Tshernobylin ydinvoimalan räjähdys vuonna 1986 heitti ilmaan valtavia määriä radioaktiivista ainetta. Seuraavina minuutteina tai vuosina noin 530 000 pelastustoiminnan työntekijää, kuten palomiehiä, joita kutsuttiin ”likvidaattoreiksi”, meni sammuttamaan tulipaloja ja siivoamaan myrkyllistä sotkua.
Nämä vuosina 1987-1990 työskennelleet likvidaattorit altistuivat korkeille säteilytasoille, Maailman terveysjärjestön mukaan keskimäärin noin 120 millisievertille (mSv). Se on yli tuhat kertaa voimakkaampi kuin tavallinen rintakehän röntgenkuvaus, joka tuottaa 0,1 mSv säteilyä. Ja jotkut ensimmäiset pelastushenkilöstön jäsenet altistuivat tätä tähtitieteellisesti korkeammille tasoille.
Mitä ihmiskeholle tapahtuu, kun se altistuu näin korkeille säteilytasoille?
Se on kuin kävelisi jättimäiseen, tehokkaaseen röntgenlaitteeseen, joka ampuu säteilyä kaikkialle, sanoi tohtori Lewis Nelson, Rutgers New Jerseyn lääketieteellisen tiedekunnan ensihoidon puheenjohtaja. Paitsi että tässä tapauksessa suurin osa säteilystä koostui vielä röntgensäteitäkin haitallisemmasta säteilylajista, gammasäteistä. Tämä säteily on kehon läpi kulkiessaan ionisoivaa.
Se tarkoittaa, että se poistaa elektroneja kehon molekyylien atomeista, rikkoo kemiallisia sidoksia ja vahingoittaa kudoksia. Hyvin suuri määrä ionisoivaa säteilyä aiheuttaa ”säteilysairauden.”
Tshernobylissä 134 likvidaattoria sairastui nopeasti säteilysairauteen, ja 28 heistä kuoli siihen. Nämä ihmiset altistuivat Maailman terveysjärjestön mukaan jopa 8 000-16 000 mSv:n säteilytasolle eli 80 000-160 000 rintakehän röntgensäteilyä vastaavalle säteilylle.
Säteilysairaus ilmenee useimmiten ruoansulatuskanavassa ja luuytimessä, Nelson sanoi. Näillä alueilla on nopeasti jakautuvia soluja, mikä tarkoittaa, että sen sijaan, että DNA olisi tiukasti kierretty ja hieman suojattu, se purkautuu, jotta se voi kopioitua. Tämä tekee siitä alttiimman säteilylle (tämän vuoksi myös sädehoito tehoaa syöpäsoluihin, jotka niin ikään jakautuvat nopeasti).
Säteilysairaudesta kärsiville ihmisille kehittyy parin tunnin sisällä altistuksesta oireita, kuten ripulia ja oksentelua, Nelson sanoi. Kun solut eivät pysty jakautumaan kunnolla, myös ruoansulatuskanavan limakalvo eli kudosvuori hajoaa, jolloin suolistossa (myös ulosteessa) eläviä soluja ja bakteereja vapautuu verenkiertoon.
Tämä tekisi terveenkin ihmisen sairaaksi, Nelson sanoi. Mutta koska säteily estää myös luuydintä tuottamasta infektioita torjuvia valkosoluja, elimistö ei pysty torjumaan näitä infektioita. Ihmisillä, jotka sairastuvat säteilysairauteen, on siksi heikentynyt immuunijärjestelmä, ja he kuolevat usein verenmyrkytykseen eli sepsikseen parin päivän kuluessa, hän sanoi.
Korkea säteilytaso voi myös aiheuttaa iholle palovammoja ja rakkuloita, jotka näkyvät minuuteista muutamaan tuntiin altistumisen jälkeen ja näyttävät aivan kuin auringonpolttama, Nelson sanoi.
Vaikka ruuansulatuskanavan oireet ja palovammat tapahtuvat melkeinpä heti tai parin tunnin kuluttua säteilylle altistumisen jälkeen, luuydin selviää hengissä parin vuorokauden ajan. Tämä tarkoittaa, että on olemassa latenssiaika, jolloin henkilö saattaa jopa näyttää paranevan, ennen kuin sepsiksen oireet ilmenevät.
Tshernobylin säteilysairaudesta selvinneillä ihmisillä kesti vuosia toipua, ja monille heistä kehittyi kaihi, koska säteily vaurioitti silmän linssejä Maailman terveysjärjestön mukaan.
Alemmat altistumiset
Mutta suuri osa Tshernobylin onnettomuudesta selviytyneiden henkilöiden ympärille keskittyneestä terveyskeskustelutyöstä on keskittynyt säteilyn pitkäaikaisiin seurauksiin, joita säteilyaltistuminen aiheutti näillä alueilla. Heidän kannaltaan tärkein seuraus on kohonnut syöpäriski.
”Muistakaa kuitenkin, että syöpäriski näkyy vasta 10 vuoden kuluttua, joten teidän on elettävä vielä 10 vuotta nähdäksenne sen”, Nelson sanoi. Syöpäriski on siis yleisesti ottaen suurempi huolenaihe niille, jotka selvisivät Tšernobylistä mutta altistuivat pienemmille säteilytasoille.
Tiedot tästä riskistä ovat hämärät, ja luvut ovat hyvin summittaisia, mutta arviolta 270 000 Ukrainassa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä asunutta ihmistä, jotka eivät muuten olisi sairastuneet syöpään, sairastui kuitenkin näihin sairauksiin. Tämä ilmeni pääasiassa kilpirauhassyöpänä, joka johtui suoraan räjähdyksessä vapautuneista radioaktiivisista jodi-131-hiukkasista.
Kilpirauhanen tarvitsee jodia tuottaakseen hormoneja, jotka säätelevät aineenvaihduntaamme. Mutta jos sillä ei ole riittävästi terveellistä, ei-radioaktiivista jodia, jota on monissa elintarvikkeissa, se imee radioaktiivista jodia, ja tämä voi lopulta johtaa kilpirauhassyövän syntyyn.
Sentähden HBO:n sarjassa ”Tshernobyl” ihmiset ottavat jodipillereitä; näiden jodivarastojen täyttäminen kilpirauhasessa estää sitä imemästä radioaktiivista jodia. Nämä radioaktiiviset hiukkaset, joihin kuuluu myös muita, kuten cesium-137, kulkeutuvat elimistöön ihokosketuksen kautta tai suun ja nenän kautta. Tšernobylissä nämä hiukkaset sinkoutuivat ilmaan, kulkeutuivat tuulten mukana ja putosivat myöhemmin takaisin ympäröiville alueille, saastuttivat viljelykasvit ja veden sekä ihmiset, jotka söivät niitä.
- Kuvat: Chernobyl, Frozen in Time
- Chernobyl Nuclear Disaster 25 Years Later (Infographic)
- 5 Everyday Things That Are Radioactive
Originally published on Live Science.
Tuoreimmat uutiset