Presidentti Abraham Lincoln allekirjoittaa 10. maaliskuuta 1864 lyhyen asiakirjan, jolla virallisesti ylennetään silloinen kenraalimajuri Ulysses S. Grant kenraaliluutnantin arvoon Yhdysvaltain armeijassa.USA:n armeijan kenraaliluutnantiksi, mikä antaa tulevalle presidentille tehtäväksi johtaa kaikkia unionin joukkoja Konfederaation armeijaa vastaan.
Kenraaliluutnantin arvoa ei ollut virallisesti käytetty sitten vuoden 1798; tuolloin presidentti John Adams siirsi viran entiselle presidentille George Washingtonille ennakoiden Ranskan mahdollista hyökkäystä Yhdysvaltoihin. Yksi Grantin edeltäjistä sisällissodassa, Winfield Scott, oli lyhytaikaisesti ansainnut arvon, mutta nimitys oli vain väliaikainen – oikeastaan arvon käyttö oli keskeytetty George Washingtonin kuoleman jälkeen vuonna 1799.
LUE LISÄÄ: 10 asiaa, joita et ehkä tiedä Ulysses S. Grantista
Vuonna 1862 Lincoln pyysi kongressia elvyttämään kenraaliluutnantin arvon, jotta voitaisiin erottaa toisistaan kaikkia unionin joukkoja johtava kenraali ja muut samanarvoiset kenraalit, jotka palvelivat hänen alaisuudessaan kentällä. Myös kongressi halusi palauttaa kenraaliluutnantin arvon, mutta vain jos Lincoln antaisi arvon Grantille. Lincolnilla oli muita ajatuksia.
Lincoln halusi mieluummin ylentää silloisen komentavan kenraalin Henry Halleckin johtamaan unionin armeijaa, jota oli vaivannut sarja tehottomia johtajia ja hirvittäviä tappioita taisteluissa. Hän oli haluton ylentämään Grantia ja ottamaan riskin kenraalin suosion kasvattamisesta; Washingtonissa liikkui tuolloin huhuja, joiden mukaan monet pohjoisen senaattorit harkitsivat Grantin asettamista ehdolle Lincolnin sijasta vuoden 1864 republikaanien kansalliskokouksessa. Kun Grant oli julkisesti torjunut ajatuksen presidenttiehdokkuudesta, Lincoln alistui kongressin valintaan ja suostui antamaan Grantille elvytetyn arvon. Yhdysvaltain armeijan kenraaliluutnanttina Grant oli vastuussa vain Lincolnille. Joukkojen ja siviilien arvostama Grant ansaitsi Lincolnin luottamuksen ja jatkoi etelän antautumisen pakottamista vuonna 1865.
Vaikka Grant nautti ansiokkaasta urasta armeijassa, hän kirjoitti myöhemmin, ettei hän koskaan tietoisesti valinnut sotilaan elämää. West Pointin opiskelijana hän ei koskaan odottanut valmistuvansa, saati johtavansa koko Yhdysvaltain armeijaa epätoivoisessa mutta lopulta menestyksekkäässä taistelussa unionin säilyttämiseksi.
Vuonna 1869 Grantista tuli Yhdysvaltain 18. presidentti.
