Developed By: Committee on Ambulatory Surgical Care
Viimeksi muutettu: 23. lokakuuta 2019 (alkuperäinen hyväksyntä: 27. lokakuuta 2004)
Lataa PDF-tiedosto
Koska sedaatio on jatkumo, ei ole aina mahdollista ennustaa, miten yksittäinen potilas reagoi. Koska sedatiivisen/anestesian syvyydessä voi tapahtua nopeita ja syvällisiä muutoksia ja koska antagonistilääkkeitä ei ole, propofolin kaltaiset aineet vaativat erityistä huomiota. Vaikka tarkoitus olisikin antaa kohtalainen sedaatio, propofolia saavien potilaiden hoidon on vastattava syvän sedaation hoitoa.
Yhdistys uskoo, että anestesiologin osallistuminen jokaisen anestesiassa olevan potilaan hoitoon on optimaalista. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, propofolia antavan muun kuin anestesiahenkilöstön tulisi olla pätevää pelastamaan* potilaat, joiden sedaatiotaso muuttuu syvemmäksi kuin alun perin oli tarkoitus ja jotka joutuvat, joskin lyhytaikaisesti, yleisanestesian tilaan.**
– Sedaation/anestesian käytöstä vastaavalla lääkärillä tulisi olla koulutus, jonka avulla hän pystyy hallitsemaan sedaation/anestesian aiheuttamia mahdollisia lääketieteellisiä komplikaatioita. Lääkärin on hallittava hengitysteiden hallinta, hänellä on oltava potilasryhmälle soveltuvat pitkälle kehitetyt elvytystaidot ja hänen on ymmärrettävä käytettävien lääkkeiden farmakologia.
Lääkärin on oltava fyysisesti läsnä koko sedaation ajan, ja hänen on oltava välittömästi käytettävissä, kunnes potilas poistuu toimenpiteen jälkeiseltä heräämöstä.
– Propofolia sedaatiota/anestesiaa varten antavalla lääkärillä on oltava vähintään koulutus, jonka avulla hän pystyy tunnistamaan ja hallitsemaan hengitystie- ja kardiovaskulaariset muutokset, joita tapahtuu potilaassa, joka siirtyy yleisanestesiatilaan, sekä kyky avustaa komplikaatioiden hallinnassa.
Potilasta valvovan lääkärin on oltava läsnä koko toimenpiteen ajan ja omistauduttava täysin tälle tehtävälle.
– Propofolin antamisen aikana potilasta on seurattava keskeytyksettä tajunnantason arvioimiseksi ja hypotension, bradykardian, apnean, hengitysteiden tukkeutumisen ja/tai hapenpuutteen varhaisten merkkien tunnistamiseksi. Ventilaatiota, happisaturaatiota, sykettä ja verenpainetta on seurattava säännöllisesti ja usein. Uloshengitetyn hiilidioksidin seurantaa olisi käytettävä, ellei potilaan, toimenpiteen tai laitteiden luonne sitä estä, koska rintakehän liikkeillä ei voida luotettavasti tunnistaa hengitysteiden tukkeutumista tai uniapneaa.
– Ikäkaudelle sopivia välineitä on oltava välittömästi saatavilla, jotta voidaan ylläpitää avointa hengitystietä, hapen lisääminen ja keinotekoinen ventilaatio verenkierron elvytyksen lisäksi.
Lääkkeen pakkausselosteen (Diprivan®, AstraZeneca 02/14, katsottu 02/19) Varoitukset-osiossa todetaan, että rauhoitukseen tai anestesiaan käytettävää propofolia ”saavat antaa vain yleisanestesian antamiseen koulutetut henkilöt, jotka eivät osallistu kirurgisen/diagnostisen toimenpiteen suorittamiseen”. Potilaita on seurattava jatkuvasti, ja käytettävissä on oltava välittömästi välineet avoimen hengitystien ylläpitämiseksi, keinotekoinen ventilaatio sekä hapen lisääminen ja verenkierron elvytys.”
Lisäksi joissakin osavaltioissa on propofolin antamista koskevia määräyksiä. On erilaisia näkökohtia, kun propofolia käytetään intuboitujen, ventiloitujen potilaiden sedaatioon tehohoitoympäristössä.
Lisätietoa sedaation jatkumosta ja muiden kuin anestesialääkäreiden suorittamasta sedaatiosta on American Society of Anesthesiologistsin asiakirjoissa ”Continuum of Depth of Sedation: Definition of General Anesthesia and Levels of Sedation/Analgesia” ja ”Practice Guidelines for Sedation and Analgesia by Non-Anesthesiologists” (Käytäntöohjeet muiden kuin anestesiologien suorittamasta sedaatiosta ja analgesiasta), ”Statement on Granting Privileges for Administration of Moderate Sedation to Practitioners Who Are Not Anesthesia Professionals” (Lausunto kohtuullisen sedaation antamista koskevien oikeuksien myöntämisestä lääkäreille, jotka eivät ole anestesia-alan ammattilaisia) ja ”Statement on Granting Privileges to Non-Anesthesiologists Practitioners for Personally Administering Deep Sedation or Supervising Deep Sedation by Individuals Who Are Not Anesthesia Professionals (Lausunto oikeuksien myöntämisestä lääkäreille, jotka eivät ole anestesian ammattilaisia, syvästä sedaatiosta tai syvästä sedaatiosta, jonka suorittavat sellaiset henkilöt, jotka eivät ole anestesian ammattilaisia). ASA:n asiakirjoja, joissa käsitellään perioperatiivisen hoidon lisäkysymyksiä, ovat ”Guidelines for Office-Based Anesthesia” (Ohjeet toimistopohjaista anestesiaa varten), ”Guidelines for Ambulatory Anesthesia and Surgery” (Ohjeet ambulatory Anesthesia and Surgery” (Ohjeet ambulatorista anestesiaa ja kirurgiaa varten) ja ”Practice Guidelines for Preoperative Fasting and the Use of Pharmacologic Agents to Reduce the Risk of Pulmonary Aspiration” (Käytäntöohjeet preoperatiivista paastoa ja farmakologisten aineiden käyttöä varten, joilla vähennetään keuhkoaspiraatioriskiä). Kaikki ASA:n asiakirjat löytyvät verkkosivustolta <www.ASAhq.org>.
* Potilaan pelastaminen aiottua syvemmästä sedaatiosta on hengitysteiden hallintaan ja kehittyneeseen hätäensiapuun perehtyneen lääkärin toimenpide. Pätevä ammattihenkilö korjaa aiottua syvemmän sedaatiotason haitalliset fysiologiset seuraukset (kuten hypoventilaatio, hypoksia ja hypotensio) ja palauttaa potilaan alun perin aiotulle tasolle. Toimenpidettä ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa tarkoituksettomalla sedaatiotasolla.
** 14. huhtikuuta 2004 päivätyn AANA-ASA Joint Statement Regarding Propofol Administration -julkaisun lausuma,
”Aina kun propofolia käytetään sedaatioon/anestesiaan, sitä saavat antaa vain yleisanestesian antamiseen koulutetut henkilöt, jotka eivät ole samanaikaisesti mukana näissä kirurgisissa tai diagnostisissa toimenpiteissä.”. Tämä rajoitus on sopusoinnussa propofolin pakkausselosteessa olevien erityisten sanamuotojen kanssa, ja näiden suositusten noudattamatta jättäminen voi lisätä potilaiden merkittävien vammojen tai kuoleman riskiä.”
.