Osgood-Schlatterin tauti (OSD) lapsilla ja nuorilla

Mitä se on?

Osgood-Schlatterin tauti (tunnetaan myös nimellä Osgood-Schlatterin tauti, OSD) tarkoittaa aktiivisilla, kasvavilla lapsilla (tavallisesti 9-13-vuotiailla) esiintyvää kipua, joka rajoittuu polven etuosan alapuolelle. Tämä kuoppa on luinen kohouma, joka tunnetaan nimellä sääriluun kyhmy (tai tibial tuberosity), ja se esiintyy kohdassa, jossa patellajänne kohtaa sääriluun yläpään.

Kuvaus lapsen polven sivukuvasta (sivulta).
(Luonut Tonnie Warfield, RN)

Sanan ”sairaus” sisällyttäminen tähän tilaan on itse asiassa harhaanjohtavaa, sillä kyseessä ei ole ”sairaus” vaan pikemminkin ylirasitusoireyhtymä. Se on yleinen ja tilapäinen, ja lapset kasvavat siitä yleensä ulos ilman jäännösongelmia.

Oireet

Oireita ovat kipu ja turvotus sääriluun kyhmyn yläpuolella, joka pahenee aktiivisuuden myötä ja paranee levossa. Yleensä kipua esiintyy polvistumisessa ja kaikessa toiminnassa (kuten juoksemisessa tai kyykistymisessä), joka taivuttaa tai ojentaa polvea kokonaan. Useimmissa tapauksissa kyseessä on vain toinen polvi.

Kuva tulehtuneesta kuopasta sääriluun tuberculumin yläpuolella, aivan polven etuosan alapuolella

Syyt

Toistuvien toimintojen myötä patellajänne ärsyyntyy ja tulehtuu sen kiinnityskohdassa sääriluun tuberculumiin. Tämä toistuva toiminta yhdistettynä lapsen luun kiihtyneeseen kasvuun aiheuttaa vetoa jänteen kiinnityskohtaan, mikä stimuloi luisen ulokkeen muodostumista, mikä näkyy yllä olevassa kuvassa polven alapuolella olevana suurempana ”kuhmuna”.

Diagnoosi

Tätä vaivaa hoitaa parhaiten lasten ortopedian erikoislääkäri, joka osaa diagnosoida ja hoitaa vaivaa. Lääkäri haluaa tietää oireiden keston ja sen, mikä pahentaa ja lievittää kipua. Joskus röntgenkuvat ovat tarpeen.

Hoito

Hoidon tavoitteena on pitää lapsi aktiivisena, mutta kivuttomana. Joskus lepo on tarpeen oireiden lievittämiseksi. Osittainen lepo ei aina paranna tautia, ja taudin uusiutuminen myöhemmin elämässä voi olla vaikeampi hoitaa. Yleensä Osgood-Schlatterin tauti paranee 6-18 kuukauden kuluessa. Leikkausta tarvitaan harvoin. Lasten ortopedi auttaa selvittämään, mitkä aktiviteetit ovat sopivia.

Toipuminen

Kilpaurheilijoille voi olla tarpeen muuttaa harjoitusohjelmaa 2-3 kuukauden ajan. Paranemisvaiheen aikana ibuprofeeni (Motrin tai Advil) voi auttaa vähentämään turvotusta ja kipua. Myös jää voi auttaa, kun sitä levitetään kivuliaalle alueelle harjoituksen jälkeen.

Jos kipu ei poistu, joskus suositellaan kipsiä tai tukisidettä. Myös määrätyistä fysioterapiaharjoituksista venyttelyyn ja vahvistamiseen on hyötyä. Vaikka luinen kohouma saattaa säilyä, kun kipu on hävinnyt, toimintaa voidaan jatkaa vähitellen.

Lähetetty: 4/25/2011

Tekijät