu 3.7.2018).
- Winner, Brooke, Jeffrey F. Peipert, Qiuhong Zhao, Christina Buckel, Tessa Madden, Jenifer E. Allsworth ja Gina M. Secura. ”Effectiveness of Long-Acting Reversible Contraception”. The New England Journal of Medicine 366 (2012): 1998-2007.
- Hubacher, David. ”The Checkered History and Bright Future of Intrauterine Contraception in the United States”. Guttmacher 34 (2002): 98-103. https://www.guttmacher.org/sites/default/files/article_files/3409802.pdf (Viitattu 3. heinäkuuta 2018).