Pankkien varannot ovat liikepankin fyysisesti hallussaan pitämiä käteisvaroja ja talletuksia, jotka ovat pankin tilillä keskuspankissa. Useimmissa maissa käytössä olevassa murtoreservipankkijärjestelmässä keskuspankit asettavat yleensä vähimmäisvarantovelvoitteet, jotka edellyttävät, että niiden alaisuudessa toimivilla liikepankeilla on oltava käteisvaroja tai talletuksia keskuspankissa, jotka vastaavat vähintään määrättyä prosenttiosuutta niiden veloista, kuten asiakastalletuksista. Tällaisia summia kutsutaan yleensä velvoitevarannoiksi, ja vaaditun määrän ylittäviä varoja kutsutaan ylimääräisiksi varannoiksi. Näiden varantojen tarkoituksena on varmistaa, että pankkijärjestelmässä on tavanomaisissa tilanteissa riittävästi likviditeettiä, jotta pankkiasiakkaille, jotka haluavat nostaa käteistä, voidaan tarjota varoja. Vaikka varantovelvoitteita ei olisikaan, pankit pitävät usein varovaisuusperiaatteen mukaisesti varantoja odottamattomien tapahtumien varalta, kuten asiakkaiden epätavallisen suurten nettomääräisten nostojen (kuten ennen joulua) tai pankkiryöstöjen varalta. Yleensä pankit eivät saa varannoilleen korkoa. Pankkien varat, joita ei pidetä varauksina, ovat lainattavissa korkoa vastaan.
Kirjanpidossa varaukset ovat tavallisesti osa yrityksen omaa pääomaa. Pankkien rahastot sen sijaan ovat osa pankin varoja. Pankin vuosikertomuksessa pankkien varannoista käytetään nimitystä ”käteisvarat ja saldot keskuspankeissa”.