Julkaisija:
Tilaa
Click Here to Manage Email Alerts
Click Here to Manage Email Alerts
Back to Healio
Takaisin Healioon
Aikuiset, joilla on Gravesin tauti, saavat todennäköisemmin lääkehoitoa – suuremmasta epäonnistumisprosentista huolimatta – kuin radioaktiivista jodihoitoa tai kilpirauhasen leikkaushoitoa, käy ilmi Thyroid-lehdessä julkaistujen tulosten mukaan.
”Olemme huomanneet, että useampia Gravesin tautia sairastavia hoidetaan kilpirauhasen toimintaa estävillä lääkkeillä kuin radioaktiivisella jodilla tai leikkauksella; ja neljäsosa kilpirauhasen toimintaa estävillä lääkkeillä hoidettavista ihmisistä saa sitä pitkäaikaisesti – yli kaksi vuotta”, MD Juan P. Brito, MD, MSc, joka on Rochesterissa, Minnesotassa, sijaitsevan Mayo-klinikan lääketieteen laitoksen endokrinologian, diabeteksen, aineenvaihdunnan ja ravitsemuksen osaston tietämys- ja arviointitutkimusyksikköön erikoistunut johtava tutkija, kertoi Healiolle. ”Merkittävä osa Gravesin tautia sairastavista saa kroonisesti kilpirauhaslääkkeitä. Tämä hoitotapa tunnettiin muissa maissa, erityisesti Aasiassa, mutta se oli tuntematon täällä Yhdysvalloissa.”
Hoitovalinnat
Brito ja kollegat arvioivat OptumLabs Data Warehouse -tietovarastossa vuosina 2005-2013, kuinka usein Gravesin tautia sairastavien aikuisten (n = 4661; keski-ikä 48 vuotta; 80 % naisia) ensilinjan hoitona käytettiin kilpirauhaslääkkeitä, radioaktiivista jodia tai leikkausta. Lääkehoidon epäonnistuminen määriteltiin osallistujiksi, jotka aloittivat radioaktiivisen jodihoidon tai lopettivat kilpirauhaslääkkeiden käytön yli 90 päiväksi. Radioaktiivisen jodihoidon epäonnistuminen määriteltiin uusintakäsittelyksi, mukaan lukien leikkaus.
Koko kohortista 60 % sai kilpirauhaslääkehoitoa, 33 % radioaktiivista jodihoitoa ja 6 % joutui leikkaukseen. Tutkijat havaitsivat, että 50 prosentilla niistä, jotka saivat kilpirauhaslääkkeitä, hoito epäonnistui 6,8 kuukauden mediaanissa. Lisäksi 65 prosenttia kilpirauhaslääkehoidon epäonnistumisesta kärsineistä sai uudelleen kilpirauhaslääkehoitoa, kun taas 26 prosenttia sai radioaktiivista jodihoitoa ja 9 prosenttia joutui leikkaukseen.
Tutkijat havaitsivat myös, että 7 %:lla radioaktiivista jodihoitoa saaneista hoito epäonnistui 3,4 kuukauden mediaanin aikana ja että 1 %:lla leikkaukseen menneistä hoito epäonnistui 3,2 kuukauden mediaanin aikana. Lisäksi 56 prosentille osallistujista tehtiin toistuva radioaktiivinen jodihoito.
Epäonnistumisen ennuste ja haittatapahtumat
Tutkijoiden mukaan 6 %:lla radioaktiivista jodihoitoa saaneista, 12 %:lla kilpirauhaslääkkeitä saaneista ja 24 %:lla leikkausta saaneista ilmeni haittatapahtuma (P < .0001).
”Näiden tulosten pitäisi auttaa lääkäreitä ja potilaita keskustelemaan Gravesin taudin hoitovaihtoehtojen tehokkuudesta ja turvallisuudesta”, Brito sanoi. ”Erityisesti kilpirauhaslääkehoito esitettiin hoitovaihtoehtona, jonka hoitohorisontti on 2 vuotta. Tieto siitä, että monet potilaat saavat kilpirauhaslääkkeitä yli 2 vuoden ajan, voisi auttaa kliinikkoja muotoilemaan ajatuksen siitä, että kilpirauhaslääkkeistä voisi tulla krooninen hoito.”
Vertailtuna alle 35-vuotiaisiin aikuisiin, kilpirauhaslääkehoidon epäonnistumisriski pieneni 33 % 55-64-vuotiailla (HR = 0,77; 95 % CR, 0,64-0,92) ja 21,2 % 65-vuotiailla tai vanhemmilla (HR = 0,788; 95 % CI, 0,629-0,985). Lääkehoidon epäonnistumisen riski oli myös suurempi mustilla kuin valkoisilla aikuisilla (HR = 1,231; 95 % CI, 1,07-1,417), ja radioaktiivisen jodin epäonnistumisen riski oli suurempi naisilla kuin miehillä (HR = 0,549; 95 % CI, 0,362-0,833).
”Hoidon epäonnistumisen ennustetekijät tässä hyvin laajassa kohortissa viittaavat siihen, että nuorilla potilailla epäonnistumisprosentti oli korkeampi kuin vanhemmilla henkilöillä. Tämä ero saattaa selittyä sillä, että nuoremmilla Gravesin tautia sairastavilla potilailla on lähtötilanteessa vaikeampi kilpirauhasen liikatoiminta”, tutkijat kirjoittivat. ”Tämä ja uusi havainto, jonka mukaan afroamerikkalaisten Gravesin tautia sairastavien Gravesin tautia sairastavien potilaiden kilpirauhaslääkkeiden epäonnistumisprosentti on korkeampi, vaatii huolellista arviointia niiden vahvistamiseksi ja sen jälkeen biologisten ja sosioekonomisten selitysten paljastamiseksi ja purkamiseksi.” – Phil Neuffer
Lisätietoja:
Juan P. Brito, MD, MSc, tavoitettavissa osoitteesta [email protected]; Twitter: @doctorjuanpa.
Perspektiivi
Takaisin alkuun 
David A. Cohen, MD, FACE, ECNU
Tässä mielenkiintoisessa tutkimuksessa tarkasteltiin Gravesin taudin hoitovaihtoehtoja vertailemalla kilpirauhaslääkkeiden, radioaktiivisen jodin ja leikkauksen tehokkuutta ja turvallisuutta. Tämä tutkimus on erityisen hyödyllinen, koska meillä ei ole vastausta kysymykseen, mikä on ”paras” hoito, kun ne kaikki ovat tehokkaita. Loppujen lopuksi valitsemme hoitomuodon yksilöllisen lähestymistavan perusteella käyttämällä jaettua päätöksentekoa sen jälkeen, kun olemme keskustelleet vaihtoehdoista, mukaan lukien sivuvaikutusprofiili, kustannukset, epäonnistumisprosentti sekä potilaan henkilökohtaiset arvot ja mieltymykset. Arviointia ja keskustelua vaikeuttaa se, että Gravesin tauti ei sovi kaikille. Sen lisäksi, että taudin vaikeusasteessa ja potilaan ominaisuuksissa on heterogeenisuutta, myös hoidon saatavuudessa ja kustannuksissa on eroja.
Tämä tutkimus osoitti, että endokrinologit käyttävät yhä enemmän kilpirauhaslääkkeitä. Kuten minkä tahansa hoidon kohdalla, myös kilpirauhaslääkkeitä käytettäessä olemme huolissamme niiden sivuvaikutuksista, erityisesti maksan vajaatoiminnasta, vaikeasta ihottumasta ja agranulosytoosista. Nämä haittavaikutukset eivät tässä tutkimuksessa näyttäneet olevan merkittäviä ongelmia kilpirauhaslääkkeiden käytön yhteydessä. Vaikka endokrinologit näyttävät käyttävän enemmän kilpirauhaslääkkeitä, ne näyttävät olevan vähintään yhtä turvallisia kuin luulimme, mikä on hyvin rauhoittavaa. Brito ja kollegat raportoivat 25 prosentin remissioprosentista potilailla, jotka saivat kilpirauhaslääkkeitä vähintään yhden vuoden ajan; tämä vahvistaa sitä, että minulla on monia potilaita, joita voin pitää kilpirauhaslääkkeillä enkä antaa heille lopullista hoitoa, jolloin on mahdollista, että heistä tulee kilpirauhasen euthyreoosisia ja lääkkeettömiä.
Tässä tutkimuksessa oli joitakin erityisen mielenkiintoisia havaintoja minulle. Ensimmäinen oli havainto, että kilpirauhaslääkkeiden käyttö epäonnistuu useammin mustilla ja nuoremmilla Gravesin tautia sairastavilla potilailla. Syyn selvittäminen on erittäin tärkeää. Toiseksi 25 prosentille potilaista, joille tehtiin tyreoidektomia, kehittyi hypoparatyroidismi. Yleensä kerromme potilaille, että pysyvän hypoparatyreoosin riski on noin 1 prosentti. Oletan, että hypoparatyreoosin erittäin suuri määrä tutkimuksessa johtui siitä, että monet tapaukset olivat tilapäisiä, eivät pysyviä. Tämä korostaa tutkimuksen haittaa siinä, että siinä tarkasteltiin vain ICD-10-koodeja. Lisäksi uutta Gravesin silmäsairautta esiintyi yhtä usein potilailla, jotka käyttivät kilpirauhaslääkkeitä, kuin potilailla, joille tehtiin radioaktiivisen jodin ablaatio, mikä on ristiriidassa niiden aiempien tietojen kanssa, joiden mukaan Gravesin silmäsairauksia esiintyi enemmän radioaktiivisen jodin jälkeen. Koska emme tiedä kilpirauhasen toimintakokeiden, vasta-ainepitoisuuksien tai liitännäissairauksien (kuten tupakoinnin) lähtötasoa, tämä havainto voi helposti johtua siitä, että potilaat, joilla on suuri riski sairastua oftalmopatiaan, valitsevat kilpirauhaslääkkeet. Yksi asia, jota emme vielä tiedä, on pitkän aikavälin tiedot. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lääkkeiden käyttöä; siinä ei tarkasteltu kustannuksia, elämänlaatua tai potilaiden mieltymyksiä.
Vaikka Gravesin tauti on melko harvinainen sairaus – alle puoli prosenttia kaikista ihmisistä – endokriinisessä vastaanotolla se on uskomattoman yleinen. Tämä on hyödyllinen tutkimus, koska se auttaa perusterveydenhuollon lääkäreitä ja muita kuin endokrinologian erikoislääkäreitä ymmärtämään Gravesin tautia paremmin, ja se auttaa myös endokrinologia saamaan jonkin verran varmuutta hyvin yleisesti näkemämme taudin hoidosta.
Lue lisää aiheesta
Tilaa
Click Here to Manage Email Alerts
Click Here to Manage Email Alerts
Back to Healio
Takaisin Healioon