Jos koet ahdistusta ja paniikkikohtauksia, olet luultavasti perehtynyt kehon taistele tai pakene -reaktioon, automaattiseen reaktioon, jonka käynnistää sympaattinen hermosto. Taistele tai pakene -reaktion aikana kehomme vapauttaa stressihormoneja, kuten kortisolia ja adrenaliinia. Nämä stressihormonit antavat meille energiapiikin, jonka avulla voimme taistella kovemmin tai paeta nopeammin vaarasta – se on selviytymismekanismi. Joskus vaara on konkreettinen ja ilmeinen, kuten vaelluspolulla tiellemme osuva karhuemo. Toisinaan taas vaara ei ole yhtä konkreettinen, ja se voi ilmetä huolen muodossa, kuten siinä, miten aiomme maksaa vuokran kuun lopussa.
Mutta tiesitkö, että kehollamme on myös vastakkainen reaktio? Parasympaattinen hermosto vastaa kehomme rauhoittamisesta. Taistele tai pakene -reaktio on siis todella kätevä, jos karhu jahtaa meitä ja selviytymismahdollisuus on vielä olemassa. Mutta mitä tapahtuu, kun karhu saa meidät kiinni ja alkaa napostella jalkaamme? No, tämä ihana rentoutumisreaktio ottaa vallan (toinen suojautumisen muoto) ja hyvänolon hormoneja, joita kutsutaan myös endorfiineiksi, vapautuu.
Voimme itse asiassa hyödyntää tätä rentoutumisreaktiota stimuloimalla jotakin, jota kutsutaan vagushermoksi. Vagushermo eli ”vaeltajahermo” on kallohermo, joka haarautuu suurimpaan osaan kehoamme ja on periaatteessa kapteeni pitämään kurissa monia eri toimintoja, kuten hengitystä, sydämen sykettä, ruoansulatusta, tulehdusta jne. Tässä on muutamia yksinkertaisia tapoja stimuloida vagushermoa ja hyödyntää kehosi rentoutumisreaktiota:
- Käytä äänihuuliasi puhumalla, laulamalla tai hyräilemällä (ilmeisesti hyräily on tehokkainta)
- Syvään vatsaan hengittämällä
- Ruiskuttamalla viileää vettä kasvoillesi
- Yskäisemällä muutaman kerran
- Kurkistelu
- Kylmän veden juominen
- Kumipurukumin pureskelu
- Nauraminen
Nämä ovat vain muutamia temppuja, jotka ovat auttaneet minua ja muita asiakkaita aiemmin. Ne eivät missään nimessä ole ”parannuskeinoja”, mutta ne voivat auttaa keskeyttämään ahdistuskierteen, jotta voit saada hieman korkeutta hetkessä. Joskus tuo korkeus on kaikki, mitä tarvitsemme, jotta ahdistuksesta ei tule kaiken kuluttavaa vaan pikemminkin ohimenevä ja tilapäinen kokemus – kuin aalto, joka huuhtoutuu ylitsemme.